Uudenlainen valmistelutapa tuotti rohkeaa näkemystä arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan

Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma korostaa arkkitehtuurin merkitystä osana jokaisen arkea. Opetus- ja kulttuuriministeriössä ja ympäristöministeriössä ohjelmasta haluttiin strategiapaperi, jossa on mukana kunnianhimoisia avauksia ja rohkeita näkökulmia – toimiihan se muun muassa pohjana alueiden ja kaupunkien omille suunnitelmille arkkitehtuurin ja kestävän kaupunkikehityksen saralla. Mukaan pyydettiin eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita maan yliopistoista.

Ympäristökasvatuksen professori ja Suomen Luontopaneelin puheenjohtajiston jäsen Kirsi Pauliina Kallio oli mukana ohjelman valmistelussa päässään kaksi hattua: toinen ympäristökasvatuksen ja -koulutuksen, toinen luonnon monimuotoisuuden huomioonottamisen.

– Ilahdutti suuresti nähdä, miten paljon meidän asiantuntijoiden panos näkyi lopputuloksessa. Luonnos muuttui alkuperäisestä paljon ja saimme todella vietyä tutkittua tietoa eteenpäin. Itse toin ryhmään näkemystä siitä, miten myös aikuisväestöä voidaan kasvattaa ja herätellä pohtimaan esimerkiksi sitä, mitä luonto on, millaista luontoa kaupungeissa pitäisi olla ja mitä hyötyä siitä on paitsi ihmiselle, myös luonnon monimuotoisuudelle, Kirsi Pauliina Kallio kertoo.

– Ohjelman visiossa mainitaan luontoarvot osana ilmastohaasteisiin vastaamisen kokonaisuutta. Luonnon monimuotoisuus tunnistetaan läpi ohjelman paitsi ihmisen hyvinvoinnin kannalta olennaiseksi, myös itseisarvoltaan tärkeäksi asiaksi. Näitä näkökohtia käsiteltiin paljon ja ohjelmaluonnos on kehittynyt keskustelujen pohjalta. Toisena tärkeänä kehityksenä pidän sitä, että koko väestöä koskeva ympäristökasvatus on nostettu arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen kehykseksi tuohon visioon. Tämä tuo hienosti näkyviin ympäristökasvatuksen laajuutta. Kysymys ei ole vain lasten ja nuorten institutionaalisesta luontokasvatuksesta, kuten monesti ajatellaan, vaan kaikkiin elinympäristöihin liittyvästä ja kaikki ihmisryhmät kattavasta kasvatus-, koulutus- ja tiedottamistyöstä, jossa esimerkiksi taidekasvatuksen merkitystä pitäisi korostaa tiedekasvatuksen rinnalla, hän jatkaa.

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus- ja vaikuttamistyö, kuten juuri strategisten linjausten kommentointi ja valmisteluun osallistuminen, vievät professorin aikaa tutkimukselta ja opetukselta. Se on kuitenkin tärkeä väylä jalkauttaa uutta tutkimusta ja tutkimuspohjaista näkemystä yhteiskunnan käyttöön.

– Tämä oli ehdottomasti hyvin käytettyä työaikaa, vaikka onkin sellaista ”näkymätöntä työtä”. Jos oikeasti pääsee tukemaan sitä, että Suomea kehitetään ajankohtaisen tutkimustiedon pohjalta, se on hieno asia, Kallio sanoo.

Osaamista muunneltavista rakennuksista ja kaupunkitiloista tarvitaan

Tampereen yliopistosta valmistelutyössä oli mukana myös yhdyskuntasuunnittelun teorian professori Panu Lehtovuori.

– Keskeistä oli syventää näkemystä arkkitehtuurin, yhdyskuntasuunnittelun ja rakennetun ympäristön ylläpidon yhteiskunnallisesta merkityksestä. Oma panokseni näkyy luontoarvojen ja tasa-arvokysymysten ohella ohjelman uuden avauksen, arkkitehtonisen kestävyyden, määrittelyssä. Ydinasiaksi nousee ymmärrys arkkitehtuurista ja kaupunkirakentamisesta pitkäjänteisenä kulttuurisena ilmiönä: kaupungit ja talot ovat ihmiskunnan ”toinen luonto”, Henri Lefebvren käsitettä lainatakseni, Panu Lehtovuori kertoo. 

Uudessa ohjelmassa korkeakouluille määriteltyjä tehtäviä ovat monialaisen täydennyskoulutuksen parempi organisointi, tutkijakoulutuksen lisääminen ja syväosaaminen erikoistumalla.

– Meillä Tampereella Sustainable Urban Development -ohjelma (SUD) on hyvä startti, mutta paljon enemmän pitää tehdä. Restaurointikoulutus sekä muunneltavat rakennukset ja kaupunkitilat ovat konkreettisia uuden ohjelman esittämiä tarpeita, joista me Tampereella voisimme ottaa kopin, Lehtovuori sanoo.  

Ministeriöt ja tutkijat tyytyväisiä työskentelyyn

Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman valmistelussa ja kommentoinnissa kokeiltiin hieman uudenlaista työskentelyä. Useimmiten tutkijat kommentoivat luonnoksia kirjallisesti, mutta nyt eri alojen osaajat kokoontuivat verkkoworkshopeihin. Niissä kuultiin tutkijoiden alustuksia, joissa sai tuoda esiin kaikkia sellaisia näkökulmia, joiden itse ajatteli liittyvän teemaan. Tutkijaporukassa syntyi nopeasti hyvä henki ja keskustelu oli idearikasta.

Ministeriössä tutkijoiden uudenlaista osallistumista valmistelutyöhön pidetään mallina, jota kannattaa jatkossa soveltaa muihinkin valmisteluprosesseihin.

– Kyseessä todella on uudenlainen tutkijayhteistyön muoto, jossa erikoisuutena vuorovaikutteisuus, jatkuvuus ja useammat tapaamiset, kollektiivisuus ja monitieteisyys. Lisäksi se, että pureudutaan suoraan tietyn valmisteluhankkeen asioihin yhteistyössä tutkijoiden kanssa, tukee suoraan tässä tapauksessa ohjelmavalmistelua. Nämä kaikki ovat meille asioita, joita haluamme lisätä tiedeyhteisön kanssa tehtävässä yhteistyössä. Tällaisia on toteutettu melko vähän valtioneuvostossa toistaiseksi, mutta kiinnostusta on, tutkimustoiminnan erityisasiantuntija Kirsi-Marja Lonkila ympäristöministeriöstä kertoo.

Tutkijatkin kokivat työtavan mielekkääksi ja omaa ajattelua rikastuttavaksi mahdollisuudeksi verkostoitua ja oppia muilta.

– Olen mukana Tampereen Hiedanranta-projektissa ja ajattelin, että tätä arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa voisi hyödyntää myös siinä – onhan se mitä suurimassa määrin kestävää kaupunkikehitystä myös, Kirsi Pauliina Kallio pohtii.

– Ohjelma olisi hyvää luettavaa myös uusille aluevaltuutetuille terveys- ja hyvinvointinäkökulmasta: miten luodaan terveellistä ympäristöä, millaista Pirkanmaan aluetta halutaan kehittää, hän vinkkaa.

Tutustu arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan 2022–2035

Uutinen opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla

Teksti: Sanna Kähkönen
Kuva: Jonne Renvall