Antiikintutkimus ja varhaiskristillinen kulttuuri ylittivät uutiskynnyksen kaikissa Suomen päälehdissä, kun Roomassa pidetyssä konferenssissa esiteltiin 18.9. luottokortin kokoinen papyruksenpala, jossa koptin kielellä lukee:
Jeesus sanoi heille: Minun vaimoni.
Karen King, teologian emeritaprofessori Harvardista, oli löydön takana. Nopeasti internetin keskustelupalstat täyttyivät kommenteilla ja spekulaatioilla, joissa Raamatun sensurointi, Da Vinci -koodi, pappien selibaattisäädökset, Vatikaani ja historiallinen Jeesus saivat kaikki osansa. Tämän kirjoitukseni tarkoituksena on käydä nopeasti läpi, mitä itse asiassa on löydetty ja mitä se voi tarkoittaa, sekä muutamalla sanalla kommentoida asian tienoilta käytyä keskustelua.
Ensinnäkin on hyvin mahdollista, että papyrus on väärennös. Kuten monet tutkijat ovat huomauttaneet, sekä paleografiset ongelmat että sisällölliset ja uutisen julkistamiseen liittyvät ’sattumat’ viittaavat nykyaikaan kirjoitusajankohtana. Samoin, papyruspalan teksti vaikuttaisi olevan kokoelma tekstikappaleita, jotka on poimittu koptinkielisestä Tuomaan evankeliumista. Papyruksen alkuperästä on myös hyvin vähän tietoja (jopa sen mystinen omistajakin on pysynyt piilossa). Mikään näistä argumenteista ei kuitenkaan ole ratkaiseva. Käytetyn musteen analyysi antaisi hyvän pohjan arvioida papyruksen aitoutta, mutta tätä joudutaan vielä odottamaan.
Toiseksi, jos kyseessä ei ole väärennös, teksti voi silti viitata Jeesuksen vertauskuvalliseen vaimoon. Koska papyrus on hyvin pieni palanen suuremmasta kokonaisuudesta, voi hyvin olla, että alkuperäisyhteydessään lauseenpätkä on voinut viitata esimerkiksi seurakuntaan Jeesuksen vaimona. Tällaisesta kielenkäytöstä on paljon esimerkkejä varhaiskristillisessä kulttuurissa; alkuitu tästä on jo Uudessa testamentissa (Ef. 5:22-23): Kristuksen ja seurakunnan suhdetta verrataan aviomiehen ja vaimon suhteeseen.
Kolmanneksi, vaikka kyseessä ei olisi väärennös, eikä metaforinen käyttö, luonnollisestikaan tämä 300- tai 400-luvuille ajoitettu teksti (joka tosin ehkä on vanhemman kreikankielisen tekstin käännös) ei tietenkään voi kertoa mitään 1. vuosisadan alussa eläneen Jeesuksen aviollisesta elämästä. Sen merkitys liittyy siten myöhempien kristittyjen uskomuksiin.
Jotkut kristityt olisivat siis ajatellet, että Jeesus oli naimisissa. Teksti ajoittuu vilkkaaseen naimattomuudesta käytävään keskusteluun myöhäisantiikissa, kun aiemmin avioliittoa korostavan kreikkalais-roomalaiseen kulttuurin piirissä selibaatti alettiin nähdä yhä voimakkaammin hyveellisenä elämäntapana. Kristinuskon sisällä keskustelu oli vilkkaimmillaan juuri 300-400 –lukujen vaihteessa. On huomattava, että missään teksteissä ennen 100-luvun loppua ei oteta kantaa Jeesuksen mahdolliseen avioitumiseen, puoleen tai toiseen. Toisin sanoen: aivan varhaisimmille kristityille Jeesuksen aviollisella statuksella ei näytä olleen väliä.
On tietysti mahdollista väittää, että tiedot Jeesuksen avioelämästä on siivottu Raamattuun valikoituneista evankeliumeista. Tämä olisi kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä: ensinnäkin, myöskään Raamatun kaanonin ulkopuolisista kirjoituksista ei tällaisia väitteitä löydy. Toiseksikin, jos tällaista toimitustyötä olisi tehty, samalla olisi ollut syytä siivota pois myös osoitukset Pietarin avioliitosta (Luuk. 4:23). Kolmanneksi – varhaiskristillisessä maailmassa ei ole ollut mitään yksittäistä auktoriteettia, joka olisi voinut hallita kaikkea kristillistä kopiontityötä.
Suomalainen julkinen keskustelu aiheesta on seurannut kansainvälistä uutisointia, jonka ytimessä ovat olleet keskustelut naispiispuudesta (anglikaanisessa kirkossa) sekä pappien selibaatista (katoliset kirkot). Jeesuksen esimerkkiä on luonnollisesti pidetty tärkeänä kristittyjen toiminnan suhteen. Meillä luterilaisen kirkon piirissä on jo naispiispa, ja papit voivat vapaasti mennä naimisiin – toisin sanoen, suomalaiseen keskusteluun fragmentti aitonakaan ei mitään mullistuksia toisi. Tästä huolimatta suomalainen lehtijulkisuus on yllättävällä innolla tarttunut aiheeseen.
Heti 19.9.2012 Helsingin Sanomien sinänsä kriittinen artikkeli väitti, että ”Vanhasta käsikirjoituksesta löydetyt neljä sanaa todistavat ensi kertaa, että varhaiset kristityt uskoivat kristinuskon perustajan Jeesus Nasaretilaisen olleen naimissa”, ja Ylekin otsikoi uutisensa ”Tutkijat löysivät viitteitä Jeesuksen ja Marian avioliitosta”. Aamulehden Sunnuntailiite taas otsikoi ”Oliko Dan Brown sittenkin oikeassa”, ja toteaa Karen Kingin väittäneen, että ”varhaiset kristityt uskoivat kristinuskon perustajan Jeesus Nasaretilaisen olleen naimisissa.” Mutkia on tietysti syytäkin kovassa vauhdissa oikoa, mutta näin syntyy hieman harhaanjohtava kuva kyseisen papyruspalan merkityksestä.
Keskustelu asiasta jatkuu. Toivottavasti myös suomalainen julkisuus palaa aiheeseen, kun musteanalyysin tulokset selviävät.
