Alustus! Kuntavaalit ovat käsillä. Eri medioissa ja tilaisuuksissa kuntavaaliehdokkaat esittelevät kuntapalvelujen toivelistojaan, listoilla on monia hyviä ja vielä enemmän kauniita toiveita. Näissä keskusteluissa maalataan usein ideaalimaailmaa, josta esimerkiksi talouden realiteetit jäävät unohduksiin. Tosiasia on kuitenkin se, että rahaa ei ole koskaan liikaa, ei ainakaan kuntataloudessa.
Taloudellisessa mielessä kunnan tavoite on tasapaino. Kunta toimii kuntalaisten hyväksi kuntalaisten maksamilla verorahoilla ja kuntalaisten tahtomalla tavalla. Kunta onkin toimeksiantotaloutta, kun taas yritystä kuvataan ansaintataloutena. Kunta pyrkii maksimoimaan asukkaidensa hyvinvointia, ei voittoa. Koska kunta on olemassa juuri kuntalaisia varten ja erityisesti koska toiminnan rahoittavat kuntalaiset, kuntalaisilta kerättävillä verorahoilla pitäisi pystyä järjestämään kuntapalvelut pitkällä aikavälillä.
Tästä syntyy kunnan taloudellinen tavoite, tasapaino: kunnan ei tarvitse tuottaa voittoa, riittää, että tuloilla voidaan kattaa menot. Tasapainotavoitteen lisäksi kunnan tulisi pystyä käyttämään kuntalaisilta saamansa resurssit mahdollisimman tuloksellisesti; taloudellisesti, tuottavasti ja vaikuttavasti. On kuntalaisten oikeus saada maksamilleen veroille mahdollisimman hyvä vastike. Nämä vaatimukset liittyvät kiinteästi toisiinsa ja niin tasapaino- kuin tuloksellisuustavoitteen saavuttamisessa pian valittavat kunnanvaltuutetut ovat avainasemassa. Heidän tehtävänään on päättää resurssien kohdentamisesta.
Milloin kunnan talous sitten on tasapainossa? Kunnan talouden tasapainossa on siis kyse resurssien riittävyydestä kunnan velvollisuuksien hoitamiseen mahdollisimman hyvin. Kunta on verorahoitteinen yksikkö, joten resurssien riittävyys tarkoittaa juuri kunnan tulorahoituksen riittävyyttä. Tulorahoituksella kunnan tulisi pystyä rahoittamaan toimintansa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Kunnan talouden tulisi olla tasapainossa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.
Heilahtelua suuntaan ja toiseen voi ja tuleekin olla yksittäisinä vuosina, mutta vähintään valtuustokauden aikana kunnan talouden tulisi olla tasapainossa eli resurssit ovat riittävät palvelujen järjestämiseen ilman merkittävää velkaantumista tai tyhjää kassaa.
Kunnan talouden tasapaino on myös oikeudenmukaisuuskysymys. Aikojen saatossa kuntien tehtäväksi on tullut huolehtia myös sellaisista palveluista, joista yksityissektori voisi huolehtia. Nämä terveys- ja koulutuspalvelut ovat kuitenkin juuri niitä tehtäviä, joita pidetään kunnan palveluista ensisijaisina ja tärkeimpinä. Niistä kunta huolehtii nimenomaan oikeudenmukaisuussyistä. Oikeudenmukaisuuskysymykset ovat siten jo toiminnan lähtökohdissa mukana.
Oikeudenmukaisuus liittyy kuitenkin myös taloudellisiin lähtökohtiin. Kuntatalouteen kuuluu se perusperiaate, että palveluja rahoittavat tietyssä mielessä samat tahot kuin niitä käyttävät. Tällöin ei tule eteen se tilanne, että nykysukupolvet maksavat entisten polvien laskuja tai syövät jo tulevien polvien eväät.
Kunnan taloutta ei voida pitää tasapainoisena, jos kuntalaiset eivät ole tyytyväisiä. Kuntahan voi saada palvelujen järjestämisestä syntyneet menot katettua verotuloillaan, mutta tämä tasapaino on saavutettu esimerkiksi jättämällä osa palvelutehtävästä hoitamatta tai se on hoidettu puutteellisesti tai veroprosentteja on nostettu ylisuurten kustannusten kattamiseksi. Tasapainossa on siis pureuduttava sekä siihen, mistä resursseja saadaan, mutta myös siihen, miten resursseja käytetään.
Kuntatalouden tasapainon saavuttamiseen vaikuttavat monet seikat. Vielä useammat niistä ovat sellaisia, joihin kunta ei omalla toiminnallaan pysty vaikuttamaan. Kuntatalous on hyvin pitkälle maantiedettä. Kunnat ovat sidottuja siihen alueeseen, jossa ne sattuvat sijaitsemaan. Sijainnilla on suuri merkitys siinä, minkälaisia veronmaksajia kuntaan syntyy tai sinne muuttaa. Samasta seikasta on riippuvainen myös kunnan tulorahoitus. Kunnan mahdollisuudet vaikuttaa tulorahoituksensa kertymään ovat siten rajalliset.
Toki kunnan päätösvallassa on veroprosenttien taso, mutta se, kuinka paljon kunnan kassaan rahaa tosiasiallisesti kertyy, on kuitenkin suoraan riippuvainen kunnan asukkaista ja heidän tulotasostaan. Tätä kuntatalouteen kuuluvaa maantieteen ongelmaan pyritään osaltaan ratkaisemaan valtionosuusjärjestelmällä. Järjestelmän tavoitteena on taata yhtäläisiä mahdollisuuksia palvelujen järjestämiseen eri puolilla maata sijaitseville kunnille. Myös valtionosuudet ovat kuntalaisilta kerättyjä verotuloja ja siten osana kunnan tulorahoitusta.
Mihin kunnan resurssien sitten tulisi riittää? Niin kunnan kuin kaiken muunkin taloudellisen toiminnan luonteeseen kuuluu, että on aina olemassa enemmän tarpeita ja toiveita kuin keinoja ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Resurssit ovat aina niukat. Tällä on merkitystä kunnan talouden tasapainon saavuttamisessa.
Resurssien niukkuudesta johtuen on tehtävä valintoja siitä, mihin palveluihin ja minkälaiseen toimintaan nämä rajalliset resurssit kohdennetaan. Tämä edellyttää pohdintoja ja valintoja siitä, mikä on tuloksellista ja oikeudenmukaista resurssien käyttöä. Näiden valintojen tekijöitä valitaan sunnuntain kuntavaaleissa. Kuntavaaliehdokkaiden olisikin pystyttävä kertomaan, mistä he ovat valmiita vähentämään ja supistamaan resursseja, jotta resurssit voitaisiin kohdentaa heidän ajamiinsa asioihin.
Suomalaisten muuttoliike erilaistaa kuntia ja kuntien käytettävissä olevia resursseja. Muuttoliike tuo ja vie kunnista verorahoja, mutta se vaikuttaa myös resurssitarpeisiin eli siihen, kuinka paljon ja minkälaisia palveluja kunnassa tarvitaan. Muuttoliike saattaa aiheuttaa myös tilanteen, jossa palvelujen rahoittajat eivät ole samoja kuin palveluista hyötyvät; veronmaksat muuttavat kunnasta pois ja jättävät laskut kuntaan jäävien hoidettaviksi tai uudet kuntalaiset istuvat jo katettuun pöytään, valmiiksi rahoitettujen ja rakennettujen koulujen ja terveyskeskusten asiakkaiksi. Kuntatalouden tasapainon kannalta kunnan toimintaympäristö tulisi ottaa huomioon, kun mietitään palvelujen vaatimia investointeja ja niiden rahoittamista.
Kuntatalouden tasapainon saavuttamiseen vaikuttaa myös kunnan toiminnan luonne. Kunnan toiminnassa ei ole samanlaista joustoa kuin yksityissektorilla. Vastaavasti kuin yritykset kunnat eivät voi siirtää kallista tuotantoaan halvemman työvoiman maihin. Kunnat eivät myöskään voi jättää sellaisia tehtäviä hoitamatta, jotka ovat kalliita tai hankalia järjestää.
Kunnan tehtävät ovat pääsääntöisesti lakisääteisiä, joista kunnan on huolehdittava, olipa sillä riittäviä resursseja tai ei. Lisäksi kunnassa toiminnan sopeuttaminen muuttuneisiin palvelutarpeisiin on usein hankalaa. On helpompaa saada seiniä pystyyn kuin purkaa niitä pois. Kunnan talouden tasapainon saavuttamiseksi on kuitenkin tarkasteltava kuntalaisten palvelutarpeita ja niiden muutoksia. Jos koululaisten määrä jatkuvasti vähenee, kunnanvaltuutettujen on pystyttävä tekemään päätös kouluverkon supistamisesta ja mahdollisesta koulun sulkemisesta. Ei ole kuntalaistenkaan etu, jos niukkoja resursseja kohdennetaan palveluihin, joita ei tarvita.
Mistä sitten tiedetään, onko kunnan talous tasapainossa? Pääsääntöisesti kunnan talouden tasapainoa kuvataan tilinpäätösinformaatiolla. Tilinpäätösinformaatiossa korostuu lyhyen aikavälin näkökulma ja huomiota kiinnitetään yksittäisten vuosien alijäämään tai ylijäämään. Tasapainon arvioimiseksi olisi tärkeää katsoa pidemmän aikavälin tilannetta, mihin suuntaan kunnassa ollaan menossa.
Tilinpäätöksessä esitetään kunnan talouden tilaa samanlaisilla tunnusluvuilla kuin yksityissektorilla. Tulorahoituksen riittävyyttä, vakavaraisuutta ja velkaantuneisuutta tai maksuvalmiutta kuvaavissa tunnusluvuissa kuvataan rahavirtojen liikettä kunnan taloudessa.
Yksityissektorilla näistä tunnusluvuista voidaan tehdä päätelmiä toiminnassa onnistumisesta ja asiakkaiden tyytyväisyydestä. Kunnassa kuntatalouden luonteesta johtuen tunnuslukujen perusteella voidaan tehdä päätelmiä vain rahavirtojen liikkeistä. Toki ne osaltaan antavat ansiokasta tietoa kuntataloudesta, mutta tulkintaa kunnan onnistumisesta palvelujen järjestämisessä ei voida tehdä. Kunnan talouden tasapainon kannalta tärkeintä olisi juuri tieto kuntalaisten tyytyväisyydestä. Eräs tyytyväisyyden mittari on kuntalaisten äänestämällä antama luottamus tai epäluottamus kunnan ylimmille päätöksentekijöille.
