Nosto! Kehitysbiologinen tutkimus on herättänyt paljon keskustelua. Erityisesti kantasolututkimuksen tiimoilta on kysytty, onko ihmisen alkioiden kloonaaminen ja tutkiminen eettistä tarkastelua kestävää toimintaa. Vuosikymmenien hämärän jälkeen solututkimuksessa tehtiin todellinen läpimurto ja solujen kommunikointiin käyttämän kielen salat alkoivat avautua. Tämä avasi samalla uusia eettisiä näköaloja kehitysbiologiseen solututkimukseen.
Markus Hotakainen julkaisi 2/2013 Tieteessä tapahtuu lehdessä katsauksen Solujen kieli muodostuu molekyyleissä. Katsauksessa raportoidaan uusimman kehitysbiologisen solututkimuksen edistysaskelista. Hotakaisen mukaan yksi alan merkittäviä kysymyksiä on: miten solut tietävät, mitä niistä tulee isona?
”Hedelmöittyneessä munasolussa on kaikki solujen kasvuun tarvittava tieto: se on kirjattuna isältä ja äidiltä saatuihin geeneihin. Niiden sisältämän informaation perusteella solu lähtee jakautumaan. Se, miten solut osaavat erilaistua ja sijoittua oikeille paikoille, perustuu kuitenkin solujen väliseen kommunikaatioon. Solussa itsessään ei voi olla siihen tarvittavaa tietoa, koska jokaisessa solussa on samat geenit.”
Kuinka solut sitten erilaistuvat?
Uusimpien löydösten mukaan solujen kehitys perustuu niiden väliseen vuorovaikutukseen ja kykyyn ”lukea” tiettyjä geenejä. Periaate toimii kaikilla eläimillä samalla tavalla ja kieli on sama, mutta solujen välinen vuorovaikutus lajien ja yksilön eri elimien välillä vaihtelee.
Tämä merkittävä löytö on antanut myös lisävalaistusta evoluutioon – ”kaikki eliöt ovat lähtöisin samasta, toistaiseksi tuntemattomasta alkumuodosta, ja samaa kertoo solujen viestintäjärjestelmä.”
Uutta tietoa on myös saatu niin sanotusta ”roska-dna:sta”, jonka toiminta selittää suurelta osin, ”miksi ihmisellä ja norsulla on erilainen ”nenä” ja miksi ihmisellä ja koiralla on erilaiset korvat: evoluution myötä geenien säätelyalueet ovat muuttuneet siten, että signaaleja syntyy eri paikoissa ja erilaisia määriä.”
Tutkimus tulee myös jatkossa hälventämään kantasolututkimukseen liittyviä epäluuloja ja selventämään eettisiä ongelmia. Kehittyneet menetelmät mahdollistavat erilaistuneiden solujen palauttamisen takaisin kantasoluiksi, joka tekee kantasolun ottamisen potilaalta itseltään mahdolliseksi.
