Alustus! Keskustelussa työurien pidentämiseksi esiin otetaan usein nuoret ja opiskelijat. Opiskeluun ei tulisi kuluttaa liian montaa vuotta, vaan opinnot pitäisi suorittaa tehokkaasti ja siirtyä suorinta reittiä työelämään ja verojen maksajaksi.
Opiskelijoiden työntekoa on syytetty opintojen pitkittymisestä ja työskentelyä pyritäänkin rajaamaan opintotuen tulorajoilla. Opintojen ohessa työskentely on kieltämättä laajamittaista, sillä tilastokeskuksen tietojen mukaan yli puolet korkeakouluopiskelijoista kävi töissä opintojen ohessa vuonna 2011. Moni käy töissä, koska muutoin ei elä, vaikka on työssäkäyntiin muitakin motiiveja. Yritteliäisyyttä ihannoivassa yhteiskunnassamme myös opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus parantaa omaa toimeentuloaan ja kerryttää työkokemusta.
Korkeakouluopiskelijan tämänhetkinen tilanne on se, että KELA tukee kuukausittain 469,80 euron opintotuella, joka koostuu 268,20 euron opintorahasta ja enimmillään 201,60 euron suuruisesta asumislisästä. 469,80 euroa riittää elämiseen vain vaivoin, jos ollenkaan. Opiskelijoilla on mahdollisuus myös valtion takaamaan opintolainaan, joka on kuitenkin ennen pitkää maksettava takaisin.
Tukien osalta tilanne paranee hieman, sillä pitkän kamppailun tuloksena tehtiin vihdoin päätös, että opintotuki sidotaan indeksiin vuoden 2014 syyskuussa. Täytyy kuitenkin muistuttaa, että opintotuen suuruutta ei päivitetä tähän päivään ennen indeksiin sitomista ja edellinen opintotuen tasokorotus tehtiin vuonna 2007. Tämä tarkoittaa, että opintotuki kasvaa vain näennäisesti.
Opintotuen indeksiin sitomisen jälkeenkään opiskelijan taloudellinen asema ei ole turvattu. Opiskelijalla on mahdollisuus käydä töissä opintojen ohessa, mutta niin, etteivät bruttotulot tukikuukautta kohden ylitä 660 euroa. Opintotuesta ja tulorajojen sisällä pysyvistä tuloista voi siten kertyä enimmillään 1 159,60 kuukausiansiot. Tästä summasta opiskelijan tilille, vähennyksien jälkeen, päätyy juuri ja juuri 1 000 euroa.
Kesällä ja kuukausina, joina opiskelija jättää tuen nostamatta, on vapaan tulon raja 1 970 euroa. Nostettujen tukikuukausien mukaan lasketaan vuosituloraja, jonka ylittäminen velvoittaa opintotuen takaisinmaksuun. Voidaankin todeta, että tulorajat ylittävä työssäkäynti on taloudellisesti kannattamatonta, mutta taloudenpidon kannalta osalle opiskelijoista välttämätöntä.
Työ- ja elinkeinoministeriölle tehdyssä tutkimuksessa (Aho, Hynninen, Karhunen & Vanttaja 2012) tutkittiin opiskeluaikaista työssäkäyntiä ja sen vaikutuksia suorittamalla kysely neljästä monialayliopistosta valmistuneille viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Kyselyyn vastasi yhteensä 2 282 henkilöä.
Valtaosalle vastaajista työssäkäynti oli ollut välttämätöntä toimeentulon turvaamiseksi. Tästä huolimatta työnteko oli monille myös työkokemuksen kartuttamista ja vain neljäsosa vastaajista olisi ollut tekemättä töitä opintojen ohella, mikäli se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Muutoinkin työnteon vaikutukset koettiin lähinnä positiivisina, sillä useimmat näkivät opintojen aikaisen työnteon olleen tavalla tai toisella eduksi myöhemmin työelämässä.
Viivyttääkö työssäkäynti sitten opintoja niin kuin kuvitellaan? Opiskeluaikaista työssäkäyntiä käsitelleen tutkimuksen mukaan useimmat kokivat, ettei työnteko ollut viivästyttänyt opintoja merkittävästi, ja vain viidennes opiskelijoista oli sitä mieltä, että työssäkäynti oli viivästyttänyt valmistumista yli vuodella.
Tutkimustulokset osoittivat myös opintojen aikaisen työssäkäynnin yhteyden korkeaan tulotasoon ja pieneen työttömyysriskiin myöhemmällä työuralla. Tämän lisäksi puolet vastaajista katsoivat opiskeluaikaisen työssäkäynnin vaikuttaneen nykyisen työpaikan saamiseen.
Tulosten perusteella voidaan väittää, että opintojen ohella työskentelystä on hyötyä tulevaa työelämää ajatellen, eikä työnteko useimpien kohdalla viivytä opintoja. Niidenkin kohdalla, joilla työnteko viivyttää opintoja, voidaan työssäkäynnin positiivisten vaikutusten ajatella päihittävän viivästyksen.
Siinä missä opintojen ohessa tehtävä työ on tärkeä opiskelijalle, on opiskelija tärkeä työmarkkinoille. Opiskelijat ovat usein joustavia työtekijöitä, tulevat töihin kun on tarvetta, eivätkä välttämättä edes kaipaa kokoaikaista työtä (mm. Miettinen 2007). Vaikuttaakin siltä, että opiskelijoiden työssäkäynnistä on hyötyä niin opiskelijoille itselleen kuin yhteiskunnallekin. Miksi opiskelijoiden työssäkäyntiä sitten rajoitetaan?
Uuden Suomen kolumnisti Reetta Rönkä ehdotti alkuvuonna 2011 opintotuen tulorajojen poistamista (Rönkä 2011), mutta Kela tyrmäsi ajatuksen, vedoten välittömiin 300 miljoonan euron menoihin (Kähkönen 2011). Summa kuulostaa isolta, mutta siinä ei otettu huomioon tulorajojen poistumisen myötä lisääntyvistä opiskelijoiden palkkatuloista saatavia verorahoja.
Tulorajojen poistamisen sijaan ehdotan kuitenkin tulorajojen nostamista. Vapaan tulon rajaa tulisi nostaa 660 eurosta lähemmäs tuhatta euroa, jotta opiskelijat voisivat sujuvasti yhdistää opiskelun ja työn sekä saavuttaa riittävän toimeentulon.
Lähteet:
Aho, S., Hynninen, S., Karhunen, H. & Vanttaja, M. 2012. Opiskeluaikainen työssäkäynti ja sen vaikutukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys. 26/2012.
Kähkönen, H. 2011. Kela tyrmää opiskelijoiden rahahaaveet – ”Liikaa”. Uusi Suomi 1.3.2011.
Miettinen, Anneli. 2007. Pätkätyön tulevaisuus? Asiantuntijanäkemyksiä määräaikaisen työn kehittämistarpeista ja tulevasta kehityksestä Suomessa. Katsauksia E27/2007. Helsinki: Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos.
Rönkä, Reetta. 2011. Opiskelijoiden tulorajat pitäisi poistaa. Uusi Suomi, puheenvuoro 28.2.2011.
Tilastokeskus. 20.3.2013. Yli puolet opiskelijoista kävi opintojen ohella töissä.
