Tamperelaisissa sanomalehdissä käytiin alkusyksystä 2012 keskustelua Tampereen keskustan järjestyshäiriöistä, jotka johtuivat Keskustorilla oleskelevista asunnottomista.
Keskittymällä järjestyshäiriöihin ja kategorisoimalla kyseiset henkilöt juopoiksi, päihdejengeiksi ja ihmisroskiksi keskitytään vain pinnalla olevien ilmiöiden seurauksiin ilman syiden pohdintaa. Tässä alustuksessa kuvataan kategoria-analyysin keinoin nimityksiä, joita tälle joukolle annettiin ja miten nämä kategorisoinnit vaikuttivat ongelman ymmärtämiseen.
Julkinen keskustelu
“Tampereen Keskustorista tuli päihdejengien temmellyskenttä – tappeluita, oksentelua, virtsaamista…”
Aamulehden artikkeli antaa yleiskuvan Tampereen keskustassa vallinneesta tilanteesta ja pohjustaa Tampereella pitkään keskustelun aiheena olleita Kuninkaankadun järjestyshäiriöitä.
Jutun painotus on havaittavissa jo otsikossa: “Tampereen Keskustorista tuli päihdejengien temmellyskenttä – tappeluita, oksenteluita, virtsaamista…” Päihdeongelmaiset kategorisoidaan otsikossa yhdeksi jengiksi, joka tuottaa mielikuvan kapinoivasta ja vaarallisesta porukasta. Porukkaan liitetään erilaisia toimintoja, jotka ovat julkisella paikalla suoritettuna vastenmielisiä: tappelua, oksentelua ja virtsaamista.
Jengin nähdään koostuvan päihteidenkäyttäjistä, ei päihdeongelmaisista, mikä luo mielikuvaa omasta tahdostaan päihteitä käyttävistä, ei esimerkiksi alkoholismiin sairastuneista. Vastuu päihteiden käytöstä on käyttäjällä itsellään. Puhuttaessa päihdejengien temmellyskentästä lukija saa kuvan, että tilanne on hallitsematon ja päihteidenkäyttäjät ovat vallanneet koko Keskustorin.
Artikkelissa painotetaan, että ongelman kontekstina on kaupungin paraatipaikka, Keskustori. Tämä sisältää oletuksen siitä eräänlaisena kaupungin käyntikorttina ja paikalla toimiminen edellyttää arvokasta käyttäytymistä. Päihdejengit ovat tehneet paraatipaikasta temmellyskenttänsä, rikkoneet Keskustorin moraalista järjestystä ja aiheuttaneet häiriön.
Tätä korostetaan edelleen mainitsemalla, että häiriötä aiheutetaan jugendtalojen ympäröimällä aukiolla keskellä kirkasta päivää. Paikka on arvokas, eikä siihen aikaan päivästä kuvattu käyttäytyminen ole soveliasta. Artikkeli päätetään kuvaukseen katukiveykselle sammuneista, joita kuskataan putkaan päivittäin ja ongelman vakavuutta alleviivataan Moro-lehden saamilla tiedoilla, joiden mukaan keskellä toria piikitetään huumeita ja käydään huumekauppaa.
Vaikka artikkelissa pääsevät ääneen erilaiset näkökulmat, on painotus selkeästi ilmiön kuvaamisessa häiriönä. Tukea haetaan niin arvovaltaiselta komisariolta kuin kaupungin paraatipaikan asiantuntijoiltakin, Juvenes-kioskin myyjiltä. Ongelma on laaja: sammumisten, tappeluiden, oksentamisen ja virtsaamisen lisäksi torilla käytetään ja myydään kovia huumeita. Epämiellyttävä näky on myös selvä uhka.
“Alkoholistit kokoontuvat nyt Keskustorilla: ’Täällä on mukava ottaa ryyppyä’”
Moro-lehden artikkelissa paneudutaan tarkemmin päihdeongelmaisten näkökulmaan. Otsikon kieli on melko neutraalia: “Alkoholistit kokoontuvat nyt Keskustorilla: ’Täällä on mukava ottaa ryyppyä’”. Otsikossa päihdejengit ovat vaihtuneet alkoholisteihin.
Jutussa puhutaan myös joutilaista miehistä ja naisista, mutta ympäristön arvokkuudesta silti muistutetaan: he ovat edelleen jugendtalojen ympäröiminä. Väkivaltaista käyttäytymistä ei juuri kuvata, yksi on pyllähtänyt katukiveykselle, toinen pötköttää maassa. Alentavat sanavalinnat tuovat mieleen pienet taaperot.
Kun puheenvuoro annetaan asunnottomille, käytetään kategoriaa koditon tai asunnoton. Näille ihmisille keskustori on olohuone ja rautatieasema makuuhuone: heillä ei ole muuta paikkaa. Jutussa haastateltu asunnoton kertoo Kuninkaankadun yrittäjien haluavan pois niin sanotut pultsarit. Hän ei itse samaistu tähän kategoriaan, vaan moittii Tamperetta sulkeutuneeksi kaupungiksi. Keskustori on asunnottomille mukava paikka tavata kavereita ja ottaa ryyppyä, mutta heillä ei tunnu olevan tähän oikeutta.
Vaikka puheenvuoro onkin alkoholisteilla, on sävy silti kriittinen. Asunnottomien kuvauksessa on alentava sävy ja heidät mainitaan vain lempinimillä tai etunimillä. Ääneen pääsevät myös edellisestä artikkelista tuttu komisario sekä kioskinhoitaja ja myyjä, joiden mukaan Keskustori ei ole vain mukava kohtaamispaikka vaan vartijoille soitetaan 1-10 kertaa päivässä ja “torilla huudetaan, mellastetaan, sotketaan ja mäiskitään toisia turpaan keskellä päivää” . Heidän puheenvuoronsa palauttaa mieliin moraalisen järjestyksen: mitä Keskustorilla on soveliasta tehdä ja mitä ei.
“Tunnettu lääkäri kohauttaa: Juopot “ihmisroskat” vietävä keskustasta saarelle!”
Aluksi vitsiksi tarkoitettu heitto “juopot ’ihmisroskat’ vietävä keskustasta saarelle!” tuodaan vahvasti esiin Moron otsikossa. Artikkelissa Antti Hervonen ehdottaa puolitosissaan ihmisroskien poistamista saarelle. Samaa ajatusta jatkaa sosiaalidemokraatti Ilpo Sirniö, joka omien sanojensa mukaan sekä vitsillä että tosissaan ehdottaa kaupungin järjestämää kesäleiriä alkoholisteille.
Artikkelin näkökulmassa Keskustorilla aikaansa viettävät ihmiset kategorisoidaan juopoiksi, rappioalkoholisteiksi ja ihmisroskiksi. Negatiivissävytteiset kategoriat painottavat ihmisten omaa vastuuta tilanteestaan sekä heidän häiritsevää käyttäytymistään. Kategoria ihmisroska kuvaa hyvin ajatusta siitä, miten esimerkiksi asunnottomien näkyminen katukuvassa nähdään maisemaa pilaavana ja saastuttavana. Ongelmaksi määritellään häiritsevästi käyttäytyvät ihmiset – ei asunnottomuutta tai päihteiden väärikäyttöä – ja näin häivytetään päättäjien vastuu yhteiskunnallisista ongelmista ilmiön takana.
“Juopot saivat puolestapuhujan: ’Asunnottomat eivät ole ihmisroskia’”
Viimeisen näkökulman keskusteluun tuo asunnottomien puolestapuhujan näkökulma Tamperelaisen artikkelissa. Jo otsikossa on nähtävissä kolme erilaista kategorisaatiota ja niistä neuvottelua. Artikkelissa haastatellun henkilön näkökulma on selkeästi asunnottomuus, jolla kritisoidaan aiemman artikkelin ihmisroska-ajatusta. Otsikossa puhutaan myös juopoista, joka näin muotoiltuna näyttää olevan jonkinlainen lehden määrittelemä yläkategoria tai yleinen nimitys asunnottomille.
Artikkelissa ongelmaksi määritellään asunnottomuus, ei järjestyshäiriöt. Näkökulman esittäjä on seurakuntien johtava diakoni ja päiväkeskus Mustan Lampaan toiminnasta vastaava Marko Ajanki. Artikkelin näkökulma asunnottomiin on inhimillinen. Ajanki ottaa kantaa ajatukseen ihmisroskasta ja sen ympäristöä saastuttavasta oletuksesta muistuttaen, että asunnottoman ekologinen jalanjälki on pieni.
Artikkelissa painotetaan, että kaupunki kuuluu kaikille. Ajanki puhuu neutraalisti asunnottomista, asiakkaista tai kävijöistä. Asunnottomat kategorisoidaan tukea tarvitseviksi, mutta myös kaupunkilaisiksi, joilla on samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin: oikeus oleskella ja velvollisuus olla varastelematta, sotkematta, käyttäytymättä väkivaltaisesti tai kauppaamatta huumeita.
Ajankin puheenvuoro peräänkuuluttaa kristillistä lähimmäisen rakkautta ja armollisuutta, mutta siinä on myös yhteiskuntaa koskevaa kritiikkiä. Hän kaipaa kaupungilta tukea tehostetun tuen asumispalveluihin ja vaikka valtiolta onkin tullut tukea uuden päiväkeskuksen rakentamiseen, ei paikkaa tahdo asenneongelmista johtuen löytyä. Katukuvassa näkyvä ilmiö on sosiaalinen ongelma, jota ei ratkaista syrjimällä vaan auttamalla.
Ongelmana järjestyshäiriöt vai asunnottomuus?
Tarkasteltaessa asunnottomien kategorisointia, huomio kiinnittyy siihen, mikä ilmiössä nähdään ongelmana. Keskustelussa painotus oli joko järjestyshäiriöissä tai asunnottomuudessa. Kun ongelmana nähtiin järjestyshäiriöt, asunnottomat kategorisoitiin negatiivissävytteisesti esimerkiksi päihteidenkäyttäjiksi, juopoiksi, rappioalkoholisteiksi tai ihmisroskiksi.
Asunnottomuuden näkökulmasta katsoen kategorisointi oli maltillisempaa ja kategorioina oli esimerkiksi koditon tai alkoholisti. Jäsenyyskategorioihin liittyy erilaisia kategoriapiirteitä ja valitsemalla tietty kategoria, annetaan kuvaa tietynlaisesta käyttäytymisestä (Järviluoma & Roivainen 1997). Ongelman näkökulmasta kategoriaan päihteidenkäyttäjä liittyy kategoriapiirre syyllinen, kategoriaan asunnoton puolestaan kategoriapiirre uhri.
Kategorisessa jaossa syyllisiin ja uhreihin on nähtävissä näkökulmien jako toimijuuteen ja rakenteeseen. Keskustelussa painottui pääosin toimijuus (syyllisyys), jolloin rakenteen vaikutus (uhrius) häivytettiin taka-alalle. Rakennekriittisyyttä oli havaittavissa asunnottomien ja etenkin asunnottomien puolestapuhujan puheenvuorossa: asunnottomuuden helpottamiseksi tarvitaan yhteiskunnallisia tekoja. Suurimmilta osin lehdet kuitenkin häivyttivät rakenteen vastuuta ja korostivat toimijoiden syyllisyyttä, jolloin käyttäytyminen on jokaisen omalla vastuulla.
Ilmiön kontekstina on keskusta, jota määrittelee moraalinen järjestys. Moraalinen järjestys tarkoittaa kulttuurista tietoa siitä, miten eri tilanteissa tulee toimia ja käyttäytyä (Juhila 2012, 132). Kaupungin keskustan ja julkisten alueiden moraalinen järjestys sisältää erilaisia käyttäytymissääntöjä, kuten: ei saa lorvailla, juoda alkoholia tai sammua, käyttäytyä väkivaltaisesti, kaupata huumeita tai ulostaa. Asunnottomat nähdään väistämättä järjestyksen rikkojina.
Hesterin ja Eglinin (1997, 25-48) mukaan kategoriat ovat sekä kontekstin muovaamia että kontekstia muovaavia. Keskusta-kontekstissa asunnottomat nähdään häiriönä ja uhkana, roskana kaupungin paraatipaikoilla. Kun kontekstina on kirkas päivä julkisella paikalla, häiritsevä piirre korostuu ja asunnottoman kategoria jää taustalle. Toisaalta kategoriat voivat muovata myös kontekstia. Onko Keskustori ylipäätään pitkään aikaan ollut kaupungin paraatipaikka?
Kun puhutaan joutilaista miehistä ja naisista heidät epäilemättä kategorisoidaan tilanteisesti juuri keskusta-alueen kontekstissa. Kuinka paljon tässä kontekstissa tehty kategorisaatio päätyy kuvaamaan tätä ihmisryhmää kaikkialla? Yhden kategorian, esimerkiksi päihteidenkäyttäjän, käyttäminen on taloudellista, mutta samalla se tekee päihteidenkäyttäjistä homogeenisen ryhmän vailla yksilöllisiä eroja ja yleistää kaikki asunnottomat häiriökäyttäytyjiksi.
Lopuksi
Tampereen Keskustorilla aikaansa viettävät asunnottomat, alkoholistit ja päihdeongelmaiset ovat päätyneet uutisoiduksi tamperelaislehtiin järjestyshäiriönä. Näissä keskusteluissa huomio siirtyy syistä seurauksiin ja uhrista tulee syyllinen. Tällöin taustalla vaikuttavat todelliset yhteiskunnalliset ongelmat, kuten asunnottomuus, alkoholismi, tai syrjäytyminen jäävät vaille huomiota. Ongelmaa rakennetaan ja keskitetään tiettyihin näkökulmiin juurikin kategorisaatiolla.
Niin kauan kun asunnottomat nähdään syyllisinä eikä uhreina, heihin voidaan suhtautua vihamielisesti. Näin ilmiölle annettavat nimet vaikuttavat myös mahdollisiin ongelman ratkaisumalleihin.
Lähteet:
Juhila, Kirsi (2012) Ongelmat, niiden selittäminen ja kategoriat. Teoksessa Arja jokinen, Kirsi Juhila & Eero Suoninen (toim.) Kategoriat, kulttuuri & moraali: johdatus kategoria-analyysiin. Tampere: Vastapaino, 131-171.
Järviluoma, Helmi & Roivainen, Irene (1987) Jäsenkategorisoinnin analyysi kulttuurisena metodina. Sosiologi 34:1/1987.
Hester & Eglin (1997) The Reflexive Constitution of Category, Predicate and Context in Two Settings. Teoksessa Stephen Hester & Peter Eglin (toim.) Culture in Action. Studies in Membership Categorization Analysis. Washington D.C: International Institute for Ethnomethodology and Conversation Analysis & University Press of America, 25–48.
