Nosto! Torstaina 7.11.2013 julkistettiin jo valmiiksi suuren kohun ympäröimä Pekka Himasen ja Manuel Castellsin toimittama Kestävän kasvun malli – Globaali näkökulma. Kyseisen selonteon tarkoitus on toimia keskustelunherättäjänä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta ja suunnasta.
Joukko suomalaisia professoreita kommentoi kirjaa heti tuoreeltaan julkisuudessa. Kaksi kommentaattoreista on Tampereen yliopiston sosiologeja: Pertti Alasuutari ja Risto Heiskala.
Alasuutarin Helsingin sanomille kirjoittama arvio toteaa, ettei kyseinen teos ole tutkimusta. Alasuutari kommentoi teoksen olevan ”enemmän luonteeltaan poliittinen ohjelmajulistus kuin tapausanalyysi”. Lisäksi Alasuutari arvostelee kirjaa hajanaisuudesta ja suoranaisesta pupun suoltamisesta. Kiinnostavaksi hän arvioi Himasen kirjassa kehittelemän dignity-indeksin.
Alasuutari myös kääntää Kestävän kasvun mallin oman tutkimuksensa polttopisteeseen. Tämän episteemisen hallinnan tutkimuksen näkökulmasta Himasen ja Castellsin toimittamaa selontekoa voi pitää esimerkkinä ilmiöstä, jossa hallitukset käyttävät tieteellistä asiantuntijavaltaa hankkiakseen kannatusta päämäärilleen.
Heiskalan Ilta-Sanomille antaman lausunnon mukaan Himasen raportti ei ole syvällisintä yhteiskuntatutkimusta. Hänen mukaansa positiivista kirjassa on se, että siinä otetaan ihmisten mahdollisuudet tarkastelun lähtökohdaksi. Toinen asia joka saa kiitosta on hyvän ja arvokkaan elämän korostaminen, kuten myös julkisen vallan tehtävän tunnistaminen tasa-arvoisten mahdollisuuksien luomisessa.
Moitteita raportti saa Heiskalalta sen hampaattomuudesta toimia apukeinona ministeriöille tai poliitikoille. Hyvää tutkimusta päätöksentekonsa pohjaksi halajavien päättäjien kannattaa kääntyä mielummin Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaiseman Suomen sillat tulevaisuuteen -kirjan puoleen.
[Editoitu klo 14.47 julkaisupäivänä]
