”Millainen on informaatioajan henki?”
Alustus! Monien informaatioteknologiaa kehittäneiden näkökulmasta, sisältä katsoen, kyse on 60-luvulla vahvasti leimahtaneen anti-autoritäärisen ja anti-patriarkaalisen liikkeen jatkumosta. Siis hippeilystä.
Ajatuksena on karkeasti, että informaation vapaus yhdessä vapautuneiden ihmisten kanssa tekee kaikenlaisen totalitarismin ja suvaitsemattomuuden vanhanaikaiseksi. Osin tähän juureen liittyy myös tiede, esimerkiksi tiedon vapauden ajatus, jota monet varhaiset ohjelmoijat ja www-standardin kehittäjä Tim Berners-Lee CERN:issä levittävät.
Toinen iso juuri on ”sotilaallis-teollinen kompleksi”, erityisesti Yhdysvaltojen puolustushallinnon kehitysprojektit, joista ARPANET vähitellen kehittyi internetiksi. Tehokasta informaatioteknologiaa tarvitsevat kaikki hallinnoivat ja kontrolloivat tahot. Ensimmäisen ja toisen juuren ristiriita on kirjoitettu informaatioyhteiskunnan DNA:han, kuten nykyilmiöistä Wikileaks, NSA-skandaali ja aina vaan jatkuvat piratismi-keskustelut kertovat.
Kolmas juuri on kaupallinen maailma, pienine ja isoine yrityksineen. Viimeistään 80-luvulla informaatioteknologiasta tuli isoa kuluttajabisnestä, joka tuotteisti pääosin kahdessa muussa juuressa ideoidut laitteet ja käytännöt.
Nykyään Apple on maailman pörssiarvoltaan suurin yritys, mikä on sangen hämmästyttävää, ottaen huomioon että toisena oleva Esso sentään omistaa öljylähteitä, maa- ja merialueita, tankkereita, huoltamoketjuja ja niin edelleen. Apple taas omistaa lähinnä tavaramerkkejä, patentteja ja suunnittelutoimiston Piilaaksossa – ja kokonaisen vuoren käteistä rahaa.
Medialukutaidollinen kysymys kuuluu: mitä informaatioyhteiskunta lupaa ja mitä pitää? Toisin sanoen, miten esimerkiksi näiden juurten intressit toteutuvat mediaa käytettäessä? Kun menen facebookkiin kännykällä? Kun lähetän sähköpostin joltakin palvelimelta? Kuka minä olen, kun twiittaan?
Mediakasvatus ja uudet lukutaidot – Hipit ja jupit from Tere Vadén on Vimeo.
