Nosto! Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaama tutkimusraportti nuorten syrjäytymisestä on julkaistu tausta-aineistoineen. Tutkimuksen tavoitteena on kartuttaa tietoa ensinnäkin nuorten syrjäytymisestä ja toisaalta tutkia syrjäytymistä ehkäiseviä palveluita ja näiden vaikutuksia. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään viranomaisten ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä nuorten syrjäytymistä ennalta ehkäisevien projektien toimintaa ja kustannuksia.
Ilmiönä nuorten syrjäytyminen liittyy tutkimuksen mukaan köyhyyteen ja huono-osaisuuteen usealla elämän osa-alueella. Tutkimuksessa myös todetaan, että nuorten syrjäytymisestä on olemassa jo kohtuullisen paljon tutkittua tietoa, jota tulisi pyrkiä käyttämään tehokkaammin hyödyksi. Ongelmana näyttäisi olevan tutkitun tiedon hyödyntäminen käytännössä, sillä nuoret eivät aina saa tarvitsemaansa apua tai heidän ongelmansa jäävät kokonaan tunnistamatta.
Nuorten syrjäytymistä ehkäiseviin peruspalveluihin käytetään laskelmien mukaan vuosittain noin 230 miljoonaa euroa. Päätöksenteon tueksi tarkoitetun tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa tulisi panostaa erityisesti matalan kynnyksen peruspalveluihin, joita kehittämällä nuorten syrjäytymistä ehkäistäisiin tehokkaimmin. Lisäksi palveluiden saatavuutta tulisi raportin laatijoiden mukaan kehittää muun muassa siten, että nuoria ohjattaisiin keskitetysti eri palveluiden piiriin yhdestä asiointipaikasta käsin.
Tutkimuksen johtopäätösten mukaan syrjäytyneiksi nuoriksi voidaan laskea esimerkiksi koulutuksen ja työelämän ulottumattomissa elävät alle kolmekymppiset, joiden lukumääräksi arvioidaan noin 50 000 ihmistä, joista suurin osa on miehiä. Toisaalta tiettynä hetkenä syrjäytyneiksi luetuista nuorista useimmat kuitenkin kouluttautuvat ja työllistyvät toisessa elämänvaiheessa. Nuorten huono-osaisuus ja ongelmat myös periytyvät tutkimuksen mukaan vanhempien sosioekonomisesta asemasta johtuen.
Nuorten syrjäytymistä ehkäisevän toiminnan parantamiseksi tutkimus ehdottaa muun muassa eri ammattiryhmien koordinoitua yhteistyötä, usean samanaikaisen yhteiskunnallisen muutosprosessin toteuttamista sekä palvelurakenteiden kehittämistä hyviksi havaittujen ja toimivien käytäntöjen perustalta. Erityisesti näistä mainitaan yksilöllinen tuki ja yhteisöllinen toiminta nuoren lähiympäristössä. Tutkimuksen taustamateriaali tarjoaa sosiaalitieteilijöille myös useita havainnollistavia tilastoja ja taulukoita.
