Nosto! Ympäristöpolitiikan professori Yrjö Haila muistutti jäähyväisluennollaan, että maailma koostuu pohjimmiltaan aineesta. Myös ympäristöpolitiikassa kysytään ensimmäisenä, miten muutokset materiaalisessa maailmassa tapahtuvat.
Hailan mukaan ihminen ja ympäristö muodostavat keskinäisriippuvaisen kokonaisuuden, jonka osa ihminen on. Luonto on läsnä inhimillisissä hyvinvoinnin ja toimeentulon prosesseissa, jotka ovat luonteeltaan materiaalisia. Ympäristö on samalla tavalla privatiivinen käsite kuin terveys, eli ympäristöstä tullaan tietoisiksi vasta, kun suhde siihen järkkyy esimerkiksi ihmisen toiminnan seurauksena.
Keskinäisriippuvuudet ovat Hailan mukaan ympäristöpolitiikan dynamiikan perusta. Suhteemme luontoon muodostuu keskinäisriippuvuuden kokemuksen kautta.
”Esimerkiksi suhteemme lintuun ei synny henkilökohtaisen emotionaalisen kokemuksen vuoksi, vaan luontoyhteyden kokemus synnyttää suhteen lintuun”, Haila sanoi.
Haila jakaa ympäristöpolitiikan normatiivisen perustan kahteen osaan. Osat ovat kumppanuus ja hauraus. Esimerkiksi kasvien muodostamat rönsyt ja eläinkunta ovat toisistaan riippuvainen kokonaisuus, joista ihminen on edelleen riippuvainen ja joiden kanssa ihmisen tulisi pyrkiä kumppanuuteen. Hauraudella Haila viittaa ihmisen ja luonnon välisen kumppanuuden särkyvyyteen.
”Voimme lypsää lehmää, mutta lehmä voi potkaista ämpärin nurin koska tahansa.”
Öljynkäytössä kiire siirtymäkauteen
Eräs ajankohtainen aineellinen kysymys on öljyhuippu. Useimmat yhteiskuntajärjestelmät nojaavat yhä perustoiminnoissaan hupenevaan ja rajalliseen luonnonresurssiin, vaikka fossiilisen energian käyttö edistää ilmastonmuutosta. Silti öljyä etsitään yhä, ja etsintä on epävarmaa.
Hailan mielestä öljystä ei voida vielä kokonaan luopua, koska korviketta öljylle sen nykykäytön mittakaavassa ei ole. Öljyyn pitäisi suhtautua yhä enemmän siirtymäkauden mahdollistajana, mikä tarkoittaa rajoituksia öljyn käytössä.
Siirtymäkaudella vähenevä öljyn käyttö on Hailan mielestä avainkysymys. Siirtymäkaudella hän tarkoittaa sitä, että öljyn avulla aikaansaatua energiaa tulee käyttää uudenlaisen ja uusiutuvan energiantuotannon luomiseen ja ennen kaikkea aurinkoenergian laajan mittakaavan käytön mahdollistamiseen.
Hailan mielestä öljynporauksen riskikohteista tulee luopua, kuten muun muassa Meksikonlahden vuoden 2010 katastrofi osoittaa.
”Ensisijaisesti luopuminen koskee syvää mannerjalustaa ja arktisia vesiä. Toiseksi demokratiavaatimukset öljynporausalueilla on otettava vakavasti. Öljyvahinkojen tuhojen korjaamiseksi tarvitaan kansainvälinen vakuutusrahastointijärjestelmä ja se tulee rahoittaa öljy-yhtiöiden voittojen turvin”, Haila sanoo.
