Nosto! Opiskelijoiden Liikuntaliitto ja Syömishäiriöliitto Syli ry ottivat kantaa lihavuuden stigmaan 28.8 julkaistussa tiedotteessaan. Molemmat liitot ovat huolissaan paitsi asenteista lihavuutta kohtaan, myös ulkonäön ja estetiikan korostumisesta urheilussa ja liikunnassa.
Opiskelijoiden Liikuntaliitto ja Syömishäiriöliitto kiinnittävät tiedotteessaan huomiota kulttuuriin, jossa laihuutta pidetään älykkyyden ja tuottavuuden symbolina. Lihava ihminen taas nähdään laiskana ja tyhmänä – jonakin sellaisena, jolle on lupa nauraa.
Katariina Kyrölä ja Hannele Harjunen kirjoittivat jo vuonna 2007 teoksessaan Koolla on väliä!: lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli lihavuuteen liittyvistä asenteista ja vallalla olevasta kulttuurista, joka näkee lihavuuden uhkana. Kyrölä ja Harjunen kirjoittavat, että lihavuutta on pidetty itsestään selvästi ongelmana.
Myös Opiskelijoiden Liikuntaliitto ja Syömishäiriöliitto huomauttavat, että yleisissä asenteissa lihavuus itsessään nähdään terveysriskinä, vaikka tieteellinen tutkimus ei tätä tuekaan.
Lihavuus voidaan ajatella kulttuurisesti määriteltynä ilmiönä. Kulttuurissamme lihavuuteen suhtaudutaan pitkälti siten, että lihavuus on yksilön omaa syytä. Lihavuus on ongelma, joka tulee korjata ja poistaa.
Kyrölä ja Harjunen kirjoittavatkin, että samaan aikaan kun monet muut ruumiilliset ominaisuudet, kuten ihonväri tai vammaisuus, nähdään tärkeänä ja erottamattomana osana ihmistä, hänen identiteettiään ja kokemusmaailmaansa, suhtaudutaan lihavuuteen paheksuvasti. Lihavuuden perusteella on sallittua leimata ja syrjiä. Lihavuus on sopimatonta ja epätervettä, ja tällaista ihmistä on oikeus muokata uudelleen.
Pisimmälle uudelleenmuokkaaminen viedään ehkäpä television laihdutusohjelmissa, joissa lihavuuden paheksuminen puetaan huolen ja auttamisen muotoon. Katsojien annetaan ymmärtää, että kaikki lihavan ihmisen kokemat vastoinkäymiset ja vaikeat asiat olisi mitä luultavammin voitu välttää, jos ihminen vain olisi ollut “oikean kokoinen”. Ohjelmissa pyritään paljastamaan ihmisen todellinen persoona ja potentiaali elämään läskikerroksen alta. Lihava ruumis ei voi olla osa kenenkään todellista ja aitoa minäkokemusta.
Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Hannele Harjunen pitää Opiskelijoiden Liikuntaliiton ja Syömishäiriöliiton kannanottoa tässä suhteessa ilahduttavana.
– Tämä on erittäin tervetullut näkökulma. Ei haeta laihdutustulosta vaan ajatellaan, että liikunta kuuluu kaikille koosta riippumatta.
Harjusen mukaan lihavuuskeskustelua leimaa yhä vahva syyllistämisen ja leimaamisen kulttuuri. Arkiasenteissa ylipainoiseksi määritelty ihminen koetaan edelleen ongelmayksilöksi. Vaikka tutkimustulokset puhuvat sen puolesta, että lihavuus on paljon monimutkaisempi asia, elävät ja toistuvat vanhat asenteet lihavuudesta korjattavana ongelmana edelleen.
– Häpäiseminen ja syyllistäminen eivät auta. Kun ihmistä kohdellaan huonosti, ihminen myös voi huonosti.
Lihavuus ei sovi vallalla olevaan ruumisnormiin, joka ihannoi paitsi laihuutta, myös tällä hetkellä esimerkiksi lihaksia. Niitä, jotka eivät mahdu määriteltyyn normiin, on oikeus rankaista. Lihavuuden kohdalla hyväsyttävinä rankaisukeinoina vaikuttaisi olevan esimerkiksi kiusaaminen, lihavuudelle nauraminen ja esimerkiksi ulossulkeminen, näkymättömäksi tekeminen.
Harjunen sanoo, että rankaisemisella ihmiset pyritään asettamaan takaisin ruotuun. Normien lisäksi lihavuuteen suhtautumiseen vaikuttaa Harjusen mukaan talouteen sidottu ihmiskäsitys.
– Ajatellaan, että ihmisten pitäisi olla koko ajan tehokkaita ja tuottavia. Tarkkailu ulottuu myös ihmisruumiiseen ja siihen, millaista on oikeanlainen ja hyväksyttävä ulkonäkö. Lihava ruumis ei ole tehnyt tarpeeksi, se on laiska ja siinä on jotakin vikaa.
Opiskelijoiden Liikuntaliitto ja Syömishäiriöliitto ehdottavat, että lihavuuden hoidossa on otettava käyttöön uudenlaisia menetelmiä ja ajatuksia. Liitot huomauttavat, että syyllistämisen sijaan meidän tulisi pohtia omaa suhtautumistamme lihavuuteen.
Harjusen mielestä keskustelu lihavuudesta on monipuolistunut. Tutkimusta on enemmän, ja esimerkiksi yhteiskunnallista ja sosiaalista puolta myös ymmärretään nykyään paremmin. Silti löytyy niitä, jotka näkevät lihavuuden yksilön syynä.
– Usein ajatellaan, että lihavien ongelmat liittyvät ruumiin kokoon, vaikka yleensä ongelmat liittyvät enemmän juuri lihavuuden stigmaan.
Harjunen korostaakin, että lihavuuskeskusteluun tarvitaan enemmän kriittisyyttä ja Opiskelijoiden Liikuntaliiton ja Syömishäiriöliiton tiedotteen kaltaisia kannanottoja, joilla on tärkeä rooli asenneilmapiirin muokkaamisessa.
– Terveys- ja liikunta-alan ammattilaiset ovat tärkeässä asemassa tässä keskustelussa. Heidän kannanottonsa voivat valua muihin käytäntöihin. Myös hoidon yhteydessä tapahtuva lihavuuden demonisointi on saatava loppumaan.
Harjunen on kuitenkin hieman toiveikas asenteiden kehittymisestä. Hänen mielestään ihmiset ovat nykyisin tietoisempia syrjinnästä, sen käytännöistä ja tunnistamisesta.
Liittojen tiedote herättää pohtimaan, miksi lihavuutta pelätään kulttuurissamme niin paljon? Pelkät terveysriskit eivät nykytiedonkaan valossa enää riitä selittämään tätä pelkoa. Kun meistä niin moni on epävarma ja tyytymätön omaan ulkonäköönsä ja kokoonsa, olisiko aika mieluummin hyväksyä monipuolisempi käsitys ihmisruumiista?
