”Haluan väittää, että niin ihmisten, materian kuin rahankin liike tuottavat monimutkaisia verkostoja, jotka kytkevät usein yllättävilläkin tavoilla paikkoja, ihmisiä ja prosesseja toisiinsa, ja juuri tästä tarvitsemme lisää ymmärrystä.”
Näky! Laura Huttunen valittiin Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian professoriksi tammikuussa 2013. Hänen alansa on transnationaalinen antropologia. Tutkijakollegiumin työtehtävien jälkeen Huttusen professuuria juhlistettiin luennolla: ”Antropologian perintö ja transnationaalien suhteiden maailma”.
Huttunen pohtii luennossaan sitä, mitä annettavaa transnationaalilla antropologialla on tämän hetkisten globaalien suhteiden ja liikkuvuuden määrittämässä maailmassa. Huttunen myös korostaa etnografisen tutkimuksen merkitystä antropologialle. Hän on tutkinut esimerkiksi bosnialaista diasporaa yli kymmenen vuotta Suomessa ja ulkomailla, mikä on saanut hänet pohtimaan kysymyksiä kulttuurista sekä ihmisten ja esineiden sidoksista paikkaan, valtioon ja politisoituneisiin identiteetteihin, ja näiden liikkeestä yli rajojen.
Kuvaus: Meri Vainiomäki, leikkaus: Matti Kortesoja.
Luentonsa alussa Huttunen osoittaa, että liike tuottaa monimutkaisia verkostoja, jotka kytkevät ihmisiä, paikkoja, esineitä ja tapahtumia usein yllättävilläkin tavoilla toisiinsa. Näitä verkostoja voi tutkia kenttätyön avulla pystyttämällä teltan sinne, missä ihmiset elävät arkeaan, Huttunen toteaa vertauskuvallisesti antropologian etnografiseen perinteeseen nojautuen. Paratiisisaarten sijaan nykyetnografit hakeutuvat kuitenkin kaupunkien lähiöihin tai matkustavat yhdessä tutkittavien kanssa esimerkiksi joukkoliikennevälineillä paikasta toiseen.
Huttusen mukaan antropologeja yhdistää pyrkimys ymmärtää kulttuurisia eroja ja nähdä erojen tuolle puolen. Kun ihmiskeskeinen kulttuurikäsitys, eli ajatus kulttuurista ihmisten elämäntapaa ja arvomaailmaa kuvaavana käsitteenä on nyt juurtunut ihmisten arkiajatteluun ja puhetapoihin, antropologeista on tullut sen kritisoijia. Populistisessa puheessa kulttuuri esimerkiksi usein esineellistetään, ja ihmisryhmistä muodostetaan liian selvärajaisia kokonaisuuksia.
Ihmisten ja esineiden liikkuminen yli rajojen ja niiden rooli sosiaalisia suhteita muodostavana tekijänä ei ole uusi ajatus. Sen esitti Bronislaw Malinowski kulapiiriä koskevassa tutkimuksessa jo sata vuotta sitten. Huttusen mukaan Malinowski ei kuitenkaan kyennyt, kuten eivät muutkaan hänen aikalaisensa, analysoimaan omaa valta-asemaansa britti-imperiumia edustavana tutkijana. Lisäksi funkionalistisen aikakauden kasvatit eivät ottaneet huomioon valtiota, joka tieteenalojen sisäisessä työnjaossa kuului sosiologeille.
Etnografisesta näkökulmasta tarkasteltuna antropologit tarkastelevat valtiota usein alhaalta ylöspäin muun muassa kansalaisuudettomien perspektiivistä, jolloin se näyttäytyy kohtaamisissa esimerkiksi byrokratian kanssa. Valtio voi tarjota hoivaa ja turvaa, mutta myös ennakoimatonta väkivaltaa tai jäädä täysin etäiseksi ihmisille, joilla ei ole kansalaisuutta. Antropologeilla on myös erittäin hyvä käsitys sukulaisuus- ja perhesuhteiden merkityksestä. 2010-luvulla perhe tarkoittaa usein turvaa muuten varsin epävarmoissa oloissa, Huttunen toteaa.
Luennon lopussa Huttunen toteaa, että antropologin tehtävänä ei ole tutkia vain vierasta, eksoottista tai toista kulttuuria, vaan he tarkastelevat länsimaista yhteiskuntaa. Transnationaalien suhteiden tutkimus kertoo maailmasta, jossa paikka yhä löyhemmin määrittää ihmisten välisiä kulttuurisia kytköksiä. Lopuksi Huttunen muistuttaa vielä etnografisen tutkimuksen merkityksestä ja siitä, että se tekee antropologiasta erityisen tieteenalan.
Huttusen puheesta tekstiksi toimittanut: Matti Kortesoja.
