Nosto! Tampereen yliopistossa järjestetään perjantaina 27.3 Tampere Kuplii Goes Academic –seminaari. Tänä vuonna yhdeksättä kertaa järjestettävä tapahtuma on osa Tampere Kuplii –sarjakuvafestivaalia.

– Seminaarin tarkoituksena on esitellä ajankohtaista tutkimustietoa laajalle yleisölle. Vuorovaikutus yleisön kanssa on tärkeä osa tapahtuman luonnetta, seminaaria järjestävä väitöskirjatutkija Leena Romu kertoo.

Sarjakuvaan keskittyneitä tutkijoita on Suomessa vain kourallinen. Tampere Kuplii Goes Academic on yksi mahdollisuus tuoda tutkijoita ja lukijoita yhteen. Myös kansainväliset verkostot tarjoavat vertaistukea tutkijan työhön. Romu itse kuuluu pohjoismaisten sarjakuvatutkijoiden verkostoon NNCORE:en.

Suomessa sarjakuvatutkimus on vielä pienimuotoista, mutta esimerkiksi Ranskassa sarjakuvaa on tutkittu jo vuosikymmenien ajan. Ranskankielistä tutkimuskirjallisuutta on nykyisin saatavilla myös englanniksi käännettynä. Tutkimuskirjallisuutta julkaistaan koko ajan enemmän, ja analyyttistä sanastoa on jo hyvin tarjolla. Sarjakuvatutkimus ei kuitenkaan ole yksittäinen metodi. Poikkitieteellisessä tutkimuksessa käsitteitä lainataan kirjallisuudentutkimuksesta, elokuvatutkimuksesta, visuaalisen kulttuurin tutkimuksesta, sekä yhteiskuntatieteistä.

Romu itse kiinnostui sarjakuvan tutkimisesta opiskeluaikanaan. Kandidaatintutkielmaa tehdessään Romu törmäsi Kati Kovácsin teoksiin.

– Kovácsin teokset ovat täynnä symboliikkaa ja metaforia. Ne ovat moniulotteisia ja monitasoisia kertomuksia, joita ei ole tutkittu lainkaan. Ymmärsin että näitä asioita pystyy tutkimaan kirjallisuudentutkimuksen välineillä, mutta kukaan ei ole tehnyt sitä.

Kandidaatintutkielma johti graduun (kts. alustus) ja syksyllä 2014 valmistuneeseen lisensiaatintutkielmaan. Parhaillaan Romu valmistelee väitöskirjaansa, jossa hän tarkastelee erityisesti Kati Kovácsin sarjakuvien feminististä tematiikkaa.

– Olen kiinnostunut siitä, miten Kovácsin sarjakuvat kommentoivat esimerkiksi sukupuoliin liittyviä rooliodotuksia ja normatiivista seksuaalisuutta. Samalla minua kiinnostavat ne kuvalliset ja sanalliset keinot, joita teoksissa käytetään.

Romu on luennoidessaan huomannut, että sarjakuvan perussanasto voi olla opiskelijoilla hukassa. Opiskelijat eivät tunne samanlaista analyyttistä sanastoa kuin kaunokirjallista tekstiä analysoidessa.

– Silloin kun itse olin peruskoulussa, sarjakuvia ei pidetty hyvänä lukemistona, eikä niitä luettu koulussa.

Sarjakuvien lukemiseen ei siis ole samanlaista perinnettä kuin kaunokirjallisuuden lukemiseen, ja analyyttinen taso jää helposti puuttumaan. Luennoillaan Romu lähtee liikkeelle siitä, että sarjakuva on sanan ja kuvan vuorovaikutuksellista kerrontaa. Pitkän sarjakuvakertomuksen tutkimisessa on tärkeää ottaa huomioon tarinan tilallinen rakentuminen. Toisin kuin elokuva, sarjakuva on tilallista taidetta. Analysoinnissa pitää ottaa huomioon sivujen ja aukeamien muodostamat kokonaisuudet. Yhtä ruutua ei voi tarkastella erillään muista. Piirrostyylin tarkasteleminen on yksi olennaisimmista osista sarjakuvan analysointia.

– Piirrostyyli ei ole vain tekijän taidonnäyte, se vaikuttaa esimerkiksi siihen millaisia emootioita voidaan välittää, Romu kertoo.

Suomalainen sarjakuvakulttuuri kasvaa hiljalleen

Suomalaiset lukevat eniten viihteellistä strippi-muotoista sarjakuvaa. Viivi ja Wagner, Fingerpori ja Kiroileva Siili keikkuvat suosituimpien sarjakuvien kärkipaikoilla vuodesta toiseen. Romun mukaan sarjakuvastrippien suosioon on monta syytä. Sanomalehdissä julkaistut stripit ovat helposti saatavilla, ja ne ovat nopeita lukea. Tunnistettavat hahmot jäävät helposti mieleen. Stripit muokkaavat käsitystä sarjakuvasta, jolloin pitkien sarjakuvakertomusten lukeminen voi tuntua vieraalta.

– Stripeistä saa helposti sen käsityksen, että sarjakuvat ovat aina humoristisia, mikä ei toki pidä paikkaansa. Pitkien tarinoiden aiheet voivat olla vaikeita, ja ruutujen epälineaarinen sommittelu voi tuntua aluksi hankalalta, Leena Romu kertoo.

Vakavat aiheet ovat kuuluneet sarjakuviin jossain määrin aina. 1980-luvulla sarjakuvia julkaistiin kovalla tahdilla, ja niitä alettiin markkinoida myös aikuisille. Supersankareista muokattiin synkempiä, sillä inhimilliset hahmot vetosivat paremmin aikuislukijoihin.

Suomessa sarjakuvapiirit ovat aina olleet pienet. Aku Ankka on ollut suomalaisille tärkeä sarjakuva jo vuosikymmenien ajan. Myös supersankaritarinat, seikkailut ja sotasarjakuvat ovat tulleet suomalaisille tutuiksi. Ankat ovat lisänneet suomalaisten tietoisuutta sarjakuvasta, mutta muut sarjakuvan muodot ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Viime vuosina sarjakuvakenttä on monipuolistunut, ja julkiseen keskusteluun nousee yhä useammin vakavia aiheita käsitteleviä sarjakuvateoksia. Painotekniikan ja sarjakuvakulttuurin kehittymisen myötä kansainväliset ilmiöt ovat alkaneet rantautua Suomeen. Vuonna 2014 julkaistu Tiitu Takalon Minä, Mikko ja Annikki on yksi esimerkki sarjakuvan uusista tuulista. Takalon teos on yhdistelmä historiallista ja omaelämäkerrallista sarjakuvaa. Sarjakuvien suosiota kasvattaa myös se, että niiden levittäminen ja lukeminen on nykyisin helppoa.

– Suomessa on paljon sarjakuvablogeja. Monet oppivat tekemään sarjakuvia ottamalla mallia omista idoleistaan. Digikameran tai skannerin avulla oman tuotoksensa saa helposti nettiin. Enää ei tarvitse printata ja jaella omaa pienlehteä.

Yksi Tampere Kuplii Goes Academic –seminaarin tämän vuoden luennoista käsittelee sarjakuvaa kustantajan näkökulmasta. Pienkustantaja Christoffer Leka kertoo, millaista on julkaista sarjakuvaa nykyisin kun kaikki on digitalisoitunutta. Lekan mukaan ihmiset kaipaavat painettuja teoksia, jotka ovat kauniita ja käsin kosketeltavia.

Tampereen yliopistolla järjestettävän seminaarin yhteydessä jaetaan Sarjakuva-Finlandia-palkinto. Nimestään huolimatta palkinnolla ei ole mitään tekemistä Suomen kirjasäätiön jakamien Finlandia-palkintojen kanssa. Romun mukaan sarjakuvan arvostus on kuitenkin kasvamassa. Siitä on osoituksena viime vuonna ensimmäistä kertaa jaettu sarjakuvataiteen valtionpalkinto.

Sarjakuvan tekijöiden, tutkijoiden ja uskollisten lukijoiden avulla sarjakuvan monet muodot tulevat pikkuhiljaa tutuiksi myös suurelle yleisölle.

Tampere Kuplii Goes Academic -seminaarin teemana on tänä vuonna Fanit, lukijat ja tekijät, eli sarjakuvakulttuurin sisällä toimivat ihmiset. Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton.