Nosto! Kansallista lukuviikkoa vietetään tällä viikolla, eli 20.–26.4. Lukukeskuksen järjestämä teemaviikko kannustaa lapsia ja nuoria kirjallisuuden äärelle.
– Vaikka tiukasta kasvatuksellisuudesta on siirrytty pois, lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on silti aina jokin valistuksellinen elementti, kirjallisuuden yliopisto-opettaja Maria Laakso kertoo.
Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Peppi Pitkätossu on yksi lastenkirjallisuutta merkittävästi uudistanut hahmo. Maria Laakson mukaan vanhempien nostalgisuus vaikuttaa siihen, mitkä kirjat jäävät elämään. Mutta Pepissä on myös jotain pysyvää, joka vetoaa lapsiin kerta toisensa jälkeen. Ensimmäinen Peppi Pitkätossu -kirja ilmestyi vuonna 1945. Rajoja rikkova tyttö oli omana aikanaan poikkeuksellinen lastenkirjan päähenkilö. Peppi Pitkätossusta tuli voimauttava samastumiskohde tytöille, ja sitä Peppi on heille edelleen.
Kuri ja kasvattaminen olivat pitkään tärkeitä teemoja lastenkirjallisuudessa. Astrid Lindgrenin tuotannon myötä lastenkirjallisuudessa alettiin siirtyä pois kasvatuksellisuuden ja kurinpidon ideasta. Moraalisen kasvatuksen sijaan Lindgren vetosi lukijoiden mielikuvitukseen ja pyrki vahvistamaan lasten omaa minuutta. Laakson mukaan lasten alisteinen asema nousee esiin etenkin Lindgrenin Katto Kassinen -kirjoissa. Päähenkilö kirjoissa on perheen kuopus Pikkuveli, jolla ei ole edes omaa nimeä. Yksinäinen pikkupoika tapaa kotitalonsa katolla Katto Kassisen, joka ei Peppi Pitkätossun tavoin alistu vallitseville käyttäytymissännöille. Maria Laakson mukaan Peppi Pitkätossu ja Katto Kassinen edustavat lasten vapauden kaipuuta.
– Lindgren kirjoittaa taitavasti vertauskuvallisia teoksia sellaisessa muodossa, jotka lapset ymmärtävät, Laakso sanoo.
Kirjallisuus sosiaalistaa lapsia osaksi yhteiskuntaa
1950-luvulta eteenpäin suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta on julkaistu paljon. Idyllisestä satumaailmasta on siirrytty kohti realistisempaa arjen kuvausta. Maria Laakson mukaan on merkittävää, että lasten tunnerekisteri lastenkirjallisuudessa on laajentunut.
– Lapsihahmojen annetaan kokea psykologisesti uskottavia tunteita. Lapset kiukuttelevat myös kirjoissa, eikä huonosti käyttäytyvän lapsen tarvitse olla fantasiahahmo tai humoristinen sääntöjen rikkoja, Laakso sanoo.
Myös vanhempien rooli lastenkirjoissa on muuttunut. Lastenkirjallisuudessa voidaan nykyisin kuvata myös vanhempien väsymystä tai riittämättömyyttä. Laakson mukaan lasten oletaan ymmärtävän, että aikuisetkin ovat omia persooniaan, joilla on omat tunteensa ja huonot päivänsä.
Laakson mukaan lasten- ja nuortenkirjallisuus on kiinnostava tutkimuskohde, kun yritetään selvittää, mitä yhteiskunnassa ja politiikassa on eri aikoina pidetty tärkeänä. Kirjallisuus on yksi keino, jonka avulla lapsia ja nuoria sosiaalistetaan osaksi yhteiskuntaa.
– Lasten- ja nuortenkirjallisuutta on tärkeää tutkia omassa kontekstissaan. Samalla tulevat esiin vallalla olevat kasvatusideologiat. Trendien hahmottaminen on helpompaa jälkikäteen, sillä kirjallisuus elää ja muuttuu koko ajan. Siinä mielessä me kirjallisuudentutkijat laahaamme aina vähän perässä.
Ympäristötietoisuus on tällä hetkellä suosittu aihe lasten- ja nuortenkirjoissa. Jo taaperoikäisten kirjoissa käsitellään arjen valintojen merkitystä. Sanna Pelliccionin Onni-pojan kierrätyskirjassa lajitellaan roskat ja rakennetaan laiva kierrätysmateriaaleista.
– Ekologinen kansalaisuus kuuluu nykyään jo 2-3 vuotiaille, Laakso sanoo.
Maria Laakso muistuttaa, että lapset eivät päätä, mitä kirjoja heille luetaan. Siksi myös aikuislukijat yritetään ottaa huomioon. Lastenelokuvat ovat täynnä intertekstuaalisia viittauksia ja pieniä kaksimielisyyksiä. Sama ilmiö näkyy myös kirjallisuudessa. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjasarja on menestystuote, joka on tulvillaan viittauksia. Tatun ja Patun Suomi kirjassa rikotaan kansallisia myyttejä saunasta jääkiekkoon.
– Ironia on vaikea kirjallinen laji, mutta jo lasten oletetaan ymmärtävän ironiaa ja parodiaa.
Lukukeskuksen mukaan vanhempien merkitys lapsen lukutaidolle on ratkaisevaa nimenomaan ennen kuin lapsi itse osaa lukea. Aikuisten kosiskelu lastenkirjallisuuden ääreen saattaa olla kaupallinen ilmiö, mutta yhdessä lukeminen kannattaa. Hyvät perustaidot ensimmäisen kouluvuoden alkaessa varmistavat, että lapsen lukutaito pysyy hyvänä myös myöhemmin.
Vielä ehdit mukaan Tampereen yliopiston kirjallisuudenopiskelijoiden opiskelijakonferenssiin Lasten- ja nuortenkirjallisuus aikansa kuvastajana. Konferenssin toinen osa järjestetään perjantaina 24.4. Esitelmien aiheina muun muassa rasismi ja toiseus J. K. Rowlingin Harry Potter –saagassa sekä Oiva Paloheimon Tirlittan sotavuosista toipumisen kuvastajana.
