Nosto! Afrikka Suomessa -hanke aloittaa vähemmistöjen historian tallentamisen Suomessa. Yhteiskuntatieteiden tohtori Anna Rastaan mukaan tällaisella kulttuuriperintötyöllä on suuri merkitys vähemmistöjen olemassaolon ja oikeuksien tunnustamisessa.
Työväenmuseo Werstaalla vietettiin 29.4 Afrikka Suomessa -näyttelyn avajaisia. Näyttely kertoo Afrikasta Suomeen tulleiden ihmisten ja heidän jälkeläistensä historiasta ja arjesta Suomessa. Näyttely on toteutettu yhdessä Tampereen yliopiston African Presence in Finland -tutkimushankkeen kanssa. Näyttelyn kokoamiseen on osallistunut tutkijoita ja opiskelijoita eri yliopistoista, sekä lukuisia afrikkalaisten diasporan edustajia.
– Kymmenen vuoden päästä näyttely olisi varmasti tehty isommin ja paremmin, mutta onko meillä aikaa odottaa, että Suomessa kasvaa vielä yksi sukupolvi, joiden suomalaisuus kyseenalaistetaan? tutkimushankkeen johtaja Anna Rastas kysyy.
Afrikkalaisten diasporaan samastuu kymmeniä tuhansia ihmisiä, monet heistä ovat syntyneet Suomessa. Rastaan mukaan afrikkalaistaustaisten suomalaisten käsittely mediassa on usein yhteiskunnasta poissulkevaa. Keskusteluissa afrikkalaisyhteisöjen kanssa hän on huomannut, että ihmiset yrittävät tuoda esiin omaa toimijuuttaan, mutta julkinen keskustelu typistyy usein maahanmuuttoon tai kulttuurieroihin.
– Aktiivisesta kansalaisuudesta kertoo jo se, miten vaikeaa ihmisiä oli saada hankkeen työpajoihin, koska heillä on niin kiire töiden ja erilaisten aktiviteettien parissa.
Näyttelyn yhtenä tarkoituksena on herättää kävijöitä pohtimaan, miten suomalainen yhteiskunta on vuosien varrella muuttunut. Esillä on esimerkiksi Lola Wallinkosken Miss Suomi -palkintopokaali vuodelta 1996. Wallinkosken valinta Miss Suomeksi herätti aikanaan vilkkaan keskustelun siitä, kuka saa edustaa suomalaisuutta.
Tutkimustieto näyttelyn pohjana
Afrikka Suomessa -näyttely on antanut monille tutkijoille mahdollisuuden popularisoida tutkimustaan ja tuoda sitä esille julkisessa keskustelussa. Aiemmin Suomen somaliliiton kanssa työskennellessään Rastas on tehnyt huomioita tutkijoiden ja tutkittavien välisistä suhteista.
– Monet haastateltavat olivat sitä mieltä, että tutkijat tulevat, kysyvät kysymyksensä ja sen jälkeen heistä ei enää kuule mitään, Rastas kertoo.
Afrikka Suomessa -hankkeen aikana tutkijat ja tutkittavat ovat päässeet keskustelemaan uudella tavalla. Keskusteluissa on käyty läpi sitä, mitä tieto on, ja miten se vaikuttaa ihmisten elämään.
Myös monilla näyttelyn taiteilijoilla on ollut työssään tutkiva ote. Teokset eivät ole syntyneet vain taiteilijoiden oman näkemyksen pohjalta, vaan taustalla on esimerkiksi työpajoissa käytyjä keskusteluja. Yksi esimerkki on Sasha Huberin Brunbergin suukko -makeisia käsittelevä työ Suukkoja / Kisses. Mitä karkkirasia kertoo tavoistamme suhtautua toisiin ihmisiin?
Rastas toivoo, että näyttely innostaisi tutkijoita uusiin vähemmistöjä käsitteleviin tutkimushankkeisiin. Yksi jatkuvasti muuttuva aihe on kuva suomalaisesta perheestä. Rastaan mukaan Suomessa on koko ajan kasvava joukko lapsia ja nuoria joiden erityisyyttä ei huomioida. Afrikka Suomessa -hankkeen työntekijä, väitöstutkija Uyi Osazee tutkii suomalais-afrikkalaista vanhemmuutta.
– Tutkin sitä miten esimerkiksi erilaisuudesta puhutaan kotona, ja siitä miten lapset ja nuoret puhuvat asiasta kodin ulkopuolella, Osazee kertoo.
Rastaan oma tutkimus jatkuu Suomen Akatemian viisivuotisen rahoituksen turvin. Afrikka Suomessa -hankkeen teema jatkuu myös tulevassa tutkimuksessa, jossa Rastas tutkii, miten afrikkalaisten diasporaa kuvataan museoissa ja näyttelyissä eri maissa. Rastas tarkastelee myös niitä muutoksia, joita viime vuosikymmenten aikana tapahtunut muuttoliike Afrikasta on aiheuttanut kohteena olevissa maissa sekä afrikkalaisten diasporayhteisöissä.
Afrikka Suomessa -näyttely on avoinna Työväenmuseo Werstaalla 8.11.2015 asti.
