Nosto! Joogan harrastajat hakevat lajista hyvää oloa, mutta joogaopettajat kohtaavat työelämässä monenlaisia vaikeuksia.
─ Ymmärrän että yksityisillä joogakouluilla ei mene hyvin, eikä yrittäjän työ ole Suomessa helppoa. Ongelmallista on, että joogan vapaaehtoistyön ideaa voidaan käyttää hyväksi, sukupuolentutkija Tuija Koivunen Tampereen yliopistosta sanoo.
Joogan kulttuurihistoriaan kuuluu sevan, eli vapaaehtoistyön periaate ja opettamista on pidetty etuoikeutena. Vapaaehtoisuuteen vedoten joogaopettajat velvoitetaan tekemään ilmaista työtä, kuten siivoamaan ja hoitamaan asiakkaiden vastaanottoa.
─ Muilta liikunnanohjaajilta ei edellytetä samalla tavalla ilmaista työtä. Monissa liikuntakeskuksissa on vastaanottohenkilö. Ohjaajat voivat vetää jumpan ja lähteä pois.
Joogaopettajien ja yksityisellä liikunta-alalla toimivien liikunnanohjaajien työtä vaikeuttaa se, ettei alalla ole työehtosopimusta. Mikään ammattiliitto ei ole lähtenyt neuvottelemaan työehtosopimusta, eivätkä alan työnantajat ole järjestäytyneet.
Koivusen mukaan edes työlainsäädäntöä ei aina noudateta. Palkkaus on huono, eikä peruuntuneista tunneista välttämättä makseta ollenkaan. Sijaisen ohjaajat joutuvat monissa paikoissa etsimään itse. Samat ongelmat koskevat sekä joogaopettajia että muita liikunnanohjaajia. Erimielisyyksien takia on päädytty oikeuteen asti.
Osa-aikaisina työskennelleet liikunnanohjaajat haastoivat liikuntakeskus Fressin oikeuteen. Työnantaja määrättiin maksamaan kyseisessä tapauksessa korvauksia työntekijöille.
Tuija Koivusen mukaan työväenopistojen opistojen kurssit ovat joogaopettajille sen sijaan kuin lottovoitto, sillä niissä noudatetaan yksityisen opetusalan työehtosopimusta.
Uutta työtä tehdään tunteella
Urheiluopistojen yhdistys ry:n mukaan yhä useampi ammattikorkeakoulutuksen saanut liikunnanohjaaja työllistyy itsenäiseksi yrittäjäksi. Yhdistyksen pääsihteerin Nina Luukkaisen mukaan eri koulutusvaihtoehtoihin on lisätty yrittäjyyteen valmentavia kursseja. Parin vuoden ajan urheiluopistoissa on ollut mahdollista suorittaa personal trainer -koulutus ammattikoulutuksen rinnalla tai lisäkoulutuksena.
─ Personal trainer -koulutuksen kysyntä on kasvanut valtavasti. Emme kuitenkaan tarjoa lyhytkursseja. Haluamme taata laadukkaan osaamisen, jonka avulla opiskelijat voivat erottautua työmarkkinoilla, Nina Luukkainen sanoo.
Myös monet joogaopettajat toimivat omalla toiminimellä, sillä usein yksityiset joogasalit palkkaavat vain freelance-opettajia. Toiminimellä opettaville ei tarvitse maksaa esimerkiksi sunnuntaikorvauksia. Tuija Koivusen mukaan joogaopettajien yrittäjyys on usein vastentahtoista.
─ Monille jooga on sivutyö. Jos rinnalla on säännöllinen palkkatyö, josta jää työttömäksi, omasta toiminimestä voi olla haittaa. Yrittäjällä ei ole samanlaista työttömyysturvaa kuin palkansaajalla. Siitä voi seurata kinkkisiä asioita talouden kannalta, Koivunen sanoo.
Vaikka yksityisellä liikunta- ja hyvinvointialalla työskentelee määrällisesti vähän ihmisiä, liikunta-alan kautta voi tarkastella laajempaa kehityskulkua, työn ja talouden feminisaatioita. Tuija Koivunen ja Hanna Ojala käsittelevät aihetta Sukupuolentutkimus-lehden artikkelissaan Joogaopettajat – sukupuolistunutta työtä talouden laitamilla. Naisistuvalla taloudella viitataan nykyiseen tilanteeseen, jossa naisia on maailman työmarkkinoilla enemmän kuin ennen. Lisäksi pätkätyöt ja osa-aikatyöt lisääntyvät myös muilla kuin naisille tyypillisillä aloilla. Talouden feminisaatiolla viitataan myös ilmiöön, jossa tunteisiin ja vuorovaikutustaitoihin liittyvät taidot ovat tulleet tärkeäksi osaksi tuotantoa.
Samassa yhteydessä puhutaan myös uudesta työstä. Persoona, ulkonäkö ja tunteet ovat osa uutta työtä. Samalla työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy, ja työstä tulee henkilökohtainen projekti. Joogaopettajuus on affektiivista työtä, jossa työtä tehdään tunteiden avulla ja työntekijän tunteet vaikuttavat myös asiakkaaseen.
─ Kun joogatunneilla maataan lattialla silmät kiinni, aistit herkistyvät. Jos opettajan ääni ei ole hallittu, se voi välittää sellaisia tunteita joita opettaja ei ole tarkoittanut, Koivunen selittää.
Koivunen ja Ojala tuovat esiin, että joogaopettajien työelämässä kohtaamat ongelmat kohdistuvat etenkin naisiin. Enemmistö joogaopettajista on naisia, mutta taustalla on myös joogan kulttuuriperinnöstä kumpuavia käytäntöjä.
─ Joogaaminen ja meditoiminen ovat perinteisesti olleet miesten hommaa, Koivunen sanoo.
Uusi työ vaatii persoonallisuutta, ja miesopettajat voivat joogan kulttuuriperintöön nojaten rakentaa naisia helpommin itselleen guruposition. Talouden feminisaation ja uuden työn vaatimukset kohdistuvat kaikkiin sukupuoliin, mutta vaatimuksiin vastaaminen ei ole kaikille yhtä helppoa.
