Alustus! Kunnat ovat viime vuosina merkittävästi lisänneet kuntouttavan työtoiminnan käyttöä työttömien aktivoinnissa. Kuntouttavalla työtoiminnalla on hyvä tavoite; edistää pitkään työttömänä olleiden elämänhallintaa ja toimintakykyä, jotta edellytykset normaaliin palkkatyöhön paranisivat.
Laki kuntouttavasta työtoiminnasta tuli voimaan vuonna 2001. Lain mukaan kuntouttava työtoiminta on ennen kaikkea kuntouttavaa sosiaalipalvelua niille työttömille, jotka eivät työ- tai toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työpalveluihin tai työhön. Pitkään jatkunut työttömyys ei siis yksinään saisi olla syy velvoittaa ihmistä kuntouttavan työtoiminnan piiriin, vaan työtoiminnan pitäisi olla viimesijainen toiminto, kun työkykyisyys on todennetusti alentunut. Tällöin aktivointisuunnitelmaan tulee liittää myös muita yksilöityjä sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja. Onko kunnissa todella nykyisin niin paljon vajaatyökykyisiä työttömiä, että kuntouttavan työtoiminnan laajamittainen, jatkuvasti lisääntyvä käyttö on perusteltua?
Erityisesti nuorten työttömien kohdalla tulisi miettiä tarkoin, millaisten palvelujen piiriin hänet ohjataan. Yksilöllisten tarpeiden mukaan suunnitellulla sosiaalisella kuntoutuksella voidaan saada aikaan positiivisia vaikutuksia vaikeissa elämäntilanteissa olevien nuorten hyvinvointiin ja elämänhallintaan. Jos työtön nuori kuitenkin sysätään kuntoutettava-kategoriaan ilman kunnollista perustetta, ollaan vaarallisilla vesillä. Kuntoutus-käsitteen kasvava käyttö työttömyyden yhteydessä medikalisoi työttömyyttä ja saattaa vahvistaa työttömän kokemusta kelvottomuudesta ja vajaakuntoisuudesta. (Kotiranta 2008)
Nuorisotakuukin voi viedä työtoimintaan
Kuntouttavan työtoiminnan yleistymisestä ja kuntien kirjavista käytännöistä on uutisoitu muun muassa Kuntalehdessä. (Kuntalehti 16.4.2015) Kelan tilastojen mukaan vuonna 2012 kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen perusteella työttömyysturvaetuutta sai 14 376 henkilöä. Vuonna 2015 kuntouttavassa työtoiminnassa oli jo 34 657 työtöntä. Samaan aikaan palkkatuen saajien määrä kääntyi vuonna 2015 laskuun. Vuoden 2015 alussa voimaan tullut uudistus siirsi pitkäaikaistyöttömille maksettujen työttömyyskorvausten maksuvastuuta yhä enemmän työttömien kotikunnille. Mutta jos työtön osallistuu kuntouttavaan työtoimintaan, kunta säästyy maksuvelvoitteelta.
Monissa kunnissa jatkuvasti suurempi osa myös nuorista alle 30-vuotiaista työttömistä on päätynyt kuntouttavaan työtoimintaan nuorisotakuu-hankkeen puitteissa. Nykyinen nuorisotakuu tuli voimaan vuoden 2013 alussa. Sen mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tulee tarjota työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. (Nuorten yhteiskuntatakuu 2013) Nuorisotakuun loppuraportin mukaan kuntouttava työtoiminta on kesätyön tarjoamisen jälkeen kunnissa toiseksi suosituin työllistävä aktivointitoimi. Suosituimpia toimenpiteitä kunnissa ovat etsivä nuorisotyö ja nuorille tarjottavat kesätyöpaikat, joita kumpiakin on tarjolla lähes 96 prosentilla kunnista. Kuntouttavaa työtoimintaa tarjoaa 84 prosenttia kunnista, työkokeiluja ja nuorten työpajoja 80 prosenttia ja palkkatuettua työtä 70 prosenttia kunnista. (Nuorisotakuun loppuraportti ja suositukset toimenpiteiksi 2015, 25)
Kuntouttavan työtoiminnan piirissä oli vuonna 2012 yhteensä 2667 nuorta. Vuonna 2015 kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneita nuoria oli jo 10147. Kolmessa vuodessa määrä yli kolminkertaistui.
Pakot ja rangaistukset syrjäyttävät ja lannistavat
Tutkimusten mukaan nuoret arvostavat työtä aivan yhtä paljon kuin vanhemmatkin sukupolvet. (esim. Pyöriä & Ojala 2016) Töitä ei ole kuitenkaan pitkään aikaan riittänyt kaikille sitä aktiivisesti hakeville nuorille. Jos näissä olosuhteissa osallisuus ja arvostus yhteiskunnassa määräytyy pelkästään palkkatyön kautta, ollaan vaarassa paradoksaalisesti tuottaa juuri aktivoivilla toimilla työvoiman ulkopuolelle siirtymistä, syrjäytymisen kokemusta ja nuoren oman toimijuuden kyseenalaistamista ja mitätöintiä.
Kuntouttavaan työtoimintaan tai muihin aktivointitoimiin osallistuminen ei perustu vapaaehtoisuuteen. Kieltäytymisestä seuraa 3 kuukauden karenssi työmarkkinatukeen, jolloin ainoa toimeentulon mahdollisuus saattaa olla toimeentulotuen hakeminen sosiaalitoimistosta. Toimeentulotukeakin voidaan leikata 20 prosentilla, jos työtön kieltäytyy osallistumasta aktivointisuunnitelman laadintaan tai siinä osoitettuun kuntouttavaan työtoimintaan. Rankaiseviksi koetut aktivointitoimet ovat omiaan lisäämään nuorten ulkopuolisuutta yhteiskunnasta.
Tutkimuksissa on havaittu, että velvoittavat aktivointitoimet saattavat jopa lisätä nuorten tippumista järjestelmän ulkopuolelle. (Hämäläinen ym. 2014) Lisäksi korkean nuorisotyöttömyyden tilanteessa varsinkin korkeahkosti koulutetut ja muut, joilla on jo valmiiksi toimijuutta ja tahtoa, kokevat aktivoinnin loukkaavaksi, nöyryyttäväksi ja omaa toimijuuttaan nujertavaksi (Lähteenmaa 2010, 61). Tapaamiset TE-toimistossa koetaan usein omia mahdollisuuksia rajaaviksi ja masentaviksi, vaikka periaatteessa niiden pitäisi olla rohkaisevia ja kannustavia. (Lähteenmaa 2010, 60)
Aktivoivassa työvoimapolitiikassa on vallalla ajattelutapa, joka toisaalta lähtee siitä, että ihmisen tulee itse ottaa vastuu omasta elämästään, mutta toisaalta ei kuitenkaan luoteta yksilön omaan aktiivisuuteen ja toimijuuteen. Tämä luo nuorissa – ja yhtä lailla vanhemmissakin – epäluottamusta järjestelmän kohtuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta kohtaan. Aktivoinnin tulee olla oikeus, ei velvollisuus.
Lähteet:
Hämäläinen, Kari & Hämäläinen, Ulla & Tuomala, Juha (2014). NYT – mallia Euroopalle? Nuorten yhteiskuntatakuun vaikuttavuus. Talous ja yhteiskunta 4/2014.
Kotiranta, Tuija (2008). Aktivoinnin paradoksit. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research. Jyväskylä: University of Jyväskylä.
Lähteenmaa, Jaana (2010). Nuoret työttömät ja taistelu toimijuudesta. Työpoliittinen aikakauskirja 4/2010.
Moliis, Pekka (2015). Kuntouttava työtoiminta jatkuvassa kasvussa. Kuntalehti (16.4.2015).
Nuorten yhteiskuntatakuu 2013 (2012). Raportteja 8/2012, TEM.
Nuorisotakuun loppuraportti ja suositukset toimenpiteiksi (2015). Raportteja.
Pyöriä, Pasi & Ojala, Satu (2016). Nuorten työasenteet puntarissa – eroaako Y-sukupolvi edeltäjistään? Yhteiskuntapolitiikka 1/2016.
