Kirjasta! Länsimaissa talouskasvun tavoitteleminen on ollut itsestäänselvyys vuosikymmeniä. Fossiilitalous yskii, ja maailmantalous on ollut pitkään lamassa. Kehittynyt talous ei kuitenkaan vaikuta toimivan ilman talouskasvua.
Tuuli Hirvilammi, Maria Joutsenvirta, Marko Ulvila ja Kristoffer Wilén kirjoittivat kirjan Talous kasvun jälkeen. He hahmottelevat kasvutonta taloutta ja uskovat, että kasvun pysyvään hidastumiseen pitää alkaa jo varautua.
Toimittajan kysymyksiin vastasivat Hirvilammi, Ulvila ja Wilén.
Lukija kysyy – kirjoittajat vastaavat
Kysymys: Länsimaiden hyvinvointi perustuu 1800-luvulla alkunsa saaneisiin teollistumiseen ja pääomien kasautumiseen ja teknologian kehitykseen. Ne aikaansaivat ennennäkemättömän talouskasvun. Toisen maailmansodan jälkeen talouskasvun hedelmiä jaettiin hyvinvointivaltioissa.
Bruttokansantuote ja talouskasvu vakiintuivat yhteiskunnallisen kehityksen mittareiksi, jota vahtivat niin oikeisto kuin vasemmisto. Talouskasvu ei kuitenkaan ole korreloinut länsimaissa hyvinvoinnin lisääntymisen kanssa muutamaan kymmeneen vuoteen. Miksi yhteys talouskasvun ja hyvinvoinnin kasvun välillä on katkennut?
Vastaus: Oleellisinta on tunnustaa, että talouskasvu ei pitkällä tähtäimellä turvaa hyvinvointia, jos se samalla nakertaa luonnon kantokykyä eli hyvinvoinnin perustaa.
Kysymys hyvinvoinnin ja kasvun yhteydestä on jatkuvasti kiistanalainen ja mittaustulokset riippuvat tietenkin paljon siitä, millä tavalla hyvinvointia mitataan. Jos mittareissa otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja tuloerot, näyttää siltä että talouskasvu ja hyvinvointivaikutukset ovat Suomessa irtaantuneet toisistaan jo 1980-luvun lopulla. Tämän näyttää selvästi bruttokansantuotteelle vaihtoehtoiset kestävän hyvinvoinnin mittarit, kuten Suomessa Jukka Hoffrénin tunnetuksi tekemä Aidon kehityksen indeksi (GPI). Talouden kasvaessa hyvinvoinnille haitalliset vaikutukset kasvavat usein nopeammin kuin taloudellisten hyödykkeiden arvo.
Vakaalla taloudellisella toiminnalla on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille, sitä emme ole kieltämässä. Edelleen tarvitaan taloutta, joka turvaa ihmisille toimeentulon ja jossa tuotetaan tarvittavia hyvinvointipalveluita. Näyttää kuitenkin siltä, että nykyinen kasvuun ”hinnalla millä hyvänsä” tähtäävä talouspolitiikka on myös uhkaamassa perustoimeentuloa, kun yritykset saneeraavat ja julkisia menoja leikataan. Tuloerot ovat kasvaneet myös talouskasvun vuosina ja köyhyys on syventynyt menokurin myötä. Tästäkin näkökulmasta on siis kyseenalaista, että talouskasvu itsessään lisäisi aina hyvinvointia.
…
Kysymys: Nopea talouskasvu on kulkenut koko teollistumisen ajan yhdessä luonnonvarojen ehtymisen ja kasvihuonepäästöjen lisääntymisen kanssa. Jotkut uskovat, että voimme siirtyä teknologian kehityksen avulla vihreään kasvuun. Kasvutavoite ei vieläkään suoraan kannusta ensisijaisesti vihreän teknologian kehittämiseen, vaan voittoihin. Kritisoittekin talouskasvun ja luonnonvarojen tuhlaamisen irtikytkentään uskovia. Oikeuttaako puhe vihreästä kasvusta BKT-keskeisen talousajattelun jatkamisen?
Vastaus: Kritisoimme vihreän kasvun ajatusta, koska sille ei näytä olevan historiallisia perusteluita. Mutta oleellisinta ei ole juuttua kysymykseen siitä, onko irtikytkentä mahdollinen tai kritisoida BKT-kasvun tavoittelua vaan harjoittaa sellaista energiateollisuutta ja yhteiskuntapolitiikkaa, joka ripeästi vähentää ympäristön pilaantumista. Mitään keinoa ei saa jättää käyttämättä siksi, että sen arvellaan vähentävän kasvua. Jos tehokkaan ja vaikuttavan ympäristöpolitiikan oloissa talous silti kasvaa, irtikytkentä voidaan todeta onnistuneen. Nyt mennään kuitenkin toisin päin: kasvua halutaan tavoitella ja kasvupolitiikka on ensisijaista, ja kasvun uskotellaan olevan irti ympäristövahingosta.
Vihreä kasvu kulkee tiukasti kasvuhegemonian sisällä, ja sisältää katteettoman ajatuksen talouden koon ja ympäristövahingon koon irtikytkennästä. Se on ymmärrettävä toimintalinja, koska kasvulla on niin luja asema yhteiskunnassa, mutta valitettavasti ei johda tavoiteltuun parannukseen ympäristön kannalta.
On myös muistettava, että se, mikä paikallisesti näyttää kestävältä perustuu itse asiassa haittojen siirtämiseen pois näkyvistä. Monet ovat tästä syystä ehtineet julistaa teollisuusmaiden tilastoja katsottuaan, että absoluuttinen irtikytkentä bruttokansantuotteen ja ympäristövahingon välillä on tapahtunut, koska tuotannon päästöt ovat kääntyneet laskuun, vaikka bruttokansantuote on kasvanut. Tämä ei kuitenkaan kerro edes puolta totuudesta, sillä jos otetaan tarkasteluun kulutuksesta johtuvat päästöt, tällaista absoluuttista irtikytkentää ei ole tapahtunut. Globalisaation seurauksena saastuttavaa tuotantoa on siirretty rajojen ulkopuolelle esimerkiksi Kiinaan, mutta korkean lisäarvon suunnittelutyön ja lisenssimaksujen vuoksi BKT pysyy vanhoissa teollisuusmaissa suurena. Tuontitavaroiden kulutus ja niihin liittyvien saasteiden määrä voivat entisestään kasvaa myös alhaisempien tuotantohintojen vuoksi. Suomessa ja vanhoissa teollisuusmaissa on vähentynyt yksityisen kulutuksen kotimaassa syntyvät ilmastopäästöt, mutta nettotuontiin sisältyvät päästöt ovat edelleen kasvaneet. Ympäristöhaittoja siis siirretään muualle ja muille.
…
Kysymys: Esittelette kirjassa vaihtoehtoisia talousindikaattoreita, jotka perustuvat laajempaan talous- ja edistyskäsitykseen kuin BKT. Miksei mikään poliittinen puolue ole ollut kiinnostunut ajamaan niiden käyttöönottoa edes BKT:n rinnalle?
Vastaus: Kasvutalous on myös hegemoninen ideologia, jota tietyt vakiintuneet ajattelutavat ja valtarakenteet ylläpitävät. Ne estävät usein meitä ymmärtämästä, että se miten nykyisin ymmärrämme talouden, on vain yksi mahdollinen talouden harjoittamisen tapa. Sellaiset vaihtoehtoiset mittarit, kuten Happy Planet Index, jotka näyttävät korkean BKT:n olevankin kestävän hyvinvoinnin kannalta kielteinen ilmiö, lyövät hegemoniaa kasvoille – eikä sellaista suvaita. On kuitenkin ollut useita poliittisia aloitteita, esimerkiksi muistaaksemme Kiviniemen hallitusohjelmassa oli maininta tällaisten kehittämisestä (vaikka siitä ei mitään näkyvää seurannutkaan).
Vaikuttaa siltä, että EU:n tasolla ja OECD:n kaltaisissa järjestöissä sekä Maailman talousfoorumin tapahtumissa on aitoa kiinnostusta tuoda muita parempia indikaattoreita BKT:n rinnalle tai (jopa) tilalle. Olisi kiinnostava tietää, miksi tällaista kiinnostusta ei näytä olevan Suomessa.
…
Kysymys: Jaatte kirjassa talouden ydintalouteen, paikallistalouteen ja globaalitalouteen. Jaolla pyritte tuomaan esille talouden moninaisuutta, talouskasvua tuottavan ”kovan” talouden riippuvaisuutta arkisesta, uusintavasta työstä sekä valtavirtaisen talouskäsityksen suppeutta. Kirjoitatte, että ydintalous tuottaa markkinataloudelle ilmaisia tukiaisia. Kuinka yleisesti taloustieteessä ymmärretään ja otetaan huomioon, että talouskasvua tuottava ”kova” talous on riippuvainen ydintalouden toimivuudesta?
Vastaus: Valtavirran taloustieteessä vähän, sillä se pyörii todella vahvasti rahan ympärillä ja rahaton talous ei tule näkyväksi. Toki uusklassisen taloustieteen keinoin voidaan esimerkiksi antaa hintalappuja kotityölle, mutta siinä ei nähdä eri kenttiin liittyviä valta- ja riippuvuussuhteita.
…
Kysymys: Ehdotatte kirjassa paikallisrahan käyttöä. Paikallisrahalla globaalin kapitalismin ulkopuolella pyörivän paikallistalouden idea muistuttaa 1980-luvulta tuttua duaalitaloutta. Duaalitalous tarkoitti taloutta, jossa yhdistyivät kova, tehokkuuteen ja välttämättömyyshyödykkeiden tuottamiseen tähtäävän (teollisuus)tuotannon sektori ja pehmeä, omaehtoiseen toimintaan, käsityöläisyyteen ja hoivan tuottamisen sektori, joka olisi rahoitettu mm. kansalaispalkalla ja muilla tulonsiirroilla kovan tuotannon sektorilta. Miten käsityksenne ihanteellisesta taloudesta eroaa tästä, jos mitenkään?
Vastaus: Erityisesti kansainvälisessä degrowth-keskustelussa viitataan usein André Gorziin ja sitäkin kautta duaalitalouden idea varmaan elää edelleen. Duaalitalouden käsitteen sijaan puhutaan kuitenkin enemmän solidaarisuustalouden rakentamisesta ja yhteisvaurauden kasvattamisesta ruohonjuuritasolla.
Voidaan ajatella, että kehittelemme ideaa edelleen jakamalla talouden kolmeen kenttään kahden sijaan. Paikallisrahaa voitaisiin käyttää erityisesti paikallistalouksien vahvistamiseen ja niiden suojaamiseen globaalin markkinatalouden kriiseiltä ja suhdannevaihteluilta.
…
Kysymys: Paitsi duaalitalousajatus, myös moni muu esittämänne idea on esitetty ennenkin. Miksei keskustelu ole edennyt?
Vastaus: Toisaalta voisi perustellusti väittää, että talouden vaihtoehtoja hahmottanut keskustelu on sysännyt valtavirtatalouteen kestäviä arvoja ja muuttanut esimerkiksi yritysten toimintaympäristöä merkittävällä tavalla viime vuosienkin aikana.
On totta, että kapitalismikritiikki on yhtä vanhaa kuin kapitalismi ja huoli ympäristön kestävyydestä juontaa juurensa jo 1700-luvulle. Vaihtoehtoista taloutta on vuosikymmenten varrella ideoitu lukuisin eri tavoin erilaisten liikkeiden avulla. Väitämmekin siis, että keskustelu on edennyt ja pysynyt vilkkaana ja sitä uusinnetaan jatkuvasti uusvanhoilla käsitteillä. Ehkä on osuvampaa kysyä, miksi keskustelu on pysynyt marginaalissa. Vastaus liittyy varmasti edellä kuvattuun kasvutalouden ideologiaan ja valtarakenteisiin.
…
Kysymys: Uskotteko, että talouskasvukeskeisyydestä luopuminen on mahdollista ilman suuria muutoksia maailmanlaajuisissa omistussuhteissa?
Vastaus: Uskomme, että kestävän talouden rakentaminen edellyttää suuryritysten hallitseman globaalitalouden vallan heikentämistä ja nykyistä demokraattisempia talouden rakenteita. Myös omistussuhteiden muutokset ovat osa tällaista kehitystä – enemmän yhteistä ja kansanvaltaisesti hallittua omistamista, vähemmän yksityistä mahdollisimman suuriin voittoihin tähtäävää yritystoimintaa.
…
Kysymys: Kuinka pitkään uskotte talouskasvun voivan jatkua, jos sille ei aseta poliittisella päätöksenteolla ekologisia tai inhimillisiä rajoitteita?
Vastaus: Taloustieteilijät arvelevat yleisesti, että kasvuvauhti on hiipumassa. Fossiilienergian aiheuttaman tuottavuusloikan hiipuminen voi johtaa loppulamaan. Toisaalta jatkuva hyödykkeistyminen ja raha-talouden kentän kasvu voi näyttäytyä kasvuna, vaikka oikeasti talous olisikin vakaa tai supistuva.
…
Kysymys: Taloustieteilijä Simon Kuznets kehitti BKT-mittarin ennen toista maailmansotaa. Kuznets varoitti, että BKT on rajallinen, eikä sillä voi mitata hyvinvointia. Silti elintasosta ja BKT:sta tuli pysyvä kehityksen symboli ja mittari. Talouskasvua tavoittelivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, ja elintasokilpailu oli kylmän sodan ydintä. Miksi talouskasvusta tuli niin vahva ja pysyvä taustaideologia kaikille vallitseville ja vallinneille ideologioille?
Vastaus: Yksi tärkeä selittäjä on yhteiskunnallisten (yhteensovittamattomien) ristiriitojen helpottuminen kasvun oloissa. Kun talous kasvaa, useat toimijat voivat saada aiempaa enemmän ja pysyvät sen myötä tyytyväisinä. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on tästä oiva esimerkki: kasvun oloissa pääoma saa kasvavaa tuottoa, työntekijät suuremman palkkapussin ja valtio/kunnat voivat parantaa palveluntarjontaansa. Kasvuttomassa taloudessa yhden vaurastuminen tarkoittaa periaatteessa ja yksinkertaistettuna muiden köyhtymistä, ja tästä johtuvat ristiriidat ovat kaikille epämieluisia. Tarvitaankin sellaista vakaata tai supistuvaa taloutta, jossa vaurautta jaetaan oikeudenmukaisella tavalla sekä paikallisesti että globaalisti.
