Alustus! Loppiaisviikonloppuna tapahtui paljon Isossa-Britanniassa. NHS:n (National Health Service) henkilökunta, potilaat ja heidän omaisensa astuivat julkisuuteen ja kritisoivat maan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän ajautuneen kriisiin. Taustalla ovat puuttuvat henkilöresurssit ja liian pienet määrärahat. Samalla hetkellä pääministerin virkamiehet suolsivat niin hallituksen virallisille nettisivuille kuin mediaankin viestiä siitä, kuinka uusi konservatiivipuolueen pääministeri May on nyt tehnyt ohjelmavalintansa.
Edeltäjänsä David Cameronin tapaan Theresa May (8.1.2017) on valinnut tunnusmerkikseen yhteiskunta-päätteisen tunnussanan: Shared Society eli yhteisesti jaettu yhteiskunta, mutta ei sharing society -tunnusta, joka viittaisi jakamistalouteen, yhteiskuntaan, missä pyritään omistamisen sijasta jakamaan hyödykkeitä ja palveluita vastavuoroisesti toinen toisilleen (ks. Koskiaho 2016a ja ja Rifkin 2014).
Shared Society – yhteisesti jaettu yhteiskunta pääministeri Mayn ohjelmana
Shared Society -nimeä on brittiyhteiskunnassa käytetty aiemminkin näkyvästi Pohjois-Irlannin rauhanpyrkimyksissä kuvaamaan tavoiteltavaa yhteiskuntaa, jossa konfliktit voitaisiin välttää mahdollisimman suuressa määrin (Nagle ja Clancy 2010). Yritykset ratkaista konfliktit vahvojen ryhmien välisten neuvotteluiden avulla eivät tähän vielä riitä, vaan yhteisesti jaetussa yhteiskunnassa vaaditaan myös identiteettien vahvistamista, jotta toiset kyettäisiin hyväksymään osaksi sitä.
Theresa Mayn yhteisesti jaettu yhteiskunta ei näytä kovinkaan suuresti olevan sukua edellä mainitulle ajatukselle identiteettien vahvistamiselle. Sen sijaan siinä lähdetään liikkeelle siitä, että köyhimpien ja syrjityimpien ryhmien ”hyssyttely” saa riittää. Mayn mukaan tällä tavoin on vain pelastettu köyhien parhaimmistoa. Katseet on käännettävä marginaaliryhmien sijaan niihin, jotka tulevat kuitenkin itsenäisesti toimeen. Heitä on tuettava, heille on suunnattava koulutusta ja palveluja, jotta heidän asemansa vahvistuisi. Erityisesti May on kiinnostunut mielenterveyspotilaista, jotka pitäisi saada kuntoutettua marginaalista muiden kansalaisten joukkoon.
Tähän tarvitaan myös valtion apua. Tässä suhteessa nykyisen pääministerin ohjelmajulistus eroaa edeltäjänsä suuren yhteiskunnan, Big Society, julistuksesta. Kun Cameron turvautui paikallisten ryhmien ja kolmannen sektorin apuun, May tarvitsee tuekseen myös valtiota. Pääpaino Mayn julistuksessa on kuitenkin ihmisten omassa vastuussa ja vastuussa toinen toisistaan, eli yhteisöjen vastuussa jäsenistään. Cameronkin tukeutui keskinäiseen apuun ja yhteisöihin (ks. Koskiaho 2016b).
Ohjelman arviointia
Kriitikkojen mielestä May on pääasiassa samalla linjalla kuin edeltäjänsäkin, eli hän painottaa ihmisten omaa vastuuta ja antaa arvoa liike-elämälle (esim. Maquire 2017, Newspaper headlines 2017). Huomion kiinnittäminen erityisesti mielenterveysongelmiin johtuu siitä, että Briteissä nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa – kuten muissakin länsimaissa. Myös itsemurhat, erityisesti naisten tekeminä, ovat nousussa. Kuitenkin miesten itsemurhat ovat edelleen yleisempiä kuin naisten eli kolme neljäsosaa kaikista.
Pääministerin ohjelmassa painotetaan erityisesti ihmisten keskinäistä vastuuta toisistaan. Kriitikot huomauttavat tähän, että mielenterveyspalvelut ovat koko ajan olleet karsimisen kohteina. Onko nyt tarkoitus siirtää vastuuta Cameronin tapaan kansalaisyhteiskunnan niskoille, kun puheessa ei luvata yhtään lisäresursseja, kysytään.
May painottaa puheessaan (9.1.2017) enemmän sosiaalista solidaarisuutta kuin lupaa lisää julkisia resursseja, kuten teki edeltäjänsä Cameronkin. Niinpä barrikadeille nousseet terveydenhuollon työntekijät ja muut asianosaiset saivat heti kylmää vettä niskaansa pääministerin puheesta. Lisää resursseja ei luvata, ei yleiseen eikä mielenterveyspalvelujen tarpeeseen.
Puheen yhteisesti jaetun yhteiskunnan idea painottuu korostamaan yhteisöllisyyttä: sukupolvien välisten ja taloudellisten jakojen voittamista. Se painottaa jokaisen velvollisuuksia ja vastuita muita yhteiskunnan jäseniä kohtaan. Se kunnioittaa perhettä, paikallisyhteisöä, kansalaisuutta ja vahvoja yhteiskunnallisia instituutioita sekä reiluuden periaatetta lähtien alhaalta ylöspäin.
Brexitin vaikutukset ohjelman taustana
Mayn puhetta voi lukea ja tulkita ohjelmaksi, joka vastaa vastakäytyjen brexit-vaalien tuloksiin. Vaalikampanjassa kaikkein kärjekkäintä EU- ja yhteiskuntavastaista kritiikkiä esittivät ne ns. “pienet ihmiset”, jotka tunsivat menettäneensä aiemman asemansa sekä vallan että toimeentulon suhteen omalla kotikonnullaan. Uhaksi koettiin ne uudet maahantulijat, erityisesti Euroopan itäisistä osista maahan tulleet, jotka olivat ajan myötä ottaneet niitä yhteiskunnallisia asemia paikallisyhteisössä, jotka ennen kuuluivat vanhenevien asemia pitäneiden vastuille. Mayn ohjelma ja puhe on toisin sanoen suunnattu brexit-kansalle.
Yhtymäkohdat Yhdysvaltojen presidentinkamppailun puheisiin ovat myös mitä ilmeisimmät. Olihan presidentti Donald Trumpin populistinen sanoma kohdistettu samantapaiselle väestölle kuin mitä brexit-kansa on Isossa-Britanniassa. Varsinaisia keinoja ei pääministeri May kuitenkaan vielä esittänyt, vaan vain arvoja ja suuntaviivoja tulevaisuudelle.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, mitkä ovat heidän keinonsa yhteiskunnallisen muutoksen ratkaisemiseksi. USA:ssa ja Iso-Britanniassa ennakoidaan vakinaisen työntekijäkunnan suhteellisesti vähenevän ja tilalle nousevan prekariaatin: mikroyrittäjät, osa-aikatyöntekijät ja yksinyrittäjät lisääntyvät. USA:ssa arvioidaan tämän osuuden muodostavan jo ainakin puolet, ellei enemmän koko työssäkäyvien joukosta vuoteen 2020 mennessä.
Juuri siksi monet yhteiskunnalliset instituutiot natisevat liitoksistaan nyt, kun ne on tehty ensi vaiheessa teollista yhteiskuntaa varten ja sitten muovattu soveltuviksi palveluyhteiskuntaa varten. Prekariaattipainotteinen ihmiselämä vaatii kuitenkin aivan toisenlaisia käytäntöjä. Erityisesti tämä koskee sosiaalipolitiikkaa.
1800-luvun köyhyyslaieista asti Britanniassa hyvinvointipuhe (sosiaalipolitiikkapuhe) on painokkaasti kohdistunut köyhien auttamiseen ja sosiaaliseen liikkuvuuteen taustalla sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajatus. Nyt May haluaa jättää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja köyhyyden kokonaan taustalle ja kohdistaa yhteiskunnallisen huomionsa siihen joukkoon, joka on voimakkaasti ilmaissut huolensa menetetyistä yhteiskunnallisista asemistaan.
Brittien uusi Shared Society -idea poikkeaa siis vain vähän edeltäjästään Big Society -ideasta. Se ei sisällä juuri nyt kovasti toivottuja uusia ja luovia ajatuksia. Se keskittyy yhteistoimintaan vain kulutuksen alueella. Se ei ota huomioon brittien ympärillä tapahtuvia suuria yhteiskunnallisia muutoksia eikä se myöskään huomioi oman yhteiskunnan talouselämän ja työntekijärakenteen muutoksia. Kiinteät instituutiot ovat kuitenkin koko ajan muuttumassa liikkuviksi ja digitaalisiksi. Paikan ja ajan merkitys muuttuu. Myös ihmisten sitominen paikkaan ei enää vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Sama ongelma näyttää vaivaavan myös suomalaista SOTE-uudistusta.
Kaiken kaikkiaan Theresa Mayn ajattelutapa näyttää olevan samantapainen kuin nykyisten suomalaisten poliitikkojen: kuljetaan horisontaalisesti rakenteet edellä ja muutetaan niitä vain sopivin määrin. Ihan toisenlainen yhteiskunta saataisiin aikaan, jos tähdättäisiinkin Sharing Society -tyyppiseen yhteiskuntaan, joka sopii jakamistalouteen (sharing economy), liikkuvaan elämäntyyliin ja epävakaisiin ja vaihtuviin työsuhteisiin sekä yksityisyrittäjyyden ja yksittäisyrittäjyyden kasvuun (Koskiaho 2016a ja Horowitz 2016). Se onkin jo toinen tarina.
Kirjallisuus
Horowitz, Sara (2016). It’s time for the sharing economy to become the sharing society. (luettu 8.1.2017)
Koskiaho, Briitta (2016a). Jakamistalous markkinatalouden paineissa. Tampereen yliopisto. Alusta! 2.2.2016.
Koskiaho, Briitta (2016b). Britit matkalla Big Society –ohjelmasta Brexitiin. Tampereen yliopisto. Alusta! 8.9.2016.
Maquire, Patrick (2017). Therese May to stake Tory claim as party of social justice. The Guardian. 8 January 2017. (luettu 8.1.2017)
May, Theresa (2017). The shared society. Article. 8 January 2017. gov.uk. (luettu 8.1.2017)
Newspaper headlines: May’s ’shared society’ and ’rebel’s’ Brexit meeting (2017). 8 January 2017. BBC News. (luettu 8.1.2017)
Nagle, John & Mary-Alice C. Clancy (2010). Shared Society Or Benign Apartheid?: Understanding Peace-Building in Divided Societies. Palgrave MacMillan, Basingstoke, Hampshire.
Rifkin, Jeremy (2014). The Zero Marginal Cost Society: The Internet of Things, the Collaborative Commons, and the Eclipse of Capitalism. Palgrave MacMillan, New York.
Theresa May and the Shared Society (2017). All That Is Solid… [blog]. 8 January 2017. (luettu 8.1.2017)
