Nosto! Helsingin Sanomat julkaisi 6.3. videon, jolla räppäri Paperi-T Helsingin Kalliosta selostaa, mikä on kestävyysvaje.
Paperi-T selittää kestävyysvajeen videolla saunan pukuhuoneessa näin:
– Kestävyysvaje tarkoittaa sitä rahamäärää, joka valtion pitää säästää seuraavien kymmenien vuosien aikana. Esimerkiksi meillä Suomessa kestävyysvajeeksi arvioidaan noin 10 miljardia euroa. Luku on korkea, koska Suomen väestö vanhenee vauhdilla.
Vanhusten hoitoon tarvittavan rahan määrä kasvaa samalla kun työtä tekevien veronmaksajien määrä vähenee.
Tarkoitus on hyvä: selittää yleinen ja monimutkaiselta tuntuva uutiskäsite yleisölle selväsanaisesti. Kohderyhmänä oli erityisesti nuorempi väki. Paperi-T selittää kestävyysvajeen käsitteen sinänsä oikein.
Ongelma on, että Paperi-T:n selostus on vailla taustoitusta.
Kestävyysvaje on käsite, jota ei kannattaisi vääntää ainakaan yksisäikeisestä rautalangasta. Kestävyysvaje ei ole yksiselitteinen fakta, vaan monimutkaisen, paljon kiistanalaisia tausta-oletuksia sisältävän laskelman tulos.
– Julkisten investointien, julkisen kulutuksen ja julkisen velan suhde ei ole niin yksioikoinen kuin usein ymmärretään. Keskittyminen pelkkään talouteen ymmärtämättä talouden kytköksiä laajempaan yhteiskuntapolitiikkaan antaa julkisesta sektorista riittämättömän kuvan, sanoo kestävyysvajeen käsitettä tutkinut sosiologi Olli Herranen.
Laskelmasta faktaksi
Kestävyysvaje tuli suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun juuri ennen vuonna 2008 alkanutta lamaa. Aiemmin julkisen talouden kestävyys ei huolettanut. Vajeen sijaan julkiseen talouteen oli syntynyt liikkumavaraa sodanjälkeisinä vuosina lukuun ottamatta lamavuosia 1991–1995.
Keskustelu otti uuden käänteen, kun Valtiovarainministeriö julkisti eduskuntavaalien 2007 alla arvion: liikkumavaraa ei enää ollut, koska taloutta uhkasi pidemmällä aikavälillä kestävyysvaje, joka johtuu huoltosuhteen heikkenemisestä.
Väestön ikääntymisestä oli keskusteltu aiemminkin, mutta kestävyysvaje teki läpimurron eduskuntavaalien 2007 alla. Kestävyysvajeesta tuli keskeinen talouspoliittisen keskustelun ja uutisoinnin käsite. Huoltosuhteen heikkenemisestä johtuvan velkaantumisen pelko oli keskustelun ydinasioita. 2060-luvusta muotoutui kestävyysvajeen aikahorisontti, joten siitä tuli sukupolvikysymys.
Pian alkoi debatti: mitä kestävyysvaje kuvaa, onko se laskettu oikein, onko eri vaihtoehdot otettu huomioon, onko Suomen tilanne suhteessa maailmantalouteen otettu huomioon, onko velkaantumisella myös kasvuvaikutuksia.
Keskeinen ongelma on Olli Herrasen mukaan juuri tämä: velkaantumisen ja velalla rahoitetun julkisen kulutuksen nähdään automaattisesti tuottavan ylisukupolvisen taakan ilman hyvinvointi- tai kasvuvaikutuksia. Kestävyysvajeeseen nojaava keskustelu myös olettaa, että esimerkiksi veroaste pysyy samana kymmenien vuosien aikavälillä.
Kestävyysvajeen perusta tulee Euroopasta
Käytännössä kestävyysvaje tiivistyy niin kutsuttuun Sustainability2-indikaattoriin, joka ilmaisee yhdellä luvulla julkisen talouden sopeutustarpeen. Indikaattori on peräisin Euroopan komissiolta. Sustainability2 tai S2 on vakiintunut suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa kestävyysvajeen määritelmäksi.
– Ajatukset velkaantumisesta ja valtion taloudellisen tilan ajautumisesta yhä kestämättömämpään tilaan perustuvat ongelmallisiin talousopillisiin käsityksiin. Suomen talouspoliittisia päätöksiä tehdään ja perustellaan yhteen indikaattoriin nojaten, Herranen sanoo.
Taloustieteen professori Pertti Haaparanta kritisoi vuonna 2011 Valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmia. Laskelmat painottuvat tarpeettomasti arvioimaan, miten velkasuhde kasvaa. Haaparannan mukaan Valtiovarainministeriö ei esittele kunnollisia vaihtoehtoisia politiikkalaskelmia.
Haaparannan mukaan kestävyysvajelaskelman kaltaiset mekaaniset laskelmat eivät ota huomioon julkisten menojen luomaa kasvua. Vuonna 2011 julkaistu Haaparannan artikkeli herätti paljon keskustelua.
“Kasvu pysyy samana, vaikka menot kasvavatkin. Tätäkin voi ihmetellä hyvin perustein. Jos valtio antaa varoja junaliikenteen ylläpitoon, on mahdollista välttää kymmenien tuhansien työtuntien menetys. Jos valtio parantaa perusturvaa, niin ihmisten mahdollisuudet ja kannustimet ottaa riskejä vaikkapa yrityksiä perustamalla tai panostamalla innovaatiotoimintaan kasvavat, mikä voi lisätä tuottavuutta. Tällaisia vaikutuksia VM:n laskelmat eivät ota huomioon”, Haaparanta kirjoitti vuonna 2011.
Budjettipäällikkö Tuomas Sukselainen Valtiovarainministeriöstä vastasi Haaparannan kritiikkiin, mutta katsoi, ettei laskelmia tarvitse arvioida uudelleen millään tavalla.
Olli Herranen sanoo, että Haaparannan vuonna 2011 kestävyysvajeesta tekemät huomiot ovat yhä ajankohtaisia.
– Kestävyysvajelaskelmat perustuvat edelleen vuoden 2060 tulevaisuushorisonttiin, samaan veroasteeseen ja oletukseen, ettei julkisella kulutuksella ei ole kasvuvaikutuksia ja velkaantuminen on pelkkä taakka, Herranen perustelee.
Esimerkiksi eläkevarallisuuden mukaan ottamisella olisi huomattava vaikutus kestävyysvajelaskelmiin. Suomen julkisen sektorin nettovarat ovat EU-maiden suurimmat.
– Laskelmissa ei oteta huomioon Suomen eläkejärjestelmää, joka kuuluu tilinpidossa julkiseen talouteen, ja sillä olisi merkittäviä seurauksia laskelmille. Suomen julkisen sektorin nettorahoitusvarat ovat kasvaneet jatkuvasti, ja vuodesta 2012 ne ovat kasvaneet enemmän kuin valtion ja kuntien velka. Tästä huolimatta niitä ei oteta kestävyysvajelaskemissa huomioon, vaikka velat otetaan, Herranen sanoo.
Aiemmin Helsingin Sanomien sarjassa ovat ilmestyneet ex-suurlähetiläs Bruce Oreckin selostus eksoplaneetasta ja näyttelijä Mimosa Willamon selostus geopolitiikan käsitteestä.
Olli Herranen on Alustan! toimituskunnan jäsen.
Videon lähde: Helsingin Sanomat.
Lähteet:
Haaparanta, Pertti. 2011. Julkisen talouden kestävyyslaskelmista. Kansantaloudellinen aikakauskirja [107:1, 59–75].
Sukselainen, Tuomas. 2011. Julkisen talouden haasteet pitkällä aikavälillä – julkisen talouden kestävyys valtiovarainministeriön näkökulmasta. Kansantaloudellinen aikakauskirja [107:2, 158– 178].
