Nosto! Tottelevaisuuskokeet eivät todista ihmisiä piilevästi pahoiksi, vaan tottelevaisiksi. Tottelevaisuudesta on myös jokapäiväistä hyötyä.

Milgramin tottelevaisuuskoe on sosiaalipsykologian klassikko, jonka toistaminen kiehtoo ihmisiä ja tiedettä. Stanley Milgramin 1960-luvulla toteuttama koe todisti, että ihmiset tottelevat auktoriteetteja, vaikka käskyt olisivat vastoin heidän moraaliaan. Sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Marko Salonen pitää Milgramin tuloksia yhä merkittävinä.

Salosen mukaan Milgramia tarvittiin, jotta tiedämme ikävän puolemme. Milgram vahvisti ihmisen alttiuden suggestiolle kokeellaan, ja nosti aiheen yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen keskusteluun.

– Koe onnistui havahduttamaan niitä ihmisiä, jotka uskoivat yksilön riippumattomuuteen muista. Hän osoitti, ettemme voi toimia kaikissa olosuhteissa omien uskomustemme ja moraalimme mukaan, Salonen sanoo.

Puolalaiset toistivat Milgramin kokeen ja saivat saman tuloksen

Alkuperäisessä kokeessa koehenkilöille sanottiin, että he auttoivat opiskelijaa muistitehtävissä. Koehenkilön piti rangaista opiskelijaa, jos tämä teki virheen. Rangaistuksena väärästä vastauksesta koehenkilön käskettiin antaa sähköiskuja. Kokeenjohtaja kehotti koehenkilöä korottamaan sähköiskujen voimakkuutta, kun opiskelija muisti väärin. Iskut olivat näyteltyjä. Enemmistö koehenkilöistä totteli käskyjä vähän vastusteltuaan. Moni lisäsi sähköiskun voimakkuutta tappavaan iskuun asti. Tottelemisen viehätys on Salosen mukaan olennaisesti vastuun siirtämisessä itsen ulkopuolelle.

Puolalainen tutkijaryhmä toisti kokeen vuonna 2017 alkuperäistä koeasetelmaa noudattaen. Koe on toistettu aiemminkin, mutta kokeesta käydyn eettisen keskustelun vuoksi asetelma ei ole ollut sama kuin Milgramilla. Puolalaisten tulos julkaistiin maaliskuussa 2017 Social Psychology and Personality Science –lehdessä, ja tulos oli lähes sama. Motiivina oli erityisesti selvittää, vaikuttaako iskun saajan sukupuoli koehenkilöiden halukkuuteen totella käskyä. Sukupuoli ei vaikuttanut tilastollisesti merkittävästi.

Milgramin koe on monimutkaisempi kuin yleensä esitetään. Koetilanteessa oli 19 variaatiota, ja koehenkilön tottelevaisuus riippui olosuhteista. Jos koehenkilöä ohjasi stereotyyppistä tutkijaa muistuttava henkilö, koehenkilö totteli todennäköisemmin. Kun koehenkilö näki toisen koehenkilön kapinoivan tutkijaa vastaan, koehenkilökin kapinoi todennäköisemmin. Jos sähköiskuja saanut opiskelija oli lähellä, koehenkilö sääli iskujen saajaa. Jos henkilöt esittäytyivät ennen koetta, koehenkilö suostui antamaan miedompia sähköiskuja. Huutojen kuulemisella oli myös merkitystä.

– Mitä etäisempi shokkien kohde, sitä tottelevaisempi koehenkilö on, sanoo Marko Salonen.

Tottelevaisuuskoetta on kritisoitu paljon. On hyvä syy olettaa, että koehenkilöt ovat tienneet olevansa ei-todellisessa tilanteessa, filosofi Marika Enwald muistuttaa. Koeolosuhteet eivät jäljittele monimutkaista todellisuutta uskottavasti. Alkuperäisen kokeen kaikki koehenkilöt olivat nuoria, yliopistossa opiskelevia miehiä. Ihmisten väliset suhteet ovat monimutkaisempia kuin koetilanteessa voi mallintaa. Toisaalta kun Milgramin koetta on toistettu, etninen tausta, ikä tai sukupuoli eivät ole juuri vaikuttaneet tulokseen.

Myös kokeesta tehdyt päätelmät ovat moniulotteiset. Tottelevaisuuskokeesta ei voi päätellä ainoastaan, että kaikissa ihmisisä asuu mystinen pahuus, joka voi tulla koska tahansa esiin. Pahat teot vaativat otolliset olosuhteet, ja auktoriteettia uskotaan enemmän kuin vertaista. Kun moraalittomalla teolla on institutionaalinen tuki, yksilö kykenee siihen helpommin.

Tottelevaisuuskokeet ovat tehneet selväksi, että kaikki ihmiset kykenevät valtaa saadessaan julmuuteen. Kun asia tiedetään, sitä voidaan varoa. Tottelevaisuuskokeiden toistaminen ja tulosten popularisoiminen ei ole Salosen mielestä välttämättä hyvä asia.

Tieteestä tosi-teeveeseen

Monet tosi-TV-ohjelmat ovat saaneet innoitusta sosiaalipsykologisista kokeista. Milgramin kokeesta tehtiin vuonna 2010 dokumentti La jeu de la mort.

Sarjat, joissa ihmisiä viedään eristettyihin oloihin esimerkiksi saarelle, ovat sosiaalipsykologisten klassikoiden inspiroimia.

– Mahdollista on, että tositeeveen tekijät nappaavat sosiaalipsykologiasta ideat, ja tekevät televisiossa sen, minkä tieteen etiikka estää, Salonen sanoo.

Milgramin kokeen aikaan koehenkilöiden jälkihoito ei ollut nykyisenlaista. Salonen ja Enwald eivät usko, että Milgramin kokeen toistamiseen saisi lupaa Suomessa.

– Koehekilöitä pitäisi informoida siitä, että koe paljastaa jotain ikävää hänestä, ihmisistä hänen ympärillään ja yhteiskunnasta, sanoo Marika Enwald.

Hyvä esimerkki tosi-teeveeksi päätyneestä sosiaalipsykologian klassikosta on Stanfordin yliopistossa vuonna 1971 Philip Zimbardon johdolla toteutettu vankilakoe.
Koe jouduttiin keskeyttämään, ja Zimbardo itse on kieltänyt kokeensa uusimisen. BBC teki silti vuonna 2001 The Experiment-nimisen sarjan, jossa koe toistettiin. Sarja toteutettiin BBC Prison Study-hankkeessa, jota johtivat psykologi Alex Haslam ja sosiaalipsykologi Steve Reicher.

Vaikka Zimbardon koeasetelmaa on kritisoitu epätieteelliseksi, vankilakoe on yhtä ikoninen ja keskustelu kuin Milgramin koe. Philip Zimbardo oli asiantuntijatodistajana Abu Graibhin vankien kiduttamista käsitelleessä oikeudenkäynnissä. Zimbardon mukaan käsitys yksittäisistä mädistä omenoista Abu Graibhissa tapahtuneen kiduttamisien syynä on harhaa. Vastaus on hänen mukaansa tosiasiassa käskytysjärjestelmässä, valta-asemissa sekä vankien ja sotilaiden persoonallisuuden häivyttämisessä.

Zimbardo ja Milgram löysivät siis ihmisestä piirteitä, joita voidaan väärinkäyttää helposti ja paljon.

Vähemmän tunnettua on, että Milgram jatkoi tutkimuksiaan. Vaikka Milgramin tulokset järkyttivät monia, yhteiskunnan toiminta on riippuvaista Milgramin löytämästä taipumuksesta.
Mikään organisaatio ei toimisi, jos ihmiset eivät kykenisi elämään hierarkkisissa suhteissa. Tottelevaisuus on peruspilari yhteiskunnalliselle työnjaolle ja kyvylle elää hierakkisissa suhteissa, Marko Salonen sanoo.

Esimerkiksi työyhteisöt toimivat, koska ihmiset tottelevat käskyjä. Organisaatiot toimivat tehokkaasti, koska ihmiset tekevät kapinoimatta organisaation hyväksymiä ja käskemiä asioita.

Tottelevaisuus on siis välttämätöntä eriytyneeseen työnjakoon perustuvassa yhteiskunnassa, mutta kyseenalaistaminen on yhtä tärkeää.

– Tärkeää olisi, että kykenisimme luomaan ympäristön, jossa yksilö ei joudu tilille poikkeavista kannoistaan, ja uskaltaa sanoa ne ääneen, Salonen sanoo.