Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kongressiedustajien äärinäkemykset saavat maltillisia näkemyksiä enemmän mediahuomiota. Michael W. Wagnerin ja Mike Gruszczynskin tutkimus seurasi kongressiedustajien saamaa näkyvyyttä New York Timesissa ja CBS:n ja NBC:n uutisissa. Ilmiö oli selvempi edustajainhuoneen jäsenten kuin senaattorien kohdalla. Edustajainhuoneen jäsenten äärinäkemykset saivat jopa kolme kertaa maltillisia näkemyksiä enemmän mediatilaa.
Tutkimuksen mukaan radikaalit rebublikaanit saivat radikaaleja demokraatteja enemmän näkyvyyttä.
Poliittisen viestinnän dosentti Pekka Isotaluksen mielestä radikaalien poliittisten näkemysten korostaminen mediassa ei tuo politiikan koko luonnetta esiin.
Viime vuosina suomalaista mediaa on kritisoitu siitä, että äärinäkemyksille pyritään etsimään aina myös vastakkainen näkemys. Nämä näkemykset saattavat olla oikeastaan maltillisia, mikä luo asioista vääristyneen kuvan.
Isotalus on haastatellut tutkimukseensa poliittisten puolueiden puheenjohtajia. Puheenjohtajien mielestä kärjekkäät näkemykset ylittävät helposti uutiskynnyksen ja pääsevät liian näkyvästi esille mediassa.
– Puheenjohtajat toivoivat, että mediassa keskusteltaisiin enemmän poliittisista keskeneräisistä asioista eikä pelkästään valmiista ehdotuksista tai kärkkäistä kannanotoista, kertoo Isotalus.
Radikaalien näkemysten aiheuttama medianäkyvyys tulee Isotaluksen mukaan konkreettisesti esiin esimerkiksi perussuomalaisten Jussi Halla-Ahon tapauksessa.
– Hyvin äärimmäinen näkemys saa valtavasti mediahuomiota, kun siitä uutisoidaan laajalti ja sitä kritisoidaan, sanoo Isotalus.
Myös Timo Soini esitti syksyllä 2008 vastavirrasta poikkeavia näkemyksiä kääntäen medioiden huomion itseensä. Tuolloin perussuomalaiset ei ollut vielä kasvanut isoksi puolueeksi, mutta se kahmi silti medianäkyvyyttä huomattavasti enemmän kuin puolueen koko edellytti.
