Pakkohoidon käyttö on vähentyy yhä psykiatrisessa sairaanhoidossa, mutta pakkohoito on yhä ihmisoikeusongelma Suomessa, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Jukka Kärkkäinen.
Tampereen yliopistolla järjestettiin 7.-8. 9. Suomen Psykiatriyhdistyksen Skitsofreniaverkoston symposium. Yksi symposiumin teemoista oli pakkohoito ja pakon käytön vähentäminen. Skitsofrenia on yleisimpiä syitä pakkohoidolle.
THL:n mukaan vuonna 2015 psykiatrisen vuodeosastohoidon hoitojaksoista 13 548 alkoi tahdonvastaisella lähetteellä. Luku on noin kolmasosa kaikista psykiatrisen vuodeosastohoidon hoitojaksoista.
Kärkkäisen mukaan lainsäädäntö säätelee hyvin pakkohoidon käytäntöjä psykiatrisessa sairaanhoidossa. Pakkokeinoja ovat esimerkiksi liikkumisen rajoittaminen ja vuoteeseen sitominen. Myös tavallisissa sairaaloissa ja laitoksissa, kuten vanhainkodeissa, vanhusten palveluasunnoissa ja mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä joudutaan usein käyttämään pakkokeinoja, mutta niitä ei säädellä lailla. Kärkkäisen mukaan pakkohoitolainsäädännön harmaa alue on ihmisoikeusongelma Suomessa.
– On iso ongelma, että meillä paljon tätä harmaata aluetta, jota ei säädellä lailla. Lainsäädäntö lähtee perustuslaista, jossa säädetään kaikille itsemääräämisoikeus. Kun tätä itsemääräämisoikeutta rajoitetaan, rajoituksen pitäisi aina lähteä laista, Kärkkäinen sanoo.
Tahdosta riippumattoman hoidon tulokset ovat Kärkkäisen ja Taysin psykiatrian toimialajohtaja Hanna-Mari Alasen mukaan hyviä erityisesti depressiosairauksissa.
Hoito on samaa riippumatta siitä, onko hoito pakkohoitoa vai potilaan itse valitsemaa. Hoito-ohjeissa ei ole eroa.
– Miellän mielenterveyslain hengen niin, että jokaisella on oikeus hoitoon. Ihmisellä on oikeus hoitoon myös tilanteessa, jossa henkilö itse ei ymmärrä tarvitsevansa hoitoa. Jos hoitamaan velvoittavaa mielenterveyslakia ei olisi, jotkut kunnat voisivat sanoa, että meillä näitä potilaita ei hoideta, Alanen sanoo.
Ihminen päätyy pakkohoitoon tahdonvastaisen tarkkailujakson kautta. Tarkkailuun otetuista potilaista osalla hoito jatkuu tarkkailujakson jälkeen vapaaehtoisena hoitona, jolloin pakkohoitopäätöstä ei tehdä. Suurimmalla osalla pakkohoito jatkuu myös tarkkailujakson jälkeen.
Eräissä psykiatrisissa sairaaloissa pakkohoitotoimenpiteiden kuten leposidehoidon määrä on saatu vähenemään jopa nollaan, Kärkkäinen sanoo. Asenneilmapiiri on muuttunut hoitavien tahojen puolella.
– Potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on keskeinen lain vaatimus. Potilaat ja omaiset ovat huomattavasti valveutuneempia kuin esimerkiksi 30 vuotta sitten, jolloin omaiset eivät olleet mukana hoidossa juurikaan. Potilaita ei enää eristetä omaisistaan, Alanen sanoo.
