Alustus! Manosfääri (the Manosphere), eli ristiriitainen maskuliinisuudesta kiinnostuneiden yhteisöjen, filosofioiden ja liikkeiden itsenimeämä yhteenliittymä, on saavuttanut jalansijaa viime vuosina etenkin Yhdysvalloissa.
Ensisijaisesti Internetissä toimiva manosfääri muodostuu agendoiltaan sekalaisesta kirjosta ryhmittymiä: erilaiset nettisivustot tarjoavat miehille tukiryhmiä ja jakavat tietoa esimerkiksi miesten ja isien oikeuksista. Self help – ja bodybuilding-sivustot keskittyvät miesten hyvinvointiin siinä missä viettely-yhteisö jakaa ja myy deittailu- ja viettelyvinkkejä. Kuitenkin tunnetuin ja manosfääriä määrittävä yhteisö on sen antifeministinen siipi, jonka ajatusmalleissa korostuvat naisvihan ohella niin äärikonservatiivisuus kuin valkoisen ylivallan aatteetkin.
Manosfäärin enemmän tai vähemmän naisvihamielisiä yhteisöjä ovat esimerkiksi Men Going Their Own Way -liike, joka kehottaa miehiä keskittymään itsensä kehittämiseen ja hylkäämään sekä avioliiton että jopa naiset kokonaan elämästään, ja uusmaskuliinisuus (neomasculinity), joka etsii modernia maskuliinisuutta avoimesta vihamielisyydestä niin naisia, ei-heteroseksuaaleja kuin maahanmuuttajiakin kohtaan. Tätä antifeministisiipeä yhdistää myös yllättävän monitahoinen suhtautuminen kertomuksiin: yhteisöt kehittävät ja kierrättävät kertomuksia, jotka rakentavat toivottua kuvaa maskuliinisuudesta, houkuttelevat uusia jäseniä ja luovat vastakkainasetteluja. Manosfäärin ytimessä onkin kertomus Punaisesta pilleristä.
Punaisen pillerin -filosofia kuvastaa useille manosfäärin yhteisöille eräänlaista salattua totuutta, jonka mukaan länsimaisessa yhteiskunnassa miehiä syrjii naisia suosiva feministinen salaliitto. Punainen pilleri on viittaus tieteiselokuva The Matrixiin (1999). Elokuva kertoo tietokoneohjelmoijasta ja hakkerista nimeltään Thomas J. Anderson, hakkerinimeltään Neo, joka saa tietää hänen todellisena pitämänsä maailman olevan älykkäiden koneiden luoma simulaatio – eli The Matrix. The Matrixin on tarkoitus pitää ihmiskunta tyytyväisenä valheellisessa, elämää simuloivassa kuvitelmassa, kun samaan aikaan todellisessa maailmassa koneet viljelevät ihmisiä energianlähteeksi kasvatustankeissa. Neo liittyy koneita vastustavaan kapinaliikkeeseen, ja pian selviää, että hän on itseasiassa ”Valittu”, jonka kohtalo on pelastaa ihmiskunta.
Punainen pilleri viittaa elokuvan kohtaukseen, jossa Neon pitää valita punaisen ja sinisen pillerin väliltä: punainen pilleri edustaa Matrixin hylkäämistä ja kammottavan totuuden valitsemista, kun taas sininen pilleri valintaa jäädä lohdulliseen valheeseen ja herätä seuraavana aamuna kaiken unohtaneena yhä simulaatiossa. Manosfäärissä punainen pilleri kuvastaa siirtymistä väitetyn feministisen salaliiton havaitsevaan eliittiin.
Radikaalien manosfääri-liikkeiden keskusteluissa punainen pilleri toimiikin niin ideologisena selitysmallina jäsenten rekrytoinnissa kuin henkilökohtaisena kääntymyskertomuksena, kuten seuraavat esimerkit osoittavat. Men Going Their Own Way -sivuston keskustelussa kirjoittaja selittää näkemyksiään punaisesta pilleristä nuorelle miehelle, kun taas uusmaskuliinisuutta edustava kirjoittaja argumentoi asiaansa kertomalla kääntymyksestään:
First I explain that the Red Pill comes from the Matrix movie. He got that. (thank god) I explained that the lie or dream you are unaware of was men’s role in a relationship with a woman and men’s rights within society in regards to your woman and offspring. [ . . . ]“So whats the lie?” The lie is that there is or potentially ever was a “Patriarchy”. Western society is gynocentric (structured for women) and you have no societal rights in a relationship with a woman.
(Nimimerkki chir, ”How would you define MGTOW and Red Pill to a younger man…”)
I also began to realize that everything I had been taught by my parents, religion, and society was wrong when it came to women. This caused me to start searching for better answers, which ultimately red-pilled me.
(Nimimerkki Brian Gerard, ”I Took the Red Pill after Observing the True Nature of Women”, 28.8.2017.)
Kertomuksen tutkimuksen näkökulmasta punainen pilleri on intertekstuaalinen alluusio: Esimerkiksi Ziva Ben-Poratin ja Carmela Perrin mukaan, aiempaan tekstiin viittaava alluusio on kaikkein konkreettisin ja tutkittavin linkki eri tekstien välillä ja siis väline kahden tekstin yhtäaikaiseen aktivoitumiseen. Merkki – tässä tapauksessa punainen pilleri – viittaa referenttiin kaikumalla sitä jollain tavalla, eli se siis viittaa johonkin esitekstiin ja tai osaan siitä. (Ben-Porat 1976; Perri 1978.) Käytännössä viittauksen kautta toisen tekstin elementit aktivoituvat rikastamaan ja voimistamaan tekstiä, jossa alluusio ilmenee (Ben-Porat 1976; Hebel 1991; vrt. Tammi 1999).
The Matrix aktivoituu siis etenkin manosfäärin radikaalin siiven teksteissä ja ideologiassa. Alluusiot elokuvaan yhdistävät manosfäärin kertomukseen totuuden puolesta taistelusta ja voimistavat tunnetta salaliitosta sekä kasvottomasta vihollisesta. The Matrix muuttuu oikeutukseksi manosfäärin vihamieliselle diskurssille ja eräänlaiseksi ennakkotapaukseksi: konearmeijan tilalle asetetaan manosfäärin totuudessa yhteiskunta, jonka punaisen pillerin -filosofiassa nähdään sortavan miehiä naisten kustannuksella. Yhteisenä vihollisena toimivat kuitenkin myös niin feministit, kirkko, seksuaalivähemmistöt, maahanmuuttajat, feminismiä kannattavat miehet kuin naiset ylipäätään.
Punaisen pillerin valitsevat miesasialiikkeiden kannattajat saavatkin Matrixin kautta rinnastaa itsensä messiaaniseen sankariin: radikaalien nettiyhteisöjen aktiivit samastuvat yhteiskunnan laitamilla elävään Neoon, jonka merkityksettömäksi kuvattu leipätyö on vain hidaste elämää määrittävälle tietokonevälitteiselle olemiselle. Neo löytää ruudun takaa salaliiton ja todellinen seikkailu alkaa, kun hänet temmataan sankariksi tietokoneensa ääreltä. Alluusio The Matrixiin on siis houkutteleva kuva, jopa jonkinlainen voimauttava pohjateksti miesasialiikkeiden kannattajille. The Matrix muuttuu subtekstiksi, jonka kautta voidaan lukea manosfääriä (vrt. Tammi 1999).
Mentäessä vielä syvemmälle tähän intertekstuaaliseen suhteeseen, toiseksi mielenkiintoiseksi toistuvaksi alluusioksi nousee sana ”unplugged”, eli poiskytkeytyminen. The Matrixissa poiskytkeytyminen tarkoittaa punaisen pillerin valinnan jälkeistä konkreettista siirtymistä pois koneiden hallinnasta ja siirtymistä dystooppiseen maailmaan – siirtymä, joka tekee ihmiset jopa hulluiksi. Unplugging-sanaa käytetään muun muassa seuraavalla tavalla Men Going Their Own Way -liikkeen nettisivuilta löytyvässä manifestimaisessa manosfäärin kuvauksessa:
Slowly but surely, the Manosphere is gaining steam and extending its reach. Men in their late 30s and beyond who had the luxury of semi-rejecting the red pill while still finding moderate success are being outnumbered by a younger generation who realize they really don’t have a choice in the matter. Unlike the older men, these men didn’t choose to unplug; they were unplugged. Yet they thrive.
Teksti käyttää punaista pilleriä ja poiskytkeytymistä kuvaamaan väitettyä nuorten miesten sukupolvien väistämätöntä liikettä kohti punaista pilleriä. Tämä alluusio avaakin nähdäkseni konkreettisen näkymän manosfäärin vihamieliseen ajatusmaailmaan, kun sitä verrataan The Matrixin kohtaukseen, jossa keskustellaan poiskytkennästä. Kyseisessä kohtauksessa Neon mentori Morpheus opastaa häntä havaitsemaan totuuden ympäröivästä maailmastaan – seuraajien ohjaamista, jota manosfäärin radikaalit liikkeet yrittävät toistaa subjektiivisen totuutensa kanssa:
Morpheus: The Matrix is a system, Neo. That system is our enemy. But when you’re inside, you look around, what do you see? Businessmen, teachers, lawyers, carpenters. The very minds of the people we are trying to save. But until we do, these people are still a part of that system and that makes them our enemy. You have to understand, most of these people are not ready to be unplugged. And many of them are so inured, so hopelessly dependent on the system, that they will fight to protect it.
[ … ]Morpheus: No. It is another training program designed to teach you one thing: if you are not one of us, you are one of them.
(The Matrix, 56:36–57:36.)
The Matrixin maailmassa kaikki poiskytkeytymättömät ovat potentiaalisesti vaarallisia – siis ”heitä” ja ”vihollisia”. Manosfääri hyödyntää tätä kuvastoa ja rakentaa alluusion kautta vastakkainasettelua, jota The Matrixin asetelma voimistaa. Esimerkiksi Men Going Their Own Way -sivustolla luokitellaan liikkeelle lukuisia vihollisia, joihin suhtaudutaan vihamielisesti:
enemies, betrayers, simps, white knights, feminists can all share a seat on the bus to hell, I already paid the fare. Have a nice trip.
(Nimimerkki may 7 2020, vastauksena aiheeseen “On ennemies and betrayers simps manginas white knights feminists”, 3.9.2017.)
Radikaalit miesasiayhteisöt muodostavat siis identiteettiään kirjoittamalla itsensä The Matrixin hengessä pelastajakertomukseen, jossa kaikki muut ovat vihollisia. Manosfäärin antifeministisen siiven itse määrittelemään totuuteen uskominen tekee yhteisöjen jäsenistä erityishenkilöitä. Esimerkiksi uusmaskuliinisuus-liikkeen kotisivuilla pelastuksen ja käännyttämisen retoriikka yltyy jopa punaisen pillerin ”evankeliumiksi” tai ”ilosanomaksi” kutsumiseen:
In order to evangelize and spread the red pill gospel, we will need to start appealing to the left’s emotions.
(Nimimerkki Amator Crucis, ”Seduce the World with the Red Pill Gospel or Be Destroyed”, 31.7.2017.)
Viime vuosina lisääntynyt miesasialiikehdintä kuitenkin niputetaan ongelmallisen yksioikoisesti naisvihamieliseksi, ja manosfäärin laajuus ja sisäiset ideologiaerot jäävät huomaamatta radikaalin siiven varastaessa huomion. Koko manosfääri ei ole antifeministinen, eivätkä kaikki sen jäsenet ole misogyyneja, vaan liikkeiden ja sivustojen seassa käydään asiallista keskustelua esimerkiksi miehen roolista yhteiskunnassa ja miesten hyvinvoinnista. Manosfäärin niputtaminen antifeministiseksi toimii radikaalien ryhmien hyväksi, jotka yrittävät osoittaa kaikkien heitä lukuun ottamatta olevan ymmärtämättömiä ja vihamielisiä miesasiaa kohtaan.
Punainen pilleri ei ole ainoa manosfäärin hyödyntämä kertomus. Ei ole sattumaa, että naisvihamielinen uusmaskuliinisuus on valinnut kotisivukseen J. R. R. Tolkienin The Lord of Rings –trilogian kolmanteen osaan viittaavan osoitteen ReturnOfKings.com. Tämä ”kuninkaiden paluu” on vaihtoehtoinen kertomusmalli, joka mahdollistaa samaistumisen oikeamieliseen ja vääjäämättömään voittoon pahoja voimia vastaan. Palaava kuningas viittaa Tolkienin maailmassa yhteiskunnan laitamilla vaeltelevan samooja-kansan Aragorniin, joka on muinaista kuninkaiden sukua. Aragorn johtaa Sormuksen Saattueena tunnetun miesten muodostaman joukon mahtavaa Sauronia vastaan, ja kasvottoman vihollisen tuhouduttua Aragorn kruunataan kuninkaaksi. Tolkienin miehinen maailma ja Aragornin hahmo tarjoavatkin perinteisemmän kuvan miehisyydestä ja maskuliinisuudesta verrattuna The Matrixin Neoon.
Men Going Their Own Way -liike taas yhdistää sivuillaan kannattajansa tunnettujen miesten elämäntarinoihin vetoamalla yhteiseen nimittäjään, eli naimattomuuteen: tuotteliaiden suurmiesten, kuten Leonardo da Vinci, René Descartes tai Nikola Tesla, elämänkertomukset ja menestys asetetaan avioliiton turhuuden esimerkkikertomuksiksi, joihin Men Going Their Own Way -miehet saavat luvan samaistaa itsensä. Avioliiton vastustaminen ja naimattomuus ikään kuin vie aatteen kannattajat jo puolimatkaan menestyjiksi.
Nämä manosfäärin antifeministisen siiven kertomukset osoittavat heidän kyvykkyytensä tarinankerronnassa ja kertomuksien soveltamisessa agendojensa ajamiseen. Ei liene tilannetta, jota nämä liikkeet eivät kääntäisi edukseen: salaliitot eivät kaipaa todisteita siinä missä pelastajanarratiiville riittää joukko pelastettavia, vihollisia ja muutama sankariesikuva. Myöskään kuolleet taiteilijat, keksijät ja valtiomiehet eivät palaa kertomaan syitään siihen, mikseivät he koskaan avioituneet.
Kertomukset tarjoavat manosfäärille niin rekrytointistrategian kuin hyödyllisiä voimauttavia tarinamalleja. Kertomukset ruokkivat ihmisten mielikuvitusta ja toimivat ideologisina selitysmalleina. Kertomus punaisesta pilleristä ja manosfäärin tapa hyödyntää kertomuksia ovat levinneet esimerkiksi alt-rightin ja valkoista ylivaltaa ajavien ryhmittymien repertuaariin, ja pelastajanarratiivi on myös oikeistopopulistien käyttämä kertomusmalli.
Merkittävää onkin, kuinka radikaalit manosfäärijohtajat tiedostavat täysin kertomusten voiman ja kouluttavat jäseniään ”kertomukselliseen sotaan”. Kyse ei ole totuudesta, vaan voimallisimmista – tai sodan ja aseiden metaforiin uppoutuen, raskaimmista – kertomuksista taistelemaan ihmisten mielistä.
Lähteet:
Ben-Porat, Ziva 1976: ”The Poetics of Literary Allusion.” PLT. Journal of Descriptive Poetics 1:1, 105–128.
Hebel, Udo J. 1991: “Towards a Descriptive Poetics of Allusion.” Teoksessa Intertextuality. Toim. Heinrich F. Plett. Berliini & New York: de Gruyter, 135–164.
Machacek, Gregory 2007: ”Allusion.” PMLA 122:2, 522–536.
Perri, Carmela 1978: “On Alluding.” Poetics 7:3, 289–307.
Tammi, Pekka 1999: Russian Subtexts in Nabokov’s Fiction. Four Essays. Tampere: Tampere UP.
