Alustus! 18.päivä elokuuta 2017 tapahtunut Turun puukotusisku järkytti koko Suomea. Poliisin järjestämässä tiedotustilaisuudessa muutama tunti iskun jälkeen sisäministeri Paula Risikko totesi, että maahanmuuttovirastoon on otettu yhteyttä, sillä epäilty tekijä on ”ulkomaalaisen näköinen henkilö”. Tieto levisi mediassa ennen kuin tekijän henkilöllisyydestä tai taustasta oli mitään varmuutta.

Uutinen tekijän taustasta alkoi nopeasti elää omaa elämänsä. Julkisessa keskustelussa teko nimettiin välittömästi islamilaiseksi terrori-iskuksi, vaikka tekijän motiiveista ei ollut perjantai-iltana mitään tietoa. Suojelupoliisi kommentoi Twitterissä, että on liian aikaista arvioida tapahtunutta tai sen taustoja. Seuraavana päivänä mediassa vahvistettiin, että poliisi tutkii tapausta terroritekona, ja epäilty tekijä on Marokon kansalainen, joka on hakenut turvapaikkaa Suomesta.

Ilmaisu ”ulkomaalaisen näköinen henkilö” saattaa joidenkin mielestä kuulostaa neutraalilta ja viattomalta kuvaukselta, mutta se sisältää toiseuden representaation, vähemmistöryhmään kuuluvuuden merkityksen. Ei-suomalaiseen edustajaan saatetaan lähes huomaamatta liittää hyvin kapeita ja stereotyyppisiä mielikuvia ja rooleja.

Tutkimus on osoittanut, että mediassa turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat ja pakolaiset useimmiten esitetään joko uhreina tai uhkana (ks. esim. Horsti 2009; Innes 2010).

Nämä kummatkin käsitykset tuottavat vastakkainasetteluja ”meidän kansalaisten”, ja ”heidän, uusien tulokkaiden” välille. Stuart Hall on osoittanut, miten tämä vastakkainasettelu meidän ja muiden välillä on yhteydessä yleistyksiin jotka pelkistävät, luonnollistavat ja jähmettävät eroja (Hall 1999a; 1999b). Stereotyypit viittaavat sekä kuviteltuun että ”todelliseksi” käsitettyyn. Stereotyyppistämisen avulla luokitellaan ihmisiä normien mukaan ja konstruoidaan ulkopuolelle suljetut ’toisiksi’. Valta suunnataan alempiarvoisia tai ulkopuolelle suljettuja ryhmiä kohtaan. (Hall 1999b; Lerkkanen 2016.)

Mediassa käyty keskustelu Turun terrori-iskusta konstruoi ”kansallista huolta” (national concern, ks. McCombs 2014). Pelko kytkeytyi suoraan viime vuosina tapahtuneisiin Euroopan terrori-iskuihin sekä kansainväliseen turvapaikkakeskusteluun.

Turun tapahtumista noussut huolestunut keskustelu muistuttikin merkittävästi kaksi vuotta sitten käynnistynyttä uutisointia ”Euroopan pakolaiskriisistä”, kuten se mediassa lanseerattiin kesällä 2015. Euroopan pakolaiskriisi on ollut yksi ajankohtaisimmista ja näkyvimmistä aiheista mediassa siitä asti, kun Eurooppaan saapui vuonna 2015 yli miljoona turvapaikanhakijaa. Suomeen saapui samalla vuonna 32 476 turvapaikanhakijaa (Sisäministeriö 2017).

Turvapaikanhakijoiden saapuminen herätti heti runsaasti keskustelua ja erilaisia mielenilmauksia turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen puolesta ja vastaan. Julkisuudessa käytiin runsaasti keskustelua valtioiden rajojen sulkemisesta sekä turvapaikanhakijoiden pakkopalautuslennoista unohtamatta lukuisia mielenilmauksia aiheeseen liittyen (ks. esim. HS 4.10.2015; HS 11.10.2017).

A2 Pakolaisilta asetti ”meidät ja muut” vastakkain

Lokakuussa 2015 Yle TV2 esitti A2 Pakolais-illan. Ohjelmaa kuvailtiin Yle Areenassa saatetekstillä: Mikä pakolaista pelottaa Suomessa? Mikä suomalaista pelottaa? Kaksi tuntia suoraa puhetta siitä, miten pakolaiset sopeutuvat Suomeen. Yle TV2 studioon kutsutut 17 studiovierasta keskustelivat ohjelmassa juontajien ohjauksella Euroopan pakolaiskriisistä Suomen näkökulmasta. Ohjelman ensiesitys keräsi sekä televisiossa että Yle Areenassa yhteensä 467 000 katsojaa (Arffman 2016).

A2 Pakolais-illan keskustelun puheenvuoroissa toistui jatkuvasti ”me ja muut”-asetelma: me suomalaiset ja ne turvapaikanhakijat, pakolaiset ja maahanmuuttajat. Tämä erottelu näyttäytyi kaikista selvimpänä vastakkainasetteluna, jota sekä juontajat että osa studiovieraista ylläpitivät keskustelun aikana.

Studiovieraina oli muuan muassa politiikkoja, turvapaikanhakijoita, asiantuntijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä sekä virkamiehiä. Studiovieraat esiteltiin tiettyjen ryhmien ja intressien edustajina, joten heillä oli jo jossain määrin valmiit roolit ohjelman alkaessa. Studiovieraiden monipuolinen edustus onkin olennainen piirre televisiokeskusteluissa sekä osa niiden institutionaalista päämäärää (vrt. Rautajoki 2014). A2-ilta -ohjelmaformaatti kuitenkin selvästi perustuu haetuille vastakkainasetteluille.

A2-ohjelman osallistujien kategorioita tarkasteltaessa voidaan havaita, että keskustelu pohjautui vahvasti niin sanotulle false balance -asetelmalle. False balancen ongelmallisuus piilee siinä, että yksittäistapauksiin perustuville mielipiteille annetaan sama painoarvo kuin esimerkiksi tieteelliselle näytölle. Tämän myötä mielipiteet ja faktat menevät sekaisin keskenään. Lopputulos tuottaa usein eri vastakkainasetteluja, joissa argumenttien luotettavuus jää katsojan lähdekriittisyyden varaan.

Kuka on myötätunnon arvoinen?

Keskusteluohjelman aikana tuotettiin jatkuvasti käsityksiä ”hyvästä maahanmuuttajasta” suomalaisuuden näkökulmasta. Hyvä maahanmuuttaja on aktiivinen toimija, joka toimii ”oikein”, eli haluaa työllistyä, maksaa veroja ja tuoda perheensä Suomeen elämään turvallista ja rauhallista elämää.

Hyvä maahanmuuttaja -diskurssin mukaisesti Suomeenkin on saapunut turvapaikanhakijoita, jotka ovat niin sanotusti hyväksyttyjä pakolaisia. He näyttäytyvät uhreina, jotka tarvitsevat ”todellista” suojelua (vrt. Szczepanik 2016), ja Suomeen päästyään heidän oletetaan olevan kiitollisia.

Puheet laiskuudesta, sosiaalituella elämisestä ja laittomasta työnteosta rakentavat toisenlaista eli huonoa kuvaa maahanmuuttajasta A2 Pakolais-illan aikana. Niin kutsuttu huono maahanmuuttaja näyttäytyi uhkana (vrt. Horsti 2009), joka haastaa ohjelmassa tuotettuja suomalaisia arvoja ja turmelee nykyisen yhteiskuntajärjestelmän. Keskusteluohjelmassa tutkija Karin Creutz yritti kritisoida tätä näkökulmaa”- – [M]ä olisin vähän varovaisempi sen kanssa, että toistelee tällasii mantroja koko ajan että “laiska“ja “sossutuki“ ja muut tällaset, et sit siinä siitä tulee itseensä toteuttavaa varsinkin kun yhteiskuntakeskustelu on mitä on tällä hetkellä.” (Yle Areena 2017)

A2 Pakolais-illan lähetys sisälsi myös performanssien kaltaisia osuuksia, joiden avulla laitettiin turvapaikanhakijat todistamaan, miten hyvin he aikoivat sopeutua suomalaiseen kulttuuriin. Tunnetuin performanssi on ehkä puuronsyöntikohtaus, joka herätti paljon kohua ohjelman jälkeen (ks. esim. Yle Uutiset 8.10.2015). Kun juontaja Kati Leskinen ilmoitti ensimmäisen keskustelutunnin olevan lopuillaan, syyrialainen pakolaisperhe tulkkinsa kanssa asteli studion takalavalle. Keskustelun katkaisi kokiksi pukeutunut juontaja-toimittaja Wali Hashi, joka alkoi tarjoilla syyrialaisperheelle puuroa. Puuron tarjoaminen pakolaisperheelle viittasi aiempaan mediassa valloilleen nousseeseen uutiskohuun, kun Oulun vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijat olivat valittaneet heille tarjotusta ruuasta. Pakolais-illan puuronsyöntikohtaus hätkähdytti nöyryyttävän toiseuttamisen vuoksi ja jätti katsojat pohtimaan kohtauksen tarkoitusta.

A2 Pakolais-illan aikana erilaiset näkökulmat tuotiin esiin, mutta ne eivät ehtineet välttämättä kohdata. Siksi on syytä pohtia julkisen keskusteluohjelman tarkoitusta. (vrt. Nuolijärvi & Tiittula 2000). Ohjelman esittämisen taustalla voi sinänsä olla hyvä tarkoitus, sillä Yle Uutisten nettisivuilla ohjelmasta uutisoitiin: ”A2 Pakolais-ilta purkaa pelkoja ja hoilaa yhdessä [- -]”. Jos erilaisten näkökulmien perusteista ei päästä keskustelemaan, ohjelman vaikutus voi kuitenkin jäädä hyvin latteaksi, ja on odotuksenmukaista, että olemassa olevat asenteet pakolaisia, maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita kohtaan jäävät voimaan (vrt. Nuolijärvi & Tiittula 2000; Lerkkanen 2016).

Vastakkainasettelujen ja stereotypioiden vaarat

Erilaisista huolista ja epäkohdista on tietenkin olennaista käydä julkista keskustelua. On syytä miettiä, millä tavalla puitteet keskustelulle luodaan, millä tavalla asiat kehystetään ja mitä mediassa painotetaan.

A-Pakolaisillan ”me ja muut” -erottelu sai heti alkuasetelmasta lähtien turvapaikanhakijat näyttäytymään toisina; maahan tulevista ihmisistä puhuttaessa korostettiin jatkuvasti, että he poikkeavat maan kantaväestöstä. Median dramaturgia voi hyötyä tästä vastakkainasettelusta, kun halutaan kiinnittää lukijan tai katsojan huomio.

Käytäntö on eettisesti kyseenalaistettava silloin, kun heikkojen ihmisryhmien intressit esitetään hyödyttämään siitä näkökulmasta, että enemmistön asema ja turvallisuus heikkenisivät. Kun turvapaikanhakijoiden täytyy ”ansaita” hyvän maahanmuuttajan statuksensa esimerkiksi puuron syömisellä televisiossa, tai esittelemällä kielentaitoaan, sen voi nähdä nöyryyttävänä kohteluna.

Turun tapauksessa valtavirtamedia ei todennäköisesti tarkoituksella halunnut levittää väärää tietoa tapahtumien kulusta. Sisäministerin toteamusta terrori-iskusta epäillyn henkilöllisyydestä voidaan kuitenkin pitää varomattomana tekona, sillä tieto teosta epäillyn ulkomaalaisuudesta ei ollut vahvistettu, kun siitä kerrottiin tiedotustilaisuudessa. Aamulehdessä Professori Jaakko Hämeen-Anttila totesikin että: ”Järjettömään väkivaltaan syyllistyneet on tuomittava, mutta yhden ihmisen teko ei tee kaikista niistä syyllisiä, joilla on samankaltainen tausta. Kouluampujat eivät ole tehneet nuorista suomalaisista syyllisiä, eikä puukottajan tausta tee syyllisiä kaikista niistä, jotka jakavat hänen ihonvärinsä, kansalaisuutensa tai uskontonsa.”

Valtamedialla on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa julkisen keskustelun sävyihin ja kehystämiseen. Lisäksi journalisteilla ja mediayhtiöillä on tärkeä tehtävä mahdollistaa kyseinen keskustelu. Etiikkaa ja ihmisarvon kunnioittamista ei tulisi sivuuttaa käytäessä julkista keskustelua yhteiskunnan eniten marginalisoituvien ihmisten tilanteesta. Tämä pätee myös turvapaikanhakijoita käsiteltävään mediaraportointiin.

Lähteet

Aamulehti 20.8.2017. Vihaa vastaan: Jaakko Hämeen-Anttilan koskettava kirjoitus väkivaltaa vastaan Turun terroriteon jälkeen.

Hall, S. (1999a) Me ja muut: diskurssi ja valta. Teoksessa Mikko Lehtonen & Juha Herkman (toim.) Identiteetti. Tampere: Vastapaino, 77–138.

Hall, S. (1999b) Toisen spektaakkeli. Teoksessa Mikko Lehtonen & Juha Herkman (toim.) Identiteetti. Tampere: Vastapaino, 139–222.

Helsingin Sanomat 11.10.2017. Eurooppa on eksyksissä, kun lähes miljoona ihmistä odottaa tietoa turvapaikastaan – näillä kahdella keinolla pakolaiskriisi voisi ratketa.

Helsingin Sanomat 4.10.2015. Miksi suurin osa on miehiä ja miksi he tulevat tänne? Yhdeksän kysymystä Euroopan pakolaiskriisistä.

Hellman, M. & Lerkkanen, T. (2017.) Construing oppositions, demarcating a we-ness: The dramaturgy of a live TV debate on the refugee crisis. European Journal of Cultural Studies, 1–23.

Horsti, K. (2009.) Kyllä Suomeen yksi nainen mahtuu! Turvapaikanhakijat uhreina ja uhkana suomalaisessa julkisuudessa. Teoksessa Suvi Keskinen, Anna Rastas & Salla Tuori S (toim.) En ole rasisti, mutta … Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino, 77–85.

Innes, A.J. (2010.) When the threatened become the threat: The construction of asylum seekers in British media narratives. International Relations, 24(4): 456–477.

Kaleva 1.10.2015. Turvapaikanhakijat valittivat saamastaan ruuasta Oulussa – katso esimerkki ruokalistasta.

Lerkkanen, T. (2016.) “Show alkaa olla loppuhuipennusta vaille valmis!” Vastakkainasettelut A2 Pakolais-illan dramaturgiassa. Kandidaatin tutkielma, Tampereen yliopisto.

McCombs, M. (2014.) Setting the agenda: Mass media and public opinion. John Wiley & Sons.

MTV 18.8.2017. Live klo 19.00: Poliisin tiedotustilaisuus Turun tapahtumista – paikalla myös sisäministeri Risikko.

Nuolijärvi, P. and Tiittula, L. (2000.) Televisiokeskustelun näyttämöllä. Televisioinstitutionaalisuus suomalaisessa ja saksalaisessa keskustelukulttuurissa. Helsinki: SKS.

Rautajoki, H. (2014.) Hyvät ‘kanssalaiset’! Yhteiskunnallistamisen strategiat televisiokeskustelun vuorovaikutuksessa. Tampere: Tampere University Press.

Szczepanik, M. (2016.) The ‘good’ and ‘bad’ refugees? Imagined refugeehood(s) in the media coverage of the migration crisis. Journal of Identity and Migration Studies, 10(2): 23–33.

Suomen Kuvalehti 18.8.2017. Vakava epäily: Turun puukotukset terroriteko.

Suomen sisäministeriö (2017.) Pakolainen pakenee vainoa kotimaassaan.

Yleisradio Oy (2016) A2 Pakolais-illan ensiesityksen katsojaluvut. Sähköpostikeskustelu Tanja Arffmanin kanssa 22.4.2016.

Yle Areena (2017.) A2 Pakolais-ilta. Osa 1/2.

Yle Areena (2017.) A2 Pakolais-ilta. Osa 2/2.

Yle Uutiset 5.10.2015. A2 Pakolais-ilta purkaa pelkoja ja hoilaa yhdessä – katso vieraat täältä.

Yle Uutiset 8.10.2015. A2:n pakolais-illan tuottaja tyrmää nettihuhun: ”Pakolaisperhe oli aito”.

Yle Uutiset 19.8.2017. Tämän tiedämme Turun puukotuksista nyt: Uhrit pääasiassa naisia, epäilty haki turvapaikkaa ja tuli Suomeen viime vuonna.

Yle Uutiset 19.8.2017. Maahanmuuttoviraston ylijohtaja: ”Turvapaikanhakijaa ei ole aikaisemmin epäilty näin vakavasta terrorismirikoksesta”.