Työväenmuseo Werstas avasi marraskuun 2017 lopussa uuden näyttelyn satavuotiaan Suomen kunniaksi.
Marraskuun lopussa avattu Vapauden museo kertoo hyvinvointivaltion poliittista historiaa, jossa merkkipaaluja ovat esimerkiksi kahdeksan tunnin työpäivä, kouluruokailu ja terveyskeskusten synty. Museo haluaa muistuttaa, että sopimusyhteiskunta työaikalakeineen on päätynyt osaksi neutraalia kansallista historiankirjotusta, mutta sitä edelsi poliittinen kamppailu.
– Satavuotiaan Suomen historia on nimenomaan hyvinvointivaltion historiaa, ja siksi Vapauden museo antaa kattavan kuvan satavuotiaasta Suomesta kiinnostuneelle. Suomen historian paras saavutus on hyvinvointivaltion rakentaminen ja hyvinvointivaltio rakennettiin työväestön tavoitteisiin pohjautuen, sanoo yliopistotutkija Jarmo Peltola.
Jarmo Peltola on tutkinut työväestön ja työväenliikkeen menneisyyttä. Tällä hetkellä hän tutkii Finlaysonin historiaa ja suomalaisen hyvinvointivaltion historiaa. Tärkeää ei Peltolan mielestä ole sodasta toisensa jälkeen selviäminen ja itsenäisyyden säilyttäminen sinällään, vaan pitkäjänteinen tasa-arvoisen yhteiskunnan eteen tehty työ.
– Kun aletaan puhua itsenäisyydestä, itsenäisyyden symbolina nähdään sodat ja keskustelu juuttuu vuoteen 1918 ja toisen maailmansodan aikaan. Suurempi satavuotisen Suomen tarina on kiinniottajan tarina eli toteuttaessaan työväenliikkeen ja työväestön tavoitteita suomalainen yhteiskunta on kasvanut yhdeksi maailman edistyksellisimmistä yhteiskunnista, Peltola sanoo.
Suomen tarinaa kirjoitettaessa korostetaan usein, että vaikka fasismi nousi Euroopassa, Suomi ”säilyi demokratiana”. Jarmo Peltola ei allekirjoita tulkintaa sellaisenaan. Peltolan mukaan 1920-1930-luvun Suomea kannattaisi verrata muihin pohjoismaihin, jolloin Suomi erottuu epädemokraattisena järjestelmänä.
– Kun yhdeltä kansanosalta viedään mahdollisuus osallistua valtiollisiin vaaleihin, kuten Suomessa 1920-1930-luvuilla tapahtui, ei järjestelmää voisi pitää demokraattisena tai tasa-arvoisena. Ymmärrän kyllä, miksi eroa Eurooppaan rakentuneeseen diktatuurien vyöhykkeeseen halutaan korostaa, mutta tässäkin asiassa pitäisi verrata muihin pohjoismaihin.
Toisen maailmansodan jälkeen alkanut hyvinvointivaltiokäänne oli Peltolan mukaan hyvin voimakas. Hänestä on selvää, että hyvinvointivaltioajattelussa on menty taakse päin 1990-luvun laman jälkeen. Lama-ajan ja hyvinvointivaltion heikentämisen historiaa ei ole vielä kirjoitettu.
– Tätä takapakkia ei oteta tosissaan, vaikka sitä on tullut jo kohta kolmekymmentä vuotta.
Laman aikana omaksunut talouspoliittiset linjaukset jäivät pysyviksi Suomessa. Peltola sanoo, että tuolloin omaksuttu talouskuri toi ideologisen käänteen politiikkaan. Harri Holkerin sinipunahallitus oli Peltolan mukaan viimeinen hyvinvointivaltiota rakentanut hallitus.
– 1990-luvun alussa muuttui se, että alettiin korostaa palkkaeroja tasa-arvon sijaan talouskasvun ja edistyksen lähteenä. Kuitenkin kun ajatellaan vaikka, miten Nokia-ilmiö Suomeen rakentui, se rakentui erittäin tasa-arvoisen peruskoulujärjestelmän pohjalle. Kun kaikki, joilla oli lahjoja pääsivät kouluun, saatiin insinöörikeskittymä, jolla Nokia-ilmiö tuli mahdolliseksi.
Oliko lamasäästöistä syntynyt ideologinen käänne vahinko?
– Ei ollut. Se oli reaktio, sillä Suomi on osan maailmantaloutta ja maailmanpoliittista järjestelmää. Kommunismin pelko ja Neuvostoliitto olivat aiheuttaneet sen, että työväestön vaatimuksiin piti suhtautua vakavasti. Työnantajien osalta kompromissi perustui Neuvostoliiton uhkaan. Kun Neuvostoliitto romahti, Esko Ahon hallitus pystyi historiallisen tilanteen vuoksi toteuttamaan käänteen ja se käytti mahdollisuuden.
Hyvinvointivaltion rakentamisen keskeyttäneen käänteen ohjelmallisuudesta ja suunnitelmallisuudesta ei ole vielä tutkimusta.
Peltola on huomannut, että Suomi 100-teema on tuotteistettu tarinaksi kaikkialle varsin yksipuolisena ja satunnaisena.
– Olin vierailevana tutkijana Hollannissa ja reissussa kolme kuukautta. Palattuani joulukuun alussa huomasin, että tämä Suomi 100 -teema vyöryy kaikkialta. Yliopiston kahvilassakin oli Suomi 100-munkkeja tarjolla. Työväenliike on ollut mukana luomassa ja demokratisoimassa korkeakouluopiskelua. Kai se, että Suomi 100-munkin voi nauttia yliopiston kahvilassa on eräänlainen lieveilmiö tästä kehityksestä.
Työväenhistorian tutkija Jarmo Peltola suosittelee Suomi 100-teemasta kiinnostuneille Liisa Vuoriston käsikirjoittamaa Mustat ja punaiset vuodet-sarjaa, jota voi katsoa Yle-areenasta. Se kertoo työmies Taavi Jokisen perheen elämästä 1930-luvun pula-ajoista vuoteen 1973.
Vapauden museon on tarkoitus toimia Tampereella kaksi vuotta. Museo on rakennettu entisen Tekstiiliteollisuusmuseon tiloihin.
Vapauden museon taustalla on neuvottelukunta, joka koordinoi vasemmistopuolueiden ja ammattiliittojen toimintaa itsenäisyyden ja sisällissodan merkkivuosina. Näyttely on koottu Werstaan, Työväen Arkiston ja Kansan Arkiston kokoelmista.
