Filosofinen kulttuurilehti Paatos täyttää kymmenen vuotta. Paatoksen takana on Tampereen yliopiston filosofian opiskelijat ja filosofian ainejärjestö Aatos.
Paatoksen kymmenvuotisjuhlanumeron teema on kansa ja tulevaisuus. Siinä käsitellään muun muassa antroposeenia ja ihmisen suhdetta ympäristöönsä.
Ajatus antroposeenista aikakautena tarkoittaa, että ihmisen vaikutus maapalloon on niin suuri, että olemme siirtyneet vajaan 12 tuhatta vuotta vallinneesta holoseenista uuteen geologiseen aikakauteen.
Mikko Pelttari oli Paatoksen ensimmäinen päätoimittaja ja yksi perustajista. Nykyisin Pelttari on Helsingin yliopiston Yliopisto-lehden toimittaja. Pelttari kirjoittaa Paatoksen juhlanumerossa antroposeenista haasteena filosofialle näin:
2000-luvun kinkkisimmän haasteen filosofialle ovat heittäneet geologit, ilmakehätieteilijät ja biosfäärin mallintajat. Vihjaavat, että ihmiskunnan toimet olisivat sysänneet planeetan uuteen geologiseen aikaan, antroposeeniin. Jos antroposeeni otetaan vakavasti, se on näyttämö myös kaikelle filosofialle. Paljon on ajateltava uusiksi.
Nykyinen päätoimittaja Janne Säynäjäkangas sanoo, että Paatos pyrkii edistämään sitä, ettei filosofinen ajatustyö ei päätyisi pöytälaatikkoon. Julkaisu painottaa yhteiskunnallisten kysymysten kriittistä tarkastelua, ja nykyään Paatoksessa ilmestyy paljon myös yhteiskuntatieteilijöiden kirjoittamia tekstejä.
Jyväskylän yliopiston filosofian laitoksella jatko-opiskeleva Janne Säynäjäkangas on päätoimittanut Paatosta vuodesta 2013. Hän on opiskellut filosofiaa Tampereella ja opettanut sitä Kemijärvellä yläasteella ja lukiossa.
Paatoksen määritelmän mukaan filosofia on oppituoleista riippumaton ajattelun taipumus. Filosofiaa voi ilmetä kaikilla tieteenalaloilla tai kokonaan yliopiston ulkopuolella – esimerkiksi taiteessa.
– Tarkemmin voisi sanoa, että Paatos on erikoistunut erikoistumisesta viisveisaamiseen, sanoo Säynäjäkangas.
Talousviisaiden ja innovaatiopuheen hallitsema julkinen keskustelu on yksi- tai harvaäänistä. Janne Säynäjäkangas sanoo, että suomalainen hengenmaisema voisi olla vahvemmin filosofian värittämä.
– Ei ole luonnonlakien sanelemaa, että kahvipöydässä tuntuu luontevammalta, jotenkin vähemmän elitistiseltä ja suorastaan uskottavammalta siteerata Esko Valtaojaa kuin asiaan perehtynyttä filosofia tai yhteiskuntatieteilijää. Syyllisiä on turha etsiä, mutta monien filosofien soisi hyvin pitävän röyhkeämmin melua itsestään, Säynäjäkangas sanoo.
Paatoksessa julkaistut jutut ovat herättäneet myös odottamatonta kiinnostusta. Esimerkiksi Ylen toimittaja Perttu Häkkinen kutsui situationisteista Paatokseen kirjoittaneen Antti Virneksen haastateltavaksi radio-ohjelmaansa.
– Sydäntä lämmitti, kun Tapani Kilpeläisen Itsemurhan filosofiaa käsitellyt teksti herätti vireää keskustelua nuorten naisten suosimalla Demi.fi:n foorumilla, Säynäjäkangas sanoo.
Pelttari sanoo, että Paatosta alettiin julkaista, koska niin haluttiin tehdä. Hän arvelee, ettei hänestä ehkä olisi tullut toimittajaa ilman Paatosta.
– Paatos on muuttunut hirveän paljon parempaan suuntaan siinä mielessä, että se ainakin ulospäin näyttää omaehtoiselta, jääräpäiseltä, ennakkoluulottomalta ja rennolta lehdeltä. Meillä alkuun oli ehkä vähän semmoista kirkasotsaista jäykistelyä lehden pykäämisessä pystyyn, mutta se ehkä kuuluu asiaan, Pelttari sanoo.
Pelttari arvioi että vapaaehtoisvoimin tehtävien julkaisujen rooli suomalaisessa filosofiassa on valtava: kuten muussakin tiede- ja kulttuurielämässä, niiden merkitys on Pelttarin mielestä samalla ihailtava ja liian suuri. Oppituolikarsinat ylittävällä julkaisemiselle on taakkansa, joka kasautuu muutamille. Sen tunnistaa myös Janne Säynäjäkangas.
– Alkuaikojen jälkeen on ollut vaikeampaa saada uusia tekijöitä mukaan. Sammakkoperspektiivistäni olen saanut käsityksen, että ongelma liittyy opintosuoritusten ja toimeentulon hankkimisen ristipaineen kasvamiseen. Työurien pidentämistä peräänkuuluttavienkin kannalta tämä on sääli, sillä Paatoksen kaltaisiin projekteihin osallistumalla on mahdollista hankkia juuri niitä työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja, joiden puutteesta teoreettisten alojen opiskelijoita usein epäillään, Säynäjäkangas sanoo.
Paatos juhlii kymmenvuotista taivaltaan Telakalla torstaina 14. 12. Paatoksen ympärille on syntynyt monenlaista kulttuuria.
– Lehden ympärillä järjestettiin muutama klubitapahtuma YO-talolla ja Doriksessa. Jälkimmäisessä ravintolapäällikkö pyysi lopettamaan esityksen, koska se oli liian hirveätä kuunneltavaa. Siitä olen aika ylpeä, Mikko Pelttari kertoo.
Nyt Paatos sijoittuu päätoimittaja Janne Säynäjäkankaan mukaan ainejärjestölehden tai zinen ja ammattimaisen tiedejulkaisun väliselle määrittelemättömälle ei-kenenkään maalle.
–Se rakentaa vuoropuhelua filosofiasta kiinnostumassa olevien ja vihkiytyneempien välille, Säynäjäkangas sanoo.
