Tutkimuksen itsepuolustus on tutkimus.
Tieteelliseen tutkimukseen kohdistuvasta vähättelystä jäi Suomessa elämään erään poliittisen johtohenkilön vuosia sitten tokaisu kaiken maailman päivystävistä dosenteista. Yksi viime vuosien arvostelluimmista tutkimusaloista on ollut ilmastonmuutoksen tutkimus, nyt kuuluisimpana edustajanaan USA:n presidentti Donald Trump. Hän ei hyväksy huolestumista herättäviä tutkimustuloksia eikä niihin perustuvia johtopäätöksiä maailman ja oman yhteiskuntansa suunnasta.
Tutkijoiden mukaan ilmastonmuutos johtuu kuitenkin pääosin ihmisten omien usein taloudellisesti menestyksekkäitten maiden toimista. Ehkä juuri tästä syystä sitä on niin vaikea hyväksyä. Kuinka tiede ja tutkimus voi tällaisessa tilanteessa puolustaa itseään?
Kriitikot analyysin kohteiksi
Ruotsissa tietä eteenpäin etsittiin tutkimuksen omin vahvuuksin. Tutkimusagendalle nostettiin 2015 itse näiden ilmastonmuutostutkimusta kritisoivien analysointi. Nyt tämä kiinnostava työ on valmis, ja sen tuloksia on juuri julkaistu (Björnberg ym. 2017).
Tämän Journal of Cleaner Production-lehden artikkelin mukaan ilmastonmuutoksen tutkimuksen kriitikot korostavat argumentoinnissaan usein tutkimusten epävarmuustekijöitä. He suurentelevat eri tutkimusten tulosten epäyhtenäisyyksiä. Tieteen kriitikot myös poimivat ”rusinoita pullasta.” He valitsevat erillisiä ja irrallisia tietoja ja osatuloksia, joilla voivat korostaa omaa näkökantaansa. Tieteelinen tutkimus toimii kuitenkin usein todennäköisyyksien perusteella eikä koskaan perustu absoluuttisiin totuuksiin. Näitä kuitenkin kriitikot näyttävät vaativan.
Ruotsalaistutkimuksen aineistoina on käytetty niin kansainvälisiä kuin ruotsalaisiakin tiedettä koskevia artikkeleita vuosilta 1990-2015. Suurin osa kriittisistä teksteistä on julkaistu 2010-luvulla eli tutkimusperiodin viiden viimeisimmän vuoden aikana. Kiinnostus ilmastonmuutoksen vastustusta kohtaan on näin ollen kiihtynyt ajan myötä. Ruotsalaistutkijat toteavat, että kriittisten artikkelien kirjoittajat ovat edustaneet useimmiten organisoitua ilmastonmuutosvastarintaa. Kriitikot ovat olleet yksittäisiä tutkijoita tai poliitikkoja, erityisesti USA:ssa, kansalaisjärjestöjä, uskonnollisia yhteisöjä, teollisuuden edustajia ja yrityksiä sekä journalisteja.
Yhdysvaltalaisista ilmastotutkimuksen kriitikoista huomattavimmat edustavat analyysin perusteella fossiilisia polttoainetta tuottavia tai käyttäviä teollisuudenaloja, konservatiivisia ajatuspajoja sekä populistisia poliitikkoja. Ruotsissa tähän ryhmään kuuluvat mm. Stockholmsinitiativet –yhteisön jäsenet. Tukholma-aloite suhtautuu yleisemminkin tutkimukseen negatiivisesti. Siihen on kyllä liittynyt mukaan muutamia tiedevastaisia akateemikkoja, kuten tekijät näitä luonnehtivat, sekä ruotsidemokraattien kansanedustajia ja nettitrollaajia.
Erilaisista kritiikin strategioistaan huolimatta, ilmastotutkimuksen arvostelijat eivät kuitenkaan pääse pakoon itse ongelmaa. Ruotsalaistutkijat sanovatkin osuvasta, että pohjimmiltaan kriitikot ovat selvästi peloissaan tulevaisuudesta. Heidän on vain vaikea myöntää, että tulevaisuus sisältää myös tässä suhteessa huomattavia epävarmuustekijöitä. Kriitikot eivät halua hyväksyä tutkimusten johtopäätöstä siitä, että ongelmien aiheuttajiin eli ihmiskunnan nykyisiin toimintatapoihin olisi tartuttava näitä muuttaen – ja pian.
Ilmastonmuutoksen havainnointi ja siitä tiedottaminen
Toinen tutkimuksen oma vastastrategia voisi olla ilmastoa ja säätä koskevien tutkimustulosten entistä aktiivisempi julkaiseminen ja konkreettisten merkitysten osoittaminen. Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu kaikkialla: ilman ja veden laadussa ja määrässä, ruuan ja ravinnon turvallisuudessa, asumisessa ja fyysisessä suunnittelussa – koko yhteiskunnallisen toiminnan kirjossa. Tässä työssä ensiavuksi kelpaisi esimerkiksi vaikka Maailman terveysjärjestön, WHO:n, listaus, miten muutosta pitäisi havainnoida ja havainnollistaa (Operational framework for building climate resilient health systems 2015):
· Sään ääri-ilmiöt kuten rankkasateet, tuulet ja hiekkamyrskyt
· Lämpötilat, joiden on havaittu aiheuttavan kuumuus- tai kylmyysstressiä
· Ilman laatu
· UV-säteily
· Sade- ja kosteustasot, jotka lisäävät tai estävät hyönteisten ja niihin liittyvien sairauksien esiintymistä
· El Nino/La Nina –ilmiöt
· Vuodenaikoihin sidotut allergeeniaallot
· Veden saanti ja sen laatu
· Vesi- ja sanitaatioinfrastruktuuri, sen valmius kestää ääri-ilmiöitä.
Tutkimustulosten viestintästrategiassa pitäisikin ottaa esille vahvemmin nimenomaan ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Tällöin asialle voitaisiin paremmin ehkä saada myös poliittista tukea.
Mikrobiologit ovat tehneet perusteellista tutkimusta esimerkiksi antibiooteille resistenttien bakteerien leviämisestä ilmastonmuutoksen kylkiäisenä tulevina vuosikymmeninä. Tutkimusta on tehty niin maailmalla kuin Suomessa, erityisesti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa. Myös WHO ja eurooppalaiset järjestöt ovat huolissaan tilanteesta (ks.Koskiaho 2017a ja b).
Ilmastonmuutoksen myötä aiemmat tuhoisat viruspandemiat ja bakteerien aiheuttamat vaikeat tulehdussairaudet ovat alkaneet laajentaa — lämpimän ilman, ilmavirtausten sekä sateiden lisääntymisen kautta — vaikutustaan etelästä myös tänne pohjoiseen päin. Nyt jo turisteja varoitellaan Italian malariamoskiitoista ja viidakkokuumetta aiheuttavista hyttysistä. Seuraavina vuosikymmeninä ongelma laajenee muuhun läntiseen Eurooppaan.
Samaan aikaan uusien antibioottien keksiminen on tyrehtynyt melkein kokonaan. Tutkijat pelkäävät massasairauksien, jotka toisesta maailmansodasta lähtien on voitu pitää penisilliinillä ja myöhemmin muilla antibiooteilla kurissa, leviävän uudelleen Eurooppaan. WHO ennustaa, että vuoteen 2050 antibioottiresistenssi on kasvanut sellaisiin mittoihin, että se on kuolemaan johtavien sairauksien osalta jo ohittanut kirkkaasti nykyisen johtavan sairauden, syövän. Lisäksi huolta aiheuttaa se, että eläimille syötetään antibiootteja varsin varomattomasti.
Yhteiskuntatieteilijät esiin
Näin suurten ihmis- ja eläinkuntaa uhkaavien tekijöiden edessä ilmastonmuutoskriitikot panevat vain päänsä pensaaseen. Juuri tästä syystä ruotsalaistutkijat haluavatkin herätellä kansalaisia, poliitikkoja, virkamiehiä, yrityselämän edustajia ja myös tutkijoita edessä olevan monimutkaisen ongelman edessä. Kysymys ei ole vain yksittäisistä ilmastonmuutostekijöistä vaan niiden ja muiden tekijöiden kokonaisvaikutuksista, terveydestä ja olemassaolostamme ihmisinä ja eläiminä. Yhteiskuntatieteilijöillä olisikin nyt sanansa sanottavana tässä kokonaisuudessa, jossa työtä ovat tähän asti tehneet ensisijassa luonnontieteellisen koulutuksen saaneet.
On kiinnostavaa, että maapallomme tulevaisuutta uhkaavien tekijöiden tutkiminen on saanut huomattavaa kritiikkiä osakseen jo vuosikymmeniä eli aina ilmastontutkimuksen alusta asti. Ehkä painopisteen siirtäminen konkreettisesti suoraan eliöiden elinmahdollisuuksiin ja erityisesti ihmisten terveyteen konkretisoisi uhkatekijöitä ja nopeuttaisi toimeen tarttumista myös poliittisessa päätöksenteossa.
Samalla tulisivat esille uudenlaiset lähestymistavat ymmärtää ihminen suhteessa luontoon. Penetroivan luontosuhteen sijaan voisimme ymmärtää suhteemme vuorovaikutteiseksi ja erilaisuuksien hyväksymiseksi. Tämän kaltaista lähestymistapaahan haetaan tällä hetkellä posthumanistisissa virtauksissa, mutta se onkin sitten jo toinen juttu (Wolf 2010). Siinäkin on vaaransa sortua uusiin eriskummallisuuksiin.
Lähteet
Björnberg, Karin Edvardsson (ym.) (2017) Climate and environmental science denial: A review of the scientific literature published in 1990–2015. Journal of Cleaner Production. Vol. 167, 229-241
Koskiaho, Briitta (2017a) Antibioottiresistenssi – monitahoinen mutta uhkaava ongelma. Diakonian tutkimus –aikakauskirja 2/2017, 99-108.
Koskiaho, Briitta (2017b) Superbakteerit muuttamassa elämäämme ja yhteiskuntaamme. Tieteessä tapahtuu 5/2017, 31-37.
Operational framework for building climate resilient health systems (2015) WHO. Geneva.
Wolf, Carry (2010) What is Posthumanism? University of Minnesota Press. Minneapolis.
