Tampere kasvoi teollisuuskaupungiksi maailmantalouden osana ja Venäjän keisarin kilpailukykypolitiikan ansiosta

avatar
Tiina Heikkilä

Kirjoittaja on Alustan toimittaja.

– Suomen ja Tampereen teollistuminen 1800-luvulla oli osa ensimmäistä globalisaatiota. Kapitalistinen tuotanto on ollut aina ollut globaalia, ja Tampere on selvinnyt globalisaatiosta voittajana, sanoo historian professori Pertti Haapala.

Haapala puhui Tampereen teknillisen seuran 125-vuotisjuhlaluennolla 24. 1. otsikolla Globaali Tampere.

Tampereen tekstiiliteollisuus syntyi kansainvälisen puuvillaimperiumin osana. Imperiumia johdettiin Liverpoolista. Taustalla vaikuttivat teollinen vallankumous, Venäjän suurvaltaintressit ja eurooppalainen ulko- ja kauppapolitiikka. Suomen ja Tampereen talous ja vienti kasvoivat yhdessä maailmantalouden kanssa, ja Suomi oli merkittävä osa Venäjän keisarikunnan taloutta. Valtion, eli Venäjän keisarikunnan ja myöhemmin Suomen elinkeinopoliittinen vetoapu oli merkittävää Tampereen menestykselle teollisuuskeskuksena.

Tampereesta tuli teollisuuskaupunki Aleksanteri I:n käskyllä sikäli, että tämä käytti valtaansa teollistumisen aloittamiseksi, Haapala kertoo.

Maailmalla tapahtui paljon, kun Tampereen kaupunki perustettiin 1779. Teollinen vallankumous oli käynnissä. Yhdysvaltain ja Ranskan poliittiset vallankumoukset 1776 ja 1789 muuttivat maailmankuvaa Euroopassa. Maailmantalouden muutos tapahtui 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, ja Tampereen teollisuuden synty on osa sitä.

Vuosisadan vaihteessa silloiset merkittävimmät teollisuusmaat Kiina ja Intia menettivät asemansa Euroopalle ja Yhdysvalloille, missä tekninen kehitys eteni ja talous kasvoi nopeasti.

– Kukaan ei arvannut, että Yhdysvalloista tulisi johtava maailman talousmahti ja Tampereen ja Yhdysvaltojen kohtalot kävisivät yhteen, Haapala sanoo.

Finlaysonin tehtaan tarina on suomalaisen teollisuuden kasvua ja hiipumista. Parhaimmillaan vuonna 1937 Finlayson työllisti Tampereella yli 3 000 ihmistä. Keisarillisilla Aleksanterin tehtailla Pietarissa työskennellyt James Finlayson sai Venäjän keisarilta erioikeudet perustaa Tampereelle kehräämön. Finlayson sai tehdastoimintaansa varten laajat erivapaudet sekä valtion taloudellista tukea. Miksi Finlayson sai privilegiot, joilla kierrettiin silloiset lait?

– Venäjällä oli intressi irroittaa Suomen talous Ruotsista. Privilegiot ja raha tulivat Venäjältä ja kansainvälisiltä sijoittajilta. Työnjohto, koneet insinöörit ja suunnittelijat tulivat muun muassa Englannista, Saksasta ja Ruotsista. Työvoima tuli Hämeen maaseudulta, Haapala sanoo.

Puuvillakangas oli tuolloin – ja edelleen – maailman eniten myyty teollisuustuote. Siitä tuli todellinen kansainvälinen kauppatavara. Haapala sanoo, että orjataloudella tuotettu puuvilla teki Yhdysvaltain etelävaltioista niin rikkaita, että niillä oli varaa julistautua itsenäisiksi ja käydä ”sisällissota” 1860-luvulla, jolloin Finlaysonin tehdaskin joutui vaikeuksiin puuvillapulan vuoksi. Tampereella kehrättiin jo 1800-luvun alussa tätä Yhdysvaltain orjaplantaaseilla tuotettua puuvillaa, jota myivät Liverpoolissa toimineet kauppiaat.

– Ilman yhdysvaltalaista puuvillantuotannon nousua ei olisi syntynyt tamperelaistakaan puuvillateollisuutta, Haapala sanoo.

Tampereesta tehtiin samankaltainen erityistalousalue kuin Kiinassa eräistä alueista 1980-luvulla, eli valtiojohtoisesti luotiin teollisuutta, jolla oli merkittäviä tullietuja ja muita kilpailukykyetuja, koska Tampereesta ja Suomesta haluttiin talousveturi.

– Itsenäistymisen jälkeen Tampereen talous jatkoi kasvuaan valtion tuella. Myös valtion isot investoinnit perusinfrastruktuuriin kuten rautateihin auttoivat Tampereen kasvua. Kasvua auttoivat sittemmin myös sotakorvaukset, jotka toivat tamperelaisille tehtaille paljon tilauksia, Haapala kertoo.

Teollisuustyöntekijöiden määrä kaksinkertaistui toisen maailmasodan jälkeen. Tampere kasvoi jälleenrakentamisen, idänkaupan ja myös läntisen integraation ansiosta.
Nyt Tampellan ja Finlaysonin teollisuuskeskukset ovat osittain kirjaimellisesti museoita.

Teollistuminen päättyi, kun niin ikään kansainvälinen teollistumisen vastakohta, deindustrialisaatio alkoi näkyä Tampereella 1980-luvulla, mikä oli myöhemmin kuin muualla läntisissä teollisuusmaissa. Deindustrialisaatio ei Haapalan mukaan aiheuttanut Tampereella joukkotyöttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen teräs- autoteollisuuskaupungeissa, jotka romahtivat.

Haapala luonnehtii Tamperetta globalisaation voittajaksi. Teollisuuskaupunki ei jäänyt ihmettelemään deindustrialisaatiota, ja ymmärsi investoida ajoissa tietoon ja osaamiseen. Työtä muun muassa yliopistojen saamiseksi paikkakunnalle tehtiin jo paljon ennen kuin vanha teollisuus katosi. Tämän ansiosta Tampere on edelleen maan tärkein teollisuuskaupunki, joka on täysin riippuvainen globaalista tiedosta ja markkinoista.