Monet julkiset rakennukset ovat kulttuuriympäristömme nuorinta kerrostumaa. Niiden säilyttäminen ja suojelu alkaa olla ajankohtaista, kun rakennuskanta tulee peruskorjaamisikään ja rakennusten kohtaloa ratkotaan kaavahankkeissa. Koulurakennukset ovat keskeinen osa hyvinvaltion perustavaa arkkitehtuuria.
Museoviraston Koulurakennus.fi-sivusto kertoo koulurakennusten historiaa.
Sívusto esittelee 1950-, 1960-, ja 1970-luvun koulurakennusten arkkitehtuuria, rakenteita ja talotekniikkaa sekä kunkin ajan rakennuksille tyypillisiä peruskorjaustarpeita. Koulujen rakentamista määrittivät monelaiset lait ja asetukset. Rakennusten historia kontekstoidaan sivustolla yhteiskunnalliseen kehitykseen ja hyvinvointivaltiota rakentaneeseen lainsäädäntöön.
Sivusto on osa Rakennettu hyvinvointi-hanketta, joka esittelee hyvinvointi-Suomen rakennuskulttuuria vuodesta 1945 alkaen. Hankkeen tavoite on selvittää, mitä hyvinvointivaltion rakennusperintö on, ja mitä siitä pitää säilyttää. 1900-luvun jälkipuolella syntyneitä ympäristöjä ja rakennuksia ei vielä ajatella kulttuuriperintönä, ja hanke haluaa kiinnittää huomion näihin tulevaisuuden kulttuuriperintökohteisiin. Koulurakennuksien lisäksi hanke käsittää hyvinvointi-Suomen rakennetuiksi ympäristöiksi esimerkiksi kampukset, terveyskeskukset ja lähiöiden keskukset.
Koulurakennuksia esitellään vuosikymmen kerrallaan esimerkkien avulla. 1950-luvun esimerkkikoulu on Rekolan koulu.
Suomen rakennuskanta ja infrastruktuuri ovat nuoria. Yli 80 % niistä on syntynyt 70 viimeksi kuluneen vuoden aikana, ja enemmistö tästä rakennuskannasta on hyvin arkipäiväistä. Suomi kaupungistui nopeasti. Taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti intensiivinen kasvuvaihe jätti paljon jälkiä nykyiseen ympäristöömme.
Teollisuus siirtyi pois kaupunkikeskustoista laitamille, Itä- ja Pohjois-Suomen maaseutu tyhjeni ja kaupunkien lähiöt ostoskeskuksineen ja kouluineen rakennettiin. 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu infrastruktuuri oli keskeinen osa hyvinvointivaltiota.
”Sosiaali- ja terveyspalvelut ulotettiin kaikkien saataville. Yhteiskunta otti vastuuta myös lasten päivähoidosta. Kouluikäisten määrä kasvoi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Kansa- ja oppikoulujärjestelmästä siirryttiin yhtenäiskouluun. Ammatillinen koulutus ja yliopistoverkosto laajenivat. Vapaa-aika lisääntyi ja kulutustottumukset muuttuivat. Valintamyymälät ja lähiöiden ostoskeskukset yleistyivät 1960-luvulla; automarketit ja pysäköintihallit 1970-luvulta lähtien. 1980-luvulta alkaen ostoskeskukset muuttuivat katetuiksi gallerioiksi ja oleskelutiloiksi”, Museovirasto kuvailee muutosta.
