Asukkaat eli ihmiset ovat kaupungin tärkein voimavara. Jos kaupunki haluaa menestyä, sen täytyy tarjota mahdollisuuksia kaikille asukkailleen. Sosiaalinen eriytyminen uhkaa Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Liisa Häikiön mukaan kaupunkien kehitystä. Siksi kaupungit tarvitsevat uusia keinoja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Kaupunkien pitää kyetä tunnistamaan myös marginaalissa olevien kaupunkilaisten tarpeet, jos ne haluavat menestyä.
Häikiön mielestä oli sosiaalisesti kestävän kaupunkikehityksen näkökulmasta järjetöntä, että Tampereen seudun työllisyyskokeilu lopetettiin.
Häikiön mukaan kaupunkikehittämisestä puuttuu kestävän kehityksen visio: uusien ratkaisujen etsiminen on ollut pirstaleista ja pienimuotoista. Kaupunkien kehittäminen on ollut enemmän kuntapolitiikkaa kuin erityistä kaupunkipolitiikkaa. Esimerkiksi kasvihuonepäästöjen vähentämiseen tähtäävät muutokset kaupunkirakenteessa, rakentamisessa ja liikenteessä ovat jääneet Häikiön mukaan pitkälti Suomessa toteutumatta.
Suomalaiset kaupungit eivät toimi kestävän kaupunkikehityksen suunnan näyttäjinä tai luonnonvarojen säästämistä edistävien kaupunkiratkaisujen ideapajoina. Kaupungistuminen ei ole leikannut kasvihuonepäästöjä, ohjannut kulutusta kestävään suuntaan tai vähentänyt eriarvoisuutta, vaan näyttäisi käyneen päinvastoin, Häikiö kirjoittaa.
Häikiön kirjoitus on mukana pormestari Jan Vapaavuoren kaupunkisymposiumissa yhteydessä julkaistussa Helsingin kaupungin Kaupunkien aikakausi-julkaisussa, jossa 28 kaupunkitutkijaa pohtii 2020-luvun kaupunkipolitiikkaa Suomessa. Liisa Häikiö on mukana monitieteisessä Ketterä kaupunki -tutkimushankkeessa.
