Onko ilmastonmuutoksen pahimmista seurauksista kirjoittaminen toivon heittävää alarmismia, ja miten maailman suurimmasta ongelmasta pitäisi keskustella? Miten ilmastotutkimuksen tuloksia tulisi tulkita journalistisesti, ja milloin huoli muuttuu peloksi ja pelko toivottomuudeksi?
Ville Lähde käsittelee niin & näin-lehden tuoreessa numerossa New York Magazinen julkaisemasta David Wallace-Wellsin ”The Uninhabitable Earth”-artikkelista syntynyttä keskustelua.
Wallace-Wells maalasi artikkelissaan kuvaa maailmasta, jossa hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n pahimmat skenaariot toteutuisivat: päästövähennykset epäonnistuisivat, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaisi nousuaan, ja ilmakehän keskilämpötila nousisi Pariisin sopimuksen turvarajojen yläpuolelle.
Vuoden 2017 heinäkuussa ilmestynyt artikkeli synnytti monipolvisen keskustelun, joka avasi kansainvälisen journalistisen ja tieteellisen ilmastonmuutosviestinnän ongelmakohtia.
Artikkelista tuli kerralla kaikkien aikojen luetuimpia ilmastonmuutosta käsitteleviä artikkeleita ja New York Magazinen luetuin artikkeli. Alle viikossa ilmestyi ainakin kymmenkunta artikkelia puolustavaa tai vastustavaa laajalevikkistä kannanottoa, joita esittivät ilmastotutkijat ja -journalistit. Ilmastotutkijat kritisoivat erityisesti artikkelin faktojen käyttöä ja pelottelun määritelmää ja eettisyyttä.
Lähteen mukaan vastaavaa keskustelua ei ilmastonmuutoskeskustelun historiassa ole käyty. Wallace-Wellsin artikkelin synnyttämässä keskustelussa äänessä olivat nimenomaan ilmastotutkijat, eivät ilmastonmuutoksen kieltäjät.
