New Social Research-ohjelma eli NSR haluaa luoda alustan, joka kykenee monen tieteenalan yhteistyötä vaativaan yhteiskunnalliseen ongelmanratkaisuun.
NSR:n keskiössä ovat yhteiskunnan muutos ja monimutkaisuus. Ohjelman teemoja ovat muuttuva työ ja yhteiskunnallinen toimijuus, globalisaatio, bioetiikka, hyvinvoinnin tulevaisuus ja kommunikaation uudet muodot.
Käytännössä nämä teemat tarkoittavat esimerkiksi jätteen yhteiskunnallisen roolin, terrorismin ja visuaaliseen esittämiseen liittyvän vallankäytön tutkimista ja poliittisen eriarvoisuuden tutkimusta.
Erityinen julkinen sivistyspyrkimys, joka on yhteiskuntatutkimuksen velvollisuus
NSR aloitti virallisesti vuoden 2017 alussa. Ohjelma on rekrytoinut huhtikuuhun 2018 mennessä kymmenen professoria. Heitä rekrytoidaan kaikkiaan 14 nyt käytettävissä olevilla voimavaroilla.
Tutkimusjohtaja Rebecca Bodenin mukaan NSR haluaa määritellä yhteiskuntatutkimusta uudelleen. Se tarjoaa alustan ja verkoston eri alojen tutkijoille, joita ohjelmaan on rekrytoitu viisivuotiskausiksi.
– Valinnat on tehty siten, että olemme halunneet palkata ihmisiä, joiden tutkimuksella on erityinen yhteiskunnallinen relevanssi. Kun kaikki rekrytoinnit on tehty, NSR-professorit alkavat tehdä yhteistyötä jo olemassa olevien tutkimuskohteidensa pohjalta, sanoo Boden.
NSR ei ole tutkimusprojekti, vaan teemakokonaisuus. NSR-professorit eivät tee siis osahankkeita tutkimushankkeessa, vaan kehittävät olemassa olevaa tutkimustaan ja tekevät yhteistyötä NSR-kokonaisuuden sisällä. Siksi NSR:ssä syntyvää tutkimusta on vielä hankalaa määritellä.
– Haluamme tehdä yhteiskuntaan kurkottavaa, sen kanssa kommunikoivaa ja siihen integroituvaa tutkimusta. Kun olemme valinneet ihmisiä, olemme halunneet painottaa näitä näkökulmia, Boden sanoo.
Siksi NSR:llä on myös erityinen julkisuuspyrkimys, eli pyrkimys osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja monimutkaisten ongelmien ratkaisuun, Rebecca Boden ja varajohtaja Jouni Häkli kuvailevat.
Yliopistoilla on velvollisuus julkiseen keskusteluun osallistumiseen, koska niiden toiminta kustannetaan suurimmalta osaltaan verovaroin, Boden sanoo. Hänestä yliopistolla ja yhteiskuntatieteillä pitäisi aina olla julkinen sivistyspyrkimys. Bodenin mukaan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tehtävä on lisätä ymmärrystä esimerkiksi näistä NSR:n teemojen monimutkaisista ongelmista ja tarjota niihin vastauksia.
– Yhteiskuntatieteilijöiden tärkein sidosryhmä on yhteiskunta ja käytännössä esimerkiksi päätöksentekijät ja veronmaksajat, Rebecca Boden sanoo.
NSR tekee yhteistyötä Alustan kanssa, ja Alusta aloittaa maaliskuussa kirjoitussarjan, jossa NSR-professorit avaavat tutkimuksensa teemoja ajankohtaisilla puheenvuoroilla suomeksi ja englanniksi. Sarjan aloittaa Rebecca Bodenin alustus lukukausimaksuista brittiläisessä yhteiskunnassa.
Tulossa lyhyitä julkisia luentosarjoja, seminaareja ja kansainvälisiä vieraita
NSR haluaa nostaa esiin uusia metodologioita, aineistonkeruumenetelmiä ja lähestymistapoja. Tieteenalarajojen ylittäminen, ongelmalähtöisyys ja yhteiskunnallinen ajankohtaisuus yhdistävät NSR-professorien tutkimusta.
Esimerkiksi NSR-apulaisprofessori Eeva Luhtakallio tutkii muuttuvaa poliittista toimijuutta muun muassa sosiaalisissa liikkeissä, nuorten keskuudessa ja urbaaneissa marginaaleissa. Tutkimusaihe nostaa esiin demokratiaihanteiden kääntöpuolen, osallistamishankkeiden puutteet sekä suomalaisen 2010-luvun luokkayhteiskunnan.
– Tutkimuskohteeni on demokratia, joka ei tule koskaan valmiiksi, vaan vaatii jatkuvaa toimintaa niin osallistumis- ja päätöksentekokäytäntöjen kehittämiseksi kuin eriarvoisuuden ja muiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkomiseksi, Luhtakallio sanoo.
Luhtakalliolta ilmestyi vuonna 2017 kirja Demokratia suomalaisessa lähiössä. Kirja perustuu Luhtakallion ja journalisti Maria Mustrannan havaintoihin suomalaisesta osallistamispolitiikasta lähiössä, jossa äänestysaktiivisuus ja osallistuminen on suhteessa vähäistä. Yleistajuinen teos ilmestyi ennen varsinaisen tutkimuksen julkaisua ja esittää puheenvuoron kansalaisuuden ja osallistumisen tasavertaisuuden puolesta.
Luhtakallio järjestää toukokuun lopussa Tampereella kansainvälisen Culture in Political Context – Theorizing Engagements in Contemporary Societies-konferenssin. Sen puheenvuoroissa ja esitelmissä kysytään, miten rakentaa yhteyttä monimutkaisissa ja eriytyneissä nyky-yhteiskunnissa, ja miten ratkoa konflikteja ja luoda yhteisymmärrystä monenlaisten maailmankatsomuksien yhteisöissä. NSR:n ja Luhtakallion yksi vastaus on kulttuurinen ja poliittinen sosiologia, joka kohdistaa katseensa yhteiskunnallisen toiminnan julkisiin, arkisiin ja yksityisiin käytäntöihin sekä konteksteihin.
Syksyllä 2018 NSR alkaa järjestää kansainvälisiä vieraita Tampereelle tuovia julkisia luentosarjoja, jotka käsittelevät muuan muassa globalisaatiota, eriarvoisuutta kaupungeissa, bioetiikkaa, bioteknologiaa ja niiden hallintaa yhteiskunnassa.
Ensimmäisen luentosarjan teema on globalisaatio. Globalisaatioteemasta vastaa NSR-professori Ali Qadir, joka tutkii uskonnon, erityisesti islamin sosiologiaa ja yhteiskunnallista merkitystä.
Qadir sanoo, että uskontoa ei koskaan harjoiteta tyhjiössä. Uskonto on olemassa laajassa ja moniaineksisessa käytösmallien, normien, instituutioiden ja totuuskäsitysten ympäristössä. Silti se ei näy esimerkiksi länsimaisissa valtiollisissa instituutioissa, kuten koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmässä.
Qadir korostaa, että toisin kuin monet akateemisissa piireissä uskoivat, uskonto ei kadonnut modernissa maailmassa, vaan muuttui ja sai uutta voimaa. Qadir kysyy esimerkiksi, miten uskojen vuoropuhelun ehdot ovat muuttuneet ja muuttumassa, miten modernit instituutiot vaikuttavat siihen, miten eri uskonnot ovat vuoropuhelussa keskenään? Miten globalisaatio vaikuttaa muslimien ymmärrykseen siitä, mitä on olla muslimi?
– Tarvitsemme lisää ymmärrystä, mitä nämä muutokset todella ovat, mitä ne tarkoittavat tämänhetkiselle yhteiskunnalle. Etsin siis täydempää ymmärrystä tästä yhtälöstä ja uskonnon harjoittamisen muuttuvasta evoluutiosta. Uskonnon sosiologia ei kysy, mikä uskomus on oikea tai hyvä, vaan miten uskomus on muodostunut, miten se muuttuu ja mitä merkitystä sillä on harjoittajilleen, Qadir sanoo.
Yksi luentosarjojen teemoista tarkastelee tutkitun tiedon siirtymistä käytännön päätöksentekoon. Siitä vastaa Salla Atkins. Terveyttä vahvasti yhteiskunnallisesta näkökulmasta tutkimuksessaan tarkasteleva Atkins sanoo, että valtaosasta tutkimusta pitäisi olla yhteiskunnalle hyötyä mahdollisimman nopeasti. Hyödyn saaminen on muotoilu- ja saavutettavuuskysymys, eikä hyödyn saaminen tarkoita, että tieto olisi välineellistä.
Lääketieteellisellä tiedolla voi kestää 17 vuotta, että se pääsee vaikuttamaan käytännössä.
– Pitäisi tehdä enemmän politiikkasuosituksia ja muotoilla tietoa niin, että sitä voi käyttää, Atkins sanoo.
Nuoruutensa Etelä-Afrikassa asunut Atkins on tutkinut terveyttä ja eriarvoisuutta globaalin etelän maissa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa ihmisten pitäminen perusterveinä on keskeinen yhteiskunnallinen haaste. Atkins sanoo, että Suomen kaltainen kehittynyt hyvinvointivaltio voi oppia kehittyvissä maissa tehdystä tutkimuksesta. Terveydenhuollon kentällä sairauksien hoidon liitännäiskustannukset ovat yhteiskunnallinen ongelma. Esimerkiksi ilmaista terveydenhuoltoa kaikille ajava Universal health coverage -liike ei ota näitä kustannuksia huomioon.
– Tuberkuloosin hoito on ilmaista, mutta potilaille tulee liitännäiskustannuksia esimerkiksi matkustamisesta, lisäravinnosta ruokahalun palatessa ja sairauden vuoksi menetetyistä tuloista, jolloin he eivät välttämättä saata hoitoaan loppuun. Yhteiskunnallisesti tämä voi johtaa muun muassa antibioottiresistenssiin ja tuberkuloosin edelleen leviämiseen, jotka ovat ongelmia myös naapurivaltiossamme, sekä köyhyyden lisääntymiseen.
Myös Mianna Meskuksen NSR:n yhteydessä tekemä tutkimus liittyy terveyteen ja yhteiskuntaan. Hän tutkii biolääketieteen ja bioteknologioiden muutosta ja asemaa yhteiskunnassa ja niihin liittyviä eettisiä ja poliittisia kysymyksiä. Meskuksen tutkimuksessa yhdistyvät sosiologia, tieteen- ja teknologiantutkimus ja sukupuolentutkimus. Useampien yhteiskuntatieteellisten lähestymistapojen hyödyntäminen antaa mahdollisuuden tarkastella tiedon ja teknologioiden hyötyjä, haasteita ja kipupisteitä laaja-alaisesti, pyrkien niiden uteliaaseen ymmärtämiseen, mutta myös kriittiseen erittelemiseen, Meskus kuvailee.
Meskus on tutkinut esimerkiksi sitä, millainen yhteiskunnallinen ja eettinen kehityshistoria jo rutiinitoiminnaksi muuttuneen lapsivesitutkimuksen taustalla on, miten yhteiskunta pyrkii hallitsemaan perheenmuodostusta, ja millainen tulevaisuuden yhteiskunnallinen ja eettinen kysymys sukusolujen valmistaminen laboratoriossa on. Meskus vastaa NSR:ssä tieteen, teknologian ja arvojen -teemakokonaisuudesta, ja viimeistelee kirjaa tieteellisestä käsityöstä ja potilaiden asemasta lääketieteellisessä tutkimuksessa.
– Tutkimukseni taustalla on jatkuvasti sama kysymys: miten tiede ja teknologia muovaavat ihmisyyden ehtoja. Mitä on olla ihminen teknologisoituneessa, arvoiltaan moninaisessa yhteiskunnassa? Mitä kiistoja ja kamppailuita ihmisyyden ehtojen ja rajojen, vaikkapa nyt biologisen lisääntymisen, muokkaamisessa syntyy ja miten niitä ratkotaan?
NSR:n viimeiset neljä rekrytointia tehdään keväällä 2018. Kolme niistä kohdistuu globaalin hallinnan teemaan ja yksi kasvatukseen.
NSR tekee luentoyhteistyötä myös Tutkijakollegiumin kanssa. NSR ja Tutkijakollegium järjestävät keväällä 2018 yhteistä avointa luentosarjaa.
