Kokemusasiantuntijoiden käyttö on lisääntynyt 2010-luvulla räjähdysmäisesti. Jos ennen järjestön palkattu asiantuntija oli uskottava palvelun käyttäjän tai politiikkatoimien kohteen edustaja, nyt uskottava edustaja on elämää nähnyt kokemusasiantuntija.
– Liian vähän on silti mietitty, keitä kokemusasiantuntijoiksi valikoituvat henkilöt edustavat, miten he valikoituvat tai miten heidän tietonsa otetaan käyttöön, sanoo tutkija Taina Meriluoto.
Meriluoto tutkii väitöskirjassaan kokemusasiantuntijuutta suomalaisissa sosiaalialan organisaatioissa. Kokemusasiantuntijat ovat tuoneet marginalisoidut tarinat kuuluviin, mutta samalla julkishallintoon on syntynyt uusi vallankäytön ja oikeuttamisen muoto.
Meriluodon mukaan on erilaisia järkeilyn tapoja, joiden vuoksi ihmisiä halutaan kutsua kokemusasiantuntijoiksi. Yksi on voimaannuttaminen ja kokemuksen tärkeyden osoittaminen. Toinen tarpeellisen ja käytännöllisen maallikkotiedon keräämisen ajatus. Kolmas näkee kokemusasiantuntijuuden kautta osallistumisen kansalaisoikeutena ja poliittisen vaikuttamisen paikkana.
Eräät Meriluodon tutkimat kokemusasiantuntijat ovat ilmaisseet huolen, että kokemusasiantuntijoiden käytössä kyse olisi vain voimaannuttamisesta ilman tosiasiallisia vaikutuksia palvelukehittämiseen tai poliittisiin päätöksiin.
On myös, epäselvää, keitä kokemusasiantuntijat edustavat ja keitä heidän oletetaan edustavan: keskeinen ongelma on yksilövetoisuus.
– Yksilö tulee edustamaan hyvin laajaa porukkaa, jolla on monenlaisia kokemuksia. Kokemusasiantuntijoiden kuuluukin olla yksilöitä, mutta samalla heille usein asetetaan vaatimus, että heidän kokemuksensa pitäisi olla mahdollisimman kaikenkattava ja yleistettävissä kaikkiin palvelun käyttäjiin. Se on aika iso haaste yksilölle.
Yksilölähtöisyyden vuoksi olennainen valta säilyy kokemusasiantuntijuuden tilaajilla, koska usein tavat käyttää kokemusasiantuntijoita ovat jäsentymättömiä ja epäinstitutionalisoituneita. Yksittäisillä projektinvetäjillä on paljon valtaa, koska kokemusasiantuntijoiden valitsemisessa ei vielä ole riittävästi vakiintuneita käytäntöjä.
Sitä saa mitä tilaa
Kokemusasiantuntijoiden käyttö voi siis epäpolitisoida vaikeita kysymyksiä. Ihmisten kutsuminen asiantuntijoiksi on siksi Meriluodosta merkittävää vallankäyttöä.
– Kiinnostavaa kokemusasiantuntijuuden suosiossa on, että mitä asiantuntijuuden käsitteellä voidaan tehdä. Aina kun vedotaan asiantuntijuuteen, on iso vaara, että asiat epäpolitisoituvat. Arvovalinnat häipyvät taka-alalle ja ongelmista tulee eri asiantuntijuuksien yhdistelmillä ratkaistavia teknisiä kysymyksiä.
Kun osallistumisen tavoitteet on asetettu tietyllä tavalla, eli esimerkiksi kun halutaan luotettavaa tietoa palvelukehitykseen, vahvat tunteenilmaisut ja poliittiset agendat voi määritellä epärelevateiksi. Meriluodon mukaan on riski, että kokemusasiantuntijoita valitaan oikeuttamaan muualla määritelty tavoite tai päätös.
– Äärimmillään tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan. Helpoin ja mukavin on valita ne, joista voidaan olla varmoja, että he pysyvät ruodussa ja tietävät, mitä ”meidän yhteiset tavoitteemme” ovat.
Kriittinen puhe suljetaan helposti ulos, jos se ei sovi tähän yhteisen päämäärään tavoitteeseen. Jos kokemusasiantuntija on eri mieltä tavoitteista ja muusta perustavanlaatuisesta, sitä ei välttämättä osata ottaa vastaan.
–Osa haastattelemistani kokemusasiantuntijoista tunsi, että heidät on kutsuttu paikalle vain näyttämään, että ruohonjuuritasoa on kuunneltu. Jotta voidaan raportoida eteenpäin, että on kuultu myös näitä poikkeavia näkökulmia.
Toisaalta kokemusasiantuntijailmiössä operoidaan kaltevalla pinnalla: samalla kun pitäisi pystyä arvostamaan kokemustietoa tärkeänä, pitäisi pystyä vastustamaan totuudenjälkeisen ajan vaaraa.
Meriluodon mukaan kokemusasiantuntijatiedon käyttäjän ei pitäisikään olettaa, että se saa kokemusasiantuntijoilta objektiivista tietoa.
– Kokemustietoa ja tutkittua tietoa ei voi eikä pidä arvioida samoilla kriteereillä. Jos kokemustietoa pyrittäisiin arvioimaan tutkimustiedon objektiivisuuskriteerillä, menisi kokemustieto hukkaan, kun se yritettäisiin puristaa näennäisen neutraaliin muottiin. Jos kokemustieto nähdään samankaltaisena kuin tutkittu tieto, joudutaan tietokäsityksen kriisiin ja mutu-maailmaan, jossa tieteellisesti tutkitusta tiedosta tulee turhaa, Meriluoto sanoo.
Keskustelu tietomuotojen rinnakkaisuudesta ja niiden tarkoituksesta pitäisi siksi käydä avoimesti, eikä antaa käytäntöjen kehittyä hallitsemattomasti.
– Eli pitää kysyä, miten esimerkiksi tiedon sosiologia voi auttaa ymmärtämään erilaisia tiedon muotoja, ja mitä nykyään suosittu evidence-based policy making olettaa tiedon luonteesta, Meriluoto sanoo.
Kenen intressejä epäpolitisoituminen sitten palvelee?
Meriluodon mukaan se saattaa helpottaa julkishallinnon työtä ja vahvistaa heidän asiantuntijarooliaan.
– Jos ajatellaan, että jatkuvasti isompi osa asioista on ratkaistavissa asiantuntijoiden ja hallinnollisten toimenpiteiden avulla ilman poliittista keskustelua, se siistii poliittisetkin kysymykset viranhaltijoiden kesken ratkaistavissa oleviksi. Kokemusasiantuntijat myös helpottavat kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan kumppaneiksi, ei edunvalvojiksi tai kriitikoiksi.
Kokemusasiantuntijatieto on tarinamuotoista
Meriluodon mukaan kokemusasiantuntija usein joutuu kerta toisensa jälkeen lunastamaan paikkansa kertomalla tarinansa. Oman tarinan rakentaminen on merkittävä – ehkä jopa merkittävin – kokemusasiantuntijuuden tuottamisen tekniikka ja kokemusasiantuntijan keskeisimpiä taitoja.
– Eli rakennetaan oma elämäntarina uudelleen ja opetellaan kertomaan se oikealla tavalla. Se on todella suora ja voimakas tapa ohjata, miten ihminen rakentaa itsensä ja millä tavalla hän on tietyissä ympäristöissä, Meriluoto sanoo.
Jotkut Meriluodon haastattelemat kokemusasiantuntijat ovat kokeneet heiltä odotetun tarinamuodon turhauttavana ja tarpeettomana. Meriluoto ei silti ole törmännyt kokemusasiantuntijapiireissä tarinankertomisen kritiikkiin.
– Tarinallisuutta käytetään hyvin tietoisesti koulutuksissa asiantuntijaksi kasvamisen työkaluna. Sitä käytetään esimerkiksi yleisemmin pätevän, myönteisiin asioihin keskittyvän tarinan rakentamisessa ”vain” omaan elämään keskittyvän, kriittisen puheen sijaan.
Meriluoto kirjoittaa kokemusasiantuntijoiden käytön merkityksestä Ilmiö-verkkomediassa.
