Saksalainen filosofi G. W F. Hegel on länsimaisen filosofisen, valtiollisen ja poliittisen ajattelun lähtökohtia. Ajatukset kansallisvaltiosta, kansalaisyhteiskunnasta ja kansansivistyksestä tulevat häneltä. Hegelin valtiofilosofiaa on käytetty myös totalitarismin oikeuttamiseen. Vaikutusvaltaiset ajattelijat, kuten Karl Marx ja Friedrich Nietzsche, Theodor Adorno, Jürgen Habermas, Jacques Derrida olivat eri mieltä Hegelin kanssa, mutta Hegelin kritisointi oli heidän työnsä keskeinen lähtökohta.
Kukaan ajattelija ei voi enää ryhtyä Hegeliksi
Pyrkimys luoda kaiken kattava järjestelmä erottaa Hegelin muista filosofeista. Hegel vei idealistisen systeeminrakentamisen ja kokonaisuuden tavoittelun ääripisteeseen: hän pyrki rakentamaan järjestelmällisen kokonaiskuvan siitä, mitä arkinen, tieteellinen tai filosofinen voi sisältää. Hegelin järjestelmä on väistämättä erittäin yleinen ja sitä vaikeaselkoisempi, mitä pidemmälle yksityiskohtiin edetään. Erityisen paljon on keskusteltu, voiko Hegelin teorian valtiosta käsittää irrallaan kokonaisjärjestelmästä.
Vastaavanlaisen systeemin luominen ei ole enää mahdollista tai mielekästä, koska tietoa on niin paljon, sanovat Hegeliä ja hegeliläisyyttä tutkineet filosofit Lauri Kallio ja Susanna Lindberg.
– Hegel toimi historian viimeisellä hetkellä jolloin oli vielä mahdollista ”tietää kaikki”. Hän luki suurin piirtein kaiken mahdollisen tieteen mitä oli, ja tuolloin kaiken tiedon huomioivan systeemin rakentaminen oli vielä mahdollista. Toisaalta emme ehkä halua, että maailma olisi tällainen systemaattinen kokonaisuus, Lindberg sanoo.
Lindbergin mukaan filosofit tai tieteentekijät eivät nykyisin pyri tekemään systeemejä, koska se on vanhanaikainen tapa ajatella ja maailma on sirpaleisempi, moninaisempi ja rikkaampi kuin Hegelin aikana. Lindberg ei usko, että kukaan ihminen, ajattelija tai filosofi ei 2000-luvulla voisi saavuttaa vastaavanlaista asemaa ja suoraa vaikutusta yhteiskuntaan kuin Hegel.
Erityisesti Hegelin yhteiskunta- ja oikeusfilosofia on vaikuttanut länsimaisiin yhteiskuntiin erilaisten ideologioiden läpi suodattuneena.
– Meidän pitäisi lukea Hegelin valtiofilosofiaa, koska lainsäädäntömme on täynnä ajatuksia sieltä. Myös sosiaaliset arvomme ovat täynnä hegeliläisiä ajatuksia. Hegel on peili, joka auttaa meitä näkemään maailmamme juuret, Lindberg sanoo.
Hyvinvointivaltio on hegeliläinen luomus
Hegelin jälkivaikutus on tuntuva: häntä on luettu monessa paikassa ja Hegelin lukeminen on muovannut monen filosofin ajattelua, joka on näkynyt poliittisissa ideologioissa ja lainsäädännössä. Hegelin filosofialla on ollut käytännöllisiä seurauksia: se on vaikuttanut marxismin syntyyn ja nationalismin syntyyn.
– Hegel on ollut inspiroija ja vihollinen, jonka ajattelusta on haettu aineksia jatkolle tai jota vastaan on hyökätty. Kaikki Hegelin jälkeen tulleet ideologiat ovat olleet hegeliläisiä liberalismia lukuun ottamatta, Lindberg sanoo.
Länsimaisia yhteiskuntia on muovannut perusajatus, että jokaisella kansalla on oma henkensä ja jokainen kansakunta tarvitsee valtion. Inspiraatio näihin ajatuksiin, joita on usein pidetty yhteiskuntaelämän itsestäänselvyyksinä, tulee Hegeliltä. Nykyisin ihmiset elävät valtioissa ja katsovat itsensä osaksi kansaa, eivätkä ajattele koko asiaa.
Lindbergin mukaan Hegel oli valistusfilosofi, joka uskoi ihmisten vapauteen. Hänen mukaan vapaus voi toteutua vain valtiossa, ja ihminen, joka on irrallaan yksin ja erityksissä muista ihmisistä, ei voi olla vapaa.
– Hegel teki valtiosta koherentin ja välttämättömän asian ja inhimillisen olemassaolon osan, joka ei ole vain kuvausta, eikä politiikan teoriaa, Lindberg sanoo.
Hyvä valtio oli Hegelille hyvin organisoitu, yksilöä suojaava kokonaisuus, joka tuottaa rauhaa ja rikkautta ja jossa ihmiset voivat elää siviilielämäänsä rauhassa. Valtion suojaamaan siviilielämään kuului esimerkiksi perhe ja yksityisomaisuus, mutta hegeliläiseen valtion tehtävä ei ollut pääomien suojeleminen tai hallinnoiminen.
Vaikka pohjoismaisen hyvinvointivaltion aatteelliset juuret eivät ole Hegelissä kuin ehkä Karl Marxin kautta, Kallion ja Lindbergin mukaan pohjoismainen hyvinvointivaltio on monella tapaa hegeliläinen projekti. Hegel ei tarkoittanut valtiolla ainakaan yövartijavaltiota. Vaikka Hegel ehti kuolla ennen teollistumisen pääsemistä vauhtiin, Hegel näki Lauri Kallion mukaan tarpeen säädellä kapitalismia.
– Kaupankäynti tapahtui lähtökohtaisesti kansalaisyhteiskunnan piirissä, mutta kansalaisyhteiskunta yksin oli riittämätön. Valtio tarvittiin tasapainottamaan ihmisten itsekkyyttä, sanoo Kallio.
Hegel katsoi valtion tarjoaman suojan ja sen luoman ihmisten yhteyden välttämättömäksi yksilönvapaudelle. Silti esimerkiksi Suomessa hegeliläisyyttä vahvasti edustaneelle J. V. Snellmanille suomalaisen kansallisvaltion perustaminen ei ollut keskeistä.
– Snellmanin ajatus ei ollut irroittaa Suomea pois Venäjän valtionyhteydestä. Hän oli kiinnostuneempi kansakunnan kehittämisestä, jonka hän uskoi olevan mahdollista Venäjän yhteydessä, Kallio sanoo.
Snellmanin vaikutuksen vuoksi Hegel säilytti asemansa Suomessa, jossa Hegeliä luettiin paljon pidempään kuin esimerkiksi Hegelin kotimaassa Saksassa. Suomessa snellmanilais-hegeliläistä on ollut koulutuksen merkityksen korostaminen. Taustalla on snellmanilais-hegeliläinen ajatus vahvasta kansallisesta kulttuurista, jota kannattelee laaja kansansivistys.
Liberalistinen valtiokäsitys, jossa valtion vaikutusvaltaa ja roolia vähennetään, on haastanut hyvinvointivaltion. Liberalismi on suurista länsimaisista aatteista ainoa, jolla ei ole hegeliläistä juurta. Sen juuret ovat muun muassa ennen Hegeliä eläneen John Locken ajattelussa. Susanna Lindberg sanoo, että nykyistä sääntelyn purkamista kannattavan liberalismin ja hyvinvointivaltioajattelun eroa voi ymmärtää, kun ymmärtää 1700-1800-luvulla syntyneiden ajatteluperinteiden eron: liberalismin lähtökohdat ovat täysin erilaiset kuin hegeliläisillä ajatuksilla.
– Liberalisti lukee Hegeliä siten, että Hegel on valtiofilosofi, jonka filosofia on johtanut totalitarismiin ja Hegel halunnut valtiokoneiston, joka rusentaa yksilöt ja estää heidän itsensä toteuttamisen. Kun hegeliläinen lukee liberalismia, hegeliläinen näkee siinä ajatusmallin, jossa ihmiset ovat erillisiä eikä selitetä, missä on yhteisyyden alue.
Hegel meni pois muodista ja häntä ymmärrettiin väärin
Hegelin merkitys tuntui vuonna 2018, kun Kansainvälinen Hegel-seura järjesti kongressinsa ensimmäistä kertaa pohjoismaissa Tampereella.
– Varmaan kaikki Tampereen osallistujat olisivat sitä mieltä, että Hegelin filosofiassa on paljon vanhentunutta. Mutta he ovat myös sitä mieltä, että siinä on niin ikään paljon elävää, jonka tutkiminen on yhä perusteltua, sanoo Kallio.
Hegel ei ajatellut että hänen järjestelmänsä olisi lopullinen. Hänen seuraajansa kehittivät Hegelin luomaa järjestelmää, mutta systeemiajattelun mentyä muodista järjestelmä painui unholaan Saksassa.
– Saksassa biologian ja fysiologian tutkimuksen ja siten tiedon määrän lisääntyminen vaikutti Hegelin alamäkeen ja kokonaisjärjestelmään pyrkivän tiedon menemiseen muodista. Kokeellinen luonnontiede ja esimerkiksi Darwinin evoluutioteoria muuttivat suhtautumista Hegeliin, Kallio sanoo.
Saksassa Hegelin suosio romahti 1800-luvun puolivälin jälkeen. Hegelin valtiokäsitys on ollut monen väärinkäsityksen kohteena. Kallion mukaan toisen maailmansodan ja natsismin takia syntyi yrityksiä nähdä jatkumo Hegelin vahvasta valtiokäsityksestä preussilaiseen militarismiin ja edelleen Hitleriin ja natsi-Saksan nousuun. Myös Neuvostoliitossa esitettiin teoria Hegelistä fasismin esi-isänä.
– Yksi peruste Hegelin valtiofilosofian hylkäämiselle oli jo pian Hegelin kuoleman jälkeen syntynyt ajatus Hegelistä ”Preussin hovifilosofina”. Hegelin kriitikot kytkivät tämän vanhan argumentin 1900-luvulla Preussin militarismiin ja sittemmin fasismin nousuun ja toisen maailmansodan syttymiseen.
