Uppsalan yliopiston sosiologian professori Joakim Palme ei usko, että hyvinvointivaltio kaatuu ikääntymiseen, ilmastonmuutokseen, tai verottamisen mahdottomuuteen. Talouskasvun luominen ei ole hänestä välttämättä ongelma, jos tuottavuutta kasvattavaan koulutukseen ymmärretään sijoittaa.

Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot luotiin tilanteessa, jossa eläkeläisiä oli vähän, veronmaksajia ja lapsia paljon, talouskasvu oli vahvaa ja työmarkkinat vetivät. Hyvinvointivaltion sanotaan olevan kestämätön, koska se kaatuu viimeistään väestön ikärakenteeseen.

Palmen mukaan hyvinvointivaltiota uhkaavat eniten veronmaksajien suhteellisen osuuden liika laskeminen, kansainvälinen verokilpailu ja koulutustason lasku. Suurin haaste on Palmen mielestä henkinen: hyvinvointivaltion kehittämisessä pitää malttaa olla kaukonäköinen. Erityisesti huomioon pitää ottaa se, että väestö vanhenee väistämättä ja maahanmuuttajaväestö kasvaa.

Tulevaisuuden hyvinvointivaltio on Palmen mukaan investoija ja vakuuttaja. Ilmastonmuutoksen kaltaiset haasteet voidaan ratkaista vain suurilla investoinneilla, joita voi tehdä vain vahva julkinen sektori.

Vanha hyvinvointivaltio ei Palmen mielestä käy sellaisenaan poliittiseksi päämääräksi tai yhteiskunnalliseksi utopiaksi, vaikka hyvinvointivaltion kaltainen järjestelmä sopii aikamme haasteiden ratkomiseen. Hyvinvointivaltion perustehtävä on parantaa ihmisten elämää. Pelkkä vahva investoiva julkinen sektori ei riitä, jos hyvinvointivaltion ajatus halutaan säilyttää. Hyvinvointivaltion tehokkuus perustuu Palmen mukaan taloudellisia eroja tasaavalle vaikutukselle.

Hiili- ja ympäristöverot ovat yksi ratkaisu tulevaisuuden hyvinvointivaltion rahoittamiseksi. Jos hyvinvointivaltiosta halutaan pitää kiinni, täytyy ympäristöveroja säätäessä tarkkailla vaikuksia eriarvoisuuteen.

– Monissa maissa hiiliverojen säätäminen on osoittautunut huonoksi ideaksi, koska ne olisivat lisänneet eriarvoisuutta, Palme sanoo.

Ruotsissa ei keskustella perustulosta vakavasti

Hyvinvointivaltiot perustettiin, jotta talouskasvun ja teollistumisen moninkertaistama kansantulo voitiin jakaa tasaisemmin. Niitä edeltäneet poliittiset kamppailut olivat kamppailuja nopeasti syntyneen rikkauden oikeudenmukaisesta jakamisesta. Hyvinvointivaltioista tuli tulonjakoinstrumentteja, jotka toimivat nojaten progressiiviseen tuloverotukseen, talouskasvuun ja korkeaan työllisyyteen. Hyvinvointivaltioita haastavat väestön ikääntyminen, talouskasvun epävakaus, verokilpailu ja siirtolaisuus. Suurten yhtiöiden ja kansainvälisen pääoman kansainvälinen verottaminen on yksi hyvinvointivaltioiden kohtalonkysymyksistä.

–  Monet eurooppalaisetkin valtiot käyvät verokilpailua. Se on ongelma hyvinvointivaltioiden rahoittamiselle, Palme sanoo.

Korkea työllisyysaste on toimivan hyvinvointivaltion olennainen osa. Palme uskoo, että jatkossakin työn verotus on tärkeä osa hyvinvointivaltion veropohjaa.

Ruotsalainen hyvinvointivaltio on eronnut suomalaisesta korkeammalla työllisyysasteellaan. Ruotsin työllisyysaste oli 76,2 prosenttia alkuvuonna 2018. Talouskasvu on ollut vuosia vahvaa, mikä heijastuu työllisyyteen. Suomessa työllisyys on laahannut pitkään selvästi Ruotsin perässä.

Palmen mukaan Ruotsissa on haluttu panostaa korkeaan työllisyyteen. Korkean työllisyysasteen ylläpitäminen on ollut yhteiskuntapolitiikan keskeinen linjaus. Ruotsissa esimerkiksi perustulokeskustelu on osittain siksi vähäistä ja marginaalista, kun taas Suomessa kaikki puolueet osallistuvat keskusteluun perustulosta.

–  Ruotsissa hyvinvointivaltio on perustunut paljon niin sanottuun arbetslinjeniin, työlinjaan. Robotisaatio saattaa nostaa Ruotsissakin perustulokeskustelua esiin, mutta meillä perustulokeskustelun lähtökohta ei ole työttömyyden ratkaiseminen, Palme sanoo.

Työlinja tarkoittaa myös, että väestön koulutustasoa ylläpidetään, ja palkkoja kompensoidaan ennemmin kuin annetaan työpaikkojen kadota.

Perustulossa on Palmen mukaan ruotsalaisittain myös toinen ongelma. Koska Ruotsissa on suuri maahanmuuttajaväestö, jonka työllisyysaste on muita alempi, kohdistuisi perustulo erityisesti heille. Palme katsoo, että Ruotsin tapauksessa perustulo voisi politisoitua kuumana käyvän maahanmuuttajakeskustelun vuoksi, kun ruotsalaiset jakautuisivat etnisesti saajiin ja maksajiin.

Hyvinvointivaltion tulevaisuus on kiinni veropohjasta

Miksi hyvinvointivaltion tulevaisuudesta keskusteltaessa ei puhuta veropohjasta ja talouspolitikasta, vaan eläkejärjestelmistä ja sosiaali- ja terveyspalveluista?

–  Jos veropohja ei ole kunnossa, ei hienosti suunnitelluista eläkejärjestelmistäkään ole hyötyä. Veropohjan pitäisi olla ensisijainen keskustelunaihe, ja veropohja pysyy parhaiten kunnossa, kun väestörakenne on kestävä ja koulutustaso korkea, Palme sanoo.

Hyvinvointivaltion suurin oikeutusongelma ei ole Palmen mielestä liiallisessa verotuksessa.

–  Jos annamme palvelutason heiketä ja jonojen syntyä, julkisen sektorin oikeutus alkaa rapautua. Jos emme käytä riittävästi rahaa ikääntyvän väestön palveluihin, joutuvat perheet täydentämään niitä. Rapautuminen aiheuttaa kadon julkisista järjestelmistä.

Julkinen sairasvakuuttaminen on useimmille ihmisille hyvin tehokas ja edullinen vaihtoehto. Moni ei pääsisi läpi yksityisiin vakuutuksiin perustuvan järjestelmän testeistä.

–  Hyvinvointivaltiossa ei ole kysymys ilmaisen rahan jakamisesta, vaan vakuutusyhtiönä toimimisesta ja kehittyneen yhteiskunnan infrastruktuurin turvaamisesta, Palme sanoo.

Samanaikaisesti hyvinvointivaltiota tarvitaan oman ikärakenneongelmansa ratkaisemiseen. Hyvinvointivaltiolla voi luoda olosuhteet, joissa perheen perustaminen ei ole kohtuuton riski.