Syyskuun 2018 alussa tuli kuluneeksi 50 vuotta Tamy:n organisoimasta maksulakosta. Se näyttäytyy valtakunnallisen opiskelijaliikkeen historiassa poikkeuksellisen räväkkänä kapinaliikkeenä. Maksulakko onnistui, ja sen avulla saavutettiin tuloksia, jotka tulivat pitkällä aikavälillä vaikuttamaan paljon tamperelaisessa yliopistoyhteisössä. Ylioppilasliikkeen historiankirjoituksessa ja muistelussa Vanhan Ylioppilastalon valtaus on kuitenkin saanut aseman opiskelijaliikkeen lähtölaukauksena.
Syksyyn 1968 kulminoitui kriisi- ja murrosvaihe, jota Tampereen yliopistossa oli eletty jo muutamia vuosia. Maksulakkoon latautui monia merkityksiä konkreettisen lukukausimaksujen korotuksen vastustamisen lisäksi. Lukukausimaksuista lakkoilu antoi opiskelijajärjestöille kanavan protestille, jossa vastustettiin yliopiston hallintoa ja erityisesti sen itsevaltaiseksi koettua taloushallitusta. Ylioppilaskunnan luonne oli asteittain muuttunut 1960-luvun alusta lähtien. Se oli alkanut toimia opiskelijoiden edunvalvojana eikä niinkään ylioppilaiden vapaa-ajan viettoa organisoivana yhdistyksenä. Kamppailu yliopiston hallinnosta oli alkanut.
Yleiseen ilmapiiriin vaikuttivat maailmalta tulleet uutiset. Tampereella ja yleensäkin suomalaisissa yliopistoissa seurattiin tarkoin kevään 1968 opiskelijamellakoita. Opiskelijat nousivat barrikadeille Pariisissa, Berliinissä ja Yhdysvalloissa. Vaadittiin opintodemokratiaa, opetuksen uudistamista sekä parannuksia opintososiaalisiin olosuhteisiin. Pariisissa opiskelijat valtasivat Sorbonnen. Lakkoliike, valtaukset ja mellakat levisivät muualle Ranskaan. Uutisia tuli myös Ruotsista, kun Tukholmassa vallattiin ylioppilastalo. Aviisi teki kesäkuussa 1968 laajan reportaasin opiskelijoiden mielenosoituksista. Elokuun lopussa 1968 aika oli kypsä käynnistämään oma toiminta.
Yksityinen Yliopisto ja lukukausimaksut
Tampereen Yliopisto oli vuonna 1968 yksityinen laitos, jossa maksettiin lukukausimaksuja. Lukukausimaksu ei ollut mikään muodollisuus, koska lukukausimaksuista muodostui noin viidesosa yliopiston tuloista. Tampereen yliopiston opiskelijat kokivat olevansa muiden yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijoita huonommassa asemassa joutuessaan rahoittamaan lukukausimaksuilla opetusta. Maksun suuruudesta keskusteltiin ja kiisteltiin vuosittain. Edellisen kerran maksua oli korotettu kaksi vuotta ennen maksulakkoa.
Syyskesän 1968 kiista alkoi, kun yliopiston johto ilmoitti korottavansa lukukausimaksun 150 markasta (230 euroa, Rahamuseon laskurin mukaan) 180 markkaan (276 euroa) syyslukukauden 1968 alusta lukien. Kolmenkymmenen markan korotus merkitsi noin 12 ateriaa opiskelijaruokalassa.
Syyskesän 1968 kiista alkoi, kun yliopiston johto ilmoitti korottavansa lukukausimaksun 150 markasta (230 euroa, Rahamuseon laskurin mukaan) 180 markkaan (276 euroa) syyslukukauden 1968 alusta lukien. Kolmenkymmenen markan korotus merkitsi noin 12 ateriaa opiskelijaruokalassa.
Hintojen säännöstelyä koskeva laki sekä hintojen korotuksista tiedottamista koskevat säädökset tarjosivat ylioppilaskunnalle mahdollisuuden käyttää lukukausimaksujen korotusta aseena yliopiston hallintoa vastaan. Hintasäännöstelylain mukaan opiskelijoiden olisi pitänyt saada tieto korotuksesta jo keväällä tai yliopiston olisi pitänyt hakea korotukselle hintaviranomaisten vahvistus. Käytännössä lukukausimaksujen korotus oli ollut tiedossa jo vuoden 1967 lopussa, kun yliopiston valtuuskunta oli hyväksynyt yliopiston budjetin. Lukukausimaksun korotus oli ollut nähtävillä valtuuskunnan pöytäkirjoissa. Aviisissa keskusteltiin keväällä 1968 lukukausimaksusta. Nyt voitiin kinata siitä, oliko tämä tiedotusta, jota hintojen säännöstelyä koskeva laki edellytti. Ylioppilaskunta näki taloushallituksen toiminnan ylimielisenä piittaamattomuutena suhteessa opiskelijoihin. Lukukausimaksuista oli yritetty neuvotella talousjohtaja Yrjö Silon kanssa keväällä, mutta hän totesi, ettei lukukausimaksujen korottaminen ollut neuvottelukysymys.
Itse asiassa maksulakon suunnittelu oli alkanut jo keväällä. Kun varsinainen maksusulku julistettiin ja lakko alkoi elokuun 30. päivänä kello 15.15 oli strategia tarkoin hiottuna. Maksusulku julistettiin hetki sen jälkeen, kun talousjohtaja poistui yliopistolta viikonlopunviettoon. Kun ilmoittautuminen yliopistoon avattiin, opiskelijat olivat lakossa eivätkä ilmoittautuneet eivätkä maksaneet lukukausimaksuja. Lakkovahdit olivat työssä, julisteiden avulla kerrottiin, mistä oli kysymys. Iskulauseet ja solidaarisuushuudot kaikuivat.
Maksulakosta kehittyi näyttävä isku. Tampereen yliopiston taloudellinen tilanne oli vaikea.
Ylioppilaskunnan näinkin rajun reaktion saivat aikaan sekä yliopistoyhteisön sisäiset että ulkoiset tekijät. Tähän vaikutti kaikki se liikehdintä, mitä tapahtui vuonna 1968 sekä suomalaisissa yliopistoissa että opiskelijaliikkeen piirissä ympäri maailmaa. Tampereen yliopistossa lakkoiltiin yliopiston itsevaltaiseksi ja piittaamattomaksi koettua taloushallitusta vastaan. Yleisesti koettiin, että yliopiston taloushallitus pystyi tekemään päätöksiä kertomatta niistä kohderyhmälle. Taloushallituksen jäsenet rehtoria ja talousjohtajaa lukuun ottamatta tulivat yliopiston ulkopuolelta, mikä koettiin ongelmallisena. Muun muassa kaupunginjohtaja Erkki Lindfors toimi maksulakon aikaan taloushallituksen puheenjohtajana. Kaiken kaikkiaan Tampereen kaupungilla oli ollut koko 1960-luvun ajan merkittävä rooli yliopiston asioissa, koska Tampereen kaupungin antama taloudellinen tuki oli tehnyt nopean laajentumisen mahdolliseksi. Jo useampia vuosia kytenyt ristiriita puhkesi avaimena kapina, kun siihen tarjoutui tilaisuus.
Jo 1950-luvun lopulla oli keksitty opintoyhteistyö, jolla tarkoitettiin opettajien ja opiskelijoiden yhteistyötä opintoihin liittyvissä asioissa. Tähän liittyi kysymys opintoneuvontaorganisaation rakentamisesta. Samalla opintoyhteistyön rinnalle nostettiin uusi termi opintodemokratia, ja julkilausumissa alettiin vaatia opiskelijoille sananvaltaa korkeakoulun hallinnossa. Tampereen yliopistoon perustettiin tiedekuntiin opintoyhteistyöelimiä. Rehtori Paavo Koli antoi tukea opiskelijoiden esityksille, ja Kolin suhteet opiskelijoihin olivat hyvät. Taloushallitus hangoitteli vastaan siinä missä pystyi, kun oli esimerkiksi kysymys kokouspalkkioiden maksamisesta. Samoin konfliktia aiheutti sen haluttomuus perustaa opintosihteerin virkaan yliopistoon. Ylioppilaskunta pääasiassa hoiti opintoneuvontaa.
Hervanta-suunnitelma taustalla
Keväällä 1968 Tamy:n kritiikki yliopistoa kohtaan kulminoitu lukukausimaksujen ohella Hervanta-kysymykseen. Yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun yhteisen kampusalueen rakentaminen Hervantaan, ja muuttosuunnitelma pois keskustasta aktivoivat ylioppilaskunnan toimintaan. Opiskelija Kyösti Lallukan muistio, jossa esiteltiin yliopiston rakentamista keskusta-alueelle, julkistettiin helmikuussa 1968. Tämä herätti laajan keskustelun, joka lopulta alkoi kyseenalaistaa koko Hervanta-ideaa. Toisaalta yliopiston johtokaan ei tässä vaiheessa ollut enää varauksettomasti Hervanta-suunnitelman takana. Tampereen kaupungille oli tärkeää saada suunnittelun alla olevaan tytärkaupunkiin molemmat korkeakoulut ja laaja kampus. Hervanta-suunnittelun lähtökohtana oli, että sitä rakennettiin korkeakoulujen ympärille.
Maksulakko toi Tamy:lle ja Tampereen Yliopistolle valtakunnallista huomiota. Lehdissä kirjoitettiin Tampereen yliopiston kuumasta kesästä. Lakko kesti viisi päivää ja sen aikana käytiin useita neuvotteluja. Lakko piti, ja vain noin seitsemän prosenttia opiskelijoista ilmoittautui yliopistoon. Tilanne ratkesi lopulta sovittelijoiden aikana ja 5.9. Tampereen yliopisto ja opiskelijajärjestöt – ylioppilaskunta ja oppilaskunta allekirjoittivat viisikohtaisen sopimuksen.
Merkittävintä sopimuksessa oli, että se avasi tien opiskelijoiden edustajille yliopiston hallintoon.
Merkittävintä sopimuksessa oli, että se avasi tien opiskelijoiden edustajille yliopiston hallintoon. Sopimuksen kolmannessa kohdassa todetaan: ”Yliopisto ottaa 1.11.1968 mennessä käsiteltäväksi opiskelijajärjestöjen edustajan tai edustajien läsnäolo- ja puheoikeuden yliopiston valtuuskunnan, hallintokollegion, taloushallituksen, tiedekuntien ja opetusjaostojen kokouksissa”. Tästä alkoi hallinnon uudistus , joka kesti kaikkiaan useita vuosia ja sen johdosta käytiin vielä monia taisteluja ja järjestettiin joukkokokouksia ja mielenosoituksia, mutta syntyi kolmikanta. Opiskelijoiden edustus toteutui jo vuoden 1968 lopulta lähtien ja se virallistui hallinnon osittaisuudistuksessa 1969.
Taloushallitus sai näpäytyksen tiedotustoiminnan puutteista. Lukukausimaksuja ei korotettu ja yliopistolle myönnettiin ylimääräistä valtionapua vaikeassa taloustilanteessa. Yksityisen yliopiston aika oli päättymässä ja yliopiston valtiollistamisprosessi alkamassa.
Maksulakko oli ei-poliittinen demonstraatio, joka oli erittäin määrätietoisesti suunniteltu ja johdettu.
Maksulakko oli yhden aikakauden päätös ja uuden alku. Maksulakon jälkeen yliopistossa rintamalinjat järjestäytyivät uudelleen. Maksulakko oli ei-poliittinen demonstraatio, joka oli erittäin määrätietoisesti suunniteltu ja johdettu. Taloushallitus ei ollut enää maksulakon jälkeen maalitaulu, kun hallinnon osittaisuudistuksessa se lakkautettiin, ja uutena hallintoelimenä aloitti hallitus. Opiskelijaliikkeen kritiikki suuntautui yhä enemmän Tampereen kaupungin vaikutusvaltaan yliopiston asioissa. Opiskelijaliike sai tukea vaatimuksilleen nuoremmalta opettajakunnalta ennen kaikkea ”edistysmielisiltä” professoreilta. 1960-luvun lopulta lähtien lakot, mielenosoitukset ja joukkokokoukset olivat jokapäiväinen ilmiö yliopistolla. Hallinnon osittaisuudistus ei enää riittänyt. Uudeksi iskusanaksi tuli valtakunnallisen hallinnonuudistustaistelun myötä mies ja ääni –periaate, jolla tarkoitettiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta valittaessa edustajia yliopistojen eri hallintoelimiin. Tämän idean puolesta ja sitä vastaan taisteltiin ja käytettiin paljon aikaa ja energiaa.
