– Meillä on taipumus etsiä ilmiöille juuria, ja ne juuret löydetään ilmiöistä, jotka ovat meille nyt rakkaita, kuten suomen kieli tai kuvitellut suomalaiset geenit. Menneisyydestä kaivataan merkkejä, jotka vahvistavat näitä juuria, Pertti Haapala sanoo.
Suomen historiaa tarkastellaan usein itsenäistymisen ja vuoden 1917 näkökulmasta, jolloin vaihtoehtoiset tapahtumakulut ennen ja jälkeen itsenäistymisen painuvat unholaan.
Kulkemattomat polut (Gaudeamus 2017) avaa asiantuntijatietoon perustuen, mitä olisi voinut tapahtua. Kirja on kontrafaktuaalista historiantutkimusta, joka keskittyy vaihtoehtoisiin ja toteutumattomiin kehityskulkuihin. Teos tarkastelee, miten historia olisi voinut mennä toisin sadan vuoden väliajoin vuodesta 1417 vuoteen 2017 asti.
Haapala ja Sari Katajala-Peltomaa keskustelevat teoksesta Alustan toimittaja Tiina Heikkilän kanssa Alustan podcastissa, joka löytyy Alustan Soundcloud-tililtä. Podcast on tehty yhteistyössä Radio Moreenin kanssa.
Kirjan ruotsinkielinen nimi on Ett öppet fall, joka tarkoittaa suomeksi avointa tapausta Nimi viittaa siihen, että tilanteet olivat aikanaan aidosti auki, vaikka jälkeenpäin historian kulku vaikuttaa johdonmukaiselta.
Sattumanvaraisuuksilla on suuri rooli. Suomi esimerkiksi päätyi Venäjän osaksi sattumalta, koska Napoleonin sodat ulottuivat sattumalta Suomeen. Ei ollut itsestään selvää, miten Suomessa reagoitiin Venäjään liittämiseen. Tilanne, johon päädyttiin, näyttäytyy yleensä parhaana mahdollisena tilanteena, vaikka parempiakin vaihtoehtoja olisi voinut olla. Niitä ei vaan osata hahmottaa, koska hahmottaminen vaatii historiallista sivistystä ja kykyä nähdä toisin.
Haapalan ja Katajala-Peltomaan mukaan nykytilan katsominen parhaaksi vaihtoehdoksi myös oikeuttaa asioiden nykytilaa. Emme halua tunnustaa, jos jokin toinen vaihtoehto olisi meille parempi.
Jo Suomen alueen historian tarkastelu nimenomaan itsenäisen kansallisvaltion historiana kaventaa näkökulmaa ja luo raamit kertomukselle. Itsenäistyminen asettaa esimerkiksi tulkinnan, jossa ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous näyttäytyvät Suomen valtiollisen itsenäisyyden ehtoina ja positiivisina asioina.
– Mutta mahdollista on myös, että jos Venäjän vallankumousta ei olisi syttynyt, voisimme olla osa rikasta ja liberaalia Venäjää, Haapala sanoo.
Keskiajalla maa oli jaettuna linnalääneihin, ja valtaa pitivät virkavoudit ja mahtisuvut. Suomi oli maa-alue, joka oli osa vasta kehittymässä olevaan Ruotsin valtiota. Ei ole mitään todisteita, että esimerkiksi kielen kautta olisi ollut valtiota edeltävää kansallistuntoa.
– 1400-luvulla ei ollut tällaista kokonaisuutta kuin Suomi, mutta silti projisoimme sen menneisyyteen. Aiheuttaa suorastaan vääristyneitä lopputuloksia, kun, Katajala-Peltomaa sanoo.
Kansallisvaltion kaltainen itsestään selvä tulkintakehys on globalisaatio, ja Suomen voittajarooli siinä. Pertti Haapala muistuttaa, että globalisaatiossa oli kysymys kansainvälisten yhteyksien syntymisestä, jossa suomalaisuudella ei ollut juuri roolia. Keskiajan tutkimuksen kannalta globalisaatiokehyksessä on yllättävän paljon järkeä, koska kansainvälisten yhteyksien olemassaolo on jatkumo, jota voi seurata pitkälle menneisyyteen.
Haapala muistuttaa, että ihmiskunta on selvinnyt pahoista ongelmista ennenkin, ja sillä on nyt aiempaa paremmat resurssit ratkoa luomiaan ongelmia.
– Suurin ongelma planeetalla on ihminen, ihmisen käytös ja poliittisen johtajuuden puute.
Kulkemattomat polut on Nils Erik Villstrandin ja Petri Karosen toimittama. Kirjoittajista Pertti Haapala, Sari Katajala-Peltomaa, Ulla Koskinen, Pirjo Markkola ja Marjaana Niemi ovat Tampereen yliopistosta.
