Ilmaston lämpeneminen maapallolla ja yhtä aikaa tapahtuva infektiosairastavuuden lisääntymisen uhka mietityttävät tällä hetkellä niin mikrobiologian tutkijoita, lääketieteilijöitä kuin kansainvälisiä järjestöjäkin.
Mitä pitäisi tehdä ja kuinka nopeasti, miten muutosuhka kohtaa eri maanosat ja niiden ihmiset, eliöt ja luonto kokonaisuudessaan? Yhä useammat tahot ymmärtävät, että nämä kysymykset on pakko ottaa vakavasti. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan uusi asia. Ilmasto on vaihdellut kautta historian erilaisin periodein. Infektiotaudit ovat tulleet ja menneet kautta aikojen. Ne liittyvät ilmaston muuttumiseen ja siihen kytköksissä olevaan eliöiden ja ihmisten muuttamiseen paikasta toiseen.
Parhaillaan elämme yhtä muutoskautta eli ilmaston lämpenemistä ja sen mukanaan tuomia mm. terveydellisiä uhkia. Luonnon muuttuminen on aina ollut haaste myös ihmisten elämiselle ja toiminnalle. On epätodennäköistä, että lämpiäminen saadaan kokonaan kuriin. Niinpä on varauduttava sen seurauksiin. Siinä on työtä myös yhteiskuntatieteilijöillä. Otan tässä esimerkiksi infektioiden kasvamisen uhan.
Ilmaston lämpenemiseen havahtuminen: bakteerien antibioottiresistenssin kasvu
Ilmaston lämpeneminen lisää infektioihin sairastavuutta niin eläinten kuin ihmisten keskuudessa.
Tämä havaittu kansainvälisissä järjestöissä, erityisesti WHO:ssa eli Maailman terveysjärjestössä ongelmana, johon on puututtava. Keskustelu alkoi selvästi ensimmäistä kertaa 1998, jolloin Maailman terveyden yleiskokous WHA antoi päätöslauselman. Lauselmassa todettiin, että oli olemassa jo tarpeeksi tietoa siitä, että ilmaston lämpenemisen myötä on syntynyt antibiooteille resistenttejä bakteereja, ns. AMR-bakteereja. Syntyy entistä enemmän tulehdussairauksia, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Tälle ongelmalle pitäisi tehdä jotain. Seuraavaksi WHO:ssa laadittiin ensimmäinen globaali strategia AMR-ongelmasta 2001.
Kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten ajateltiin, että ongelma tulee vastaan vasta joskus myöhemmin, 2030- 2050 -luvuilla. WHO onkin arvioinut, että infektiosairauksien uhka on massiivisesti edessä 2050, jolloin nykyantibiooteista ei juuri ole apua ihmisten ja eläinten tulehdusten parantamisessa.
Ilmaston lämpenemiseen oli yleisesti havahduttu 1990-luvulla, mutta siihen puuttumista haluttiin siirtää. Ilmaston erityisellä muuttumisella tarkoitetaan ihmisen toimien vaikutuksia maapallon lämpötilaan sitä kohottavasti. Tästä seuraa eliöiden muuttoliikettä uusille lämpimille alueille. Virukset ja bakteerit vaeltavat nykyisiltä kuumimmilta alueilta uusille lämpöisille reviirialueille. Kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten ajateltiin, että ongelma tulee vastaan vasta joskus myöhemmin, 2030- 2050 -luvuilla. WHO onkin arvioinut, että infektiosairauksien uhka on massiivisesti edessä 2050, jolloin nykyantibiooteista ei juuri ole apua ihmisten ja eläinten tulehdusten parantamisessa. Näistä sairauksista tulee maapallon suurin kuolinsyy. Uusia antibiootteja ei juuri enää tulekaan markkinoille, joten tämän uhkakuvan suuruus kasvaa.
Euroopassa on havahduttu laatimaan oma Euroopan unionin strategia AMR- bakteerien ongelmaan. Myös ilmaston lämpeneminen on ollut esillä eri kansainvälisillä tasoilla ja kokouksissa. Uhka tämän ongelman ratkaisemisen laiminlyönnistä tuli USA:sta Donald Trumpin astuttua Yhdysvaltojen presidentin virkaan 2017. Tämä ilmoitti heti alkajaisiksi, että ilmastonmuutosta ei tapahdu eikä siihen siis tarvitse kiinnittää huomiota. Tälle kannanotolle ei ole ollut kovin paljon kannatusta USA:n ulkopuolella.
Ilmaston lämpenemisessä kasvihuonekaasut lämmittävät ilman koko maapallolla. Tällöin nykyään kuumimmilla ja kosteilla alueilla, kuten tropiikissa, viihtyvät patogeenit alkavat laajentaa reviiriään. Ne työntyvät lämpimän ilman myötä kohti napa-alueita, sekä pohjoiseen että etelään. Valtameret lämpiävät ja uudet mikrobit työntyvät lämpeneviin vesiin entisiltä alueiltaan. Kun tähän prosessiin osallistuvat myös erilaiset taudinaiheuttajat, prosessista voi tulla eliöille kohtalokas.
On selvää, että ilmastonmuutos aiheuttaa infektiotautien lisääntymistä. Tässä prosessissa ilmaston lämpötila nousee ja sen mukana kosteuspitoisuus, tuulisuus, hirmumyrskyt ja myös sumu lisääntyy. Vaikutukset näkyvät niin maalla, vesissä, ravinnossa ja ilmassa, joiden kautta infektioita aiheuttavat sairaudet siirtyvät eliöihin ja ihmisiin.
Kun Yhdysvaltojen presidentti ei usko ilmaston muuttumiseen, ei hän varmaankaan usko myöskään tämän ohessa tapahtuvaan mikrobien uusien reviirien valtaukseen tämän muutoksen myötä. Luonnontieteilijät ovat kuitenkin jo vuosia analysoineet tätä yhteyttä ja prosessia. He ovat työryhmissä ja kokoontumisissaan tehneet yhteenvetoja tutkimustuloksista. Näiden perusteella on selvää, että ilmastonmuutos aiheuttaa infektiotautien lisääntymistä. Tässä prosessissa ilmaston lämpötila nousee ja sen mukana kosteuspitoisuus, tuulisuus, hirmumyrskyt ja myös sumu lisääntyy. Vaikutukset näkyvät niin maalla, vesissä, ravinnossa ja ilmassa, joiden kautta infektioita aiheuttavat sairaudet siirtyvät eliöihin ja ihmisiin. Tämän lisäksi on otettava huomioon maapallon luonnolliset vaihtelut, jotka eivät ole ihmisen erityisesti aiheuttamia. Molemmat vaikuttavat yhtäaikaisesti.
Infektioriskit ja ilmastonmuutos
Terveysriskejä ilmastonmuutoksen yhteydessä käsitellyt WHO:n tutkijakokous hahmotteli ajankohtaisia ilmastonmuutokseen liittyviä sairauksia 2015.
Tärkeimmiksi todettiin kolera, malaria, viidakkokuume ja puutiaissairaudet. Virus- ja bakteeritautien välittäjiksi nimettiin erityisesti: moskiitot, läntisen Niilin virus ja chikungunya. Malaria, viidakkokuume ja virus encephalitis ovat erityisen sensitiivisiä ympäristön muutoksille (Operational framework for building climate resilient health systems 2015. WHO. Geneva).
Tartuntatautien välittyminen tapahtuu ihmisen sairaudeksi erilaisin tavoin:
– joko ihmisestä suoraan toiseen ihmiseen,
– eläimestä toiseen ja tästä ihmiseen,
– ihmisestä välittäjän, esimerkiksi hyönteisen kautta toiseen ihmiseen ja
– eläimestä välittäjän kautta ihmiseen ja tästä toiseen eläimeen.
Välittäjien merkitys on huomattava. Runsaasti tutkimusta on tehty moskiitoista, joista tulee entistä tärkeämpiä välittäjiä esimerkiksi koleran tartuttamisketjuissa. Koleraa on aiemmin tavattu myös Itämeren ympäristössä mutta ilmaston kuivuminen ja kylmeneminen on karkottanut moskiitot lämpimämpiin olosuhteisiin, ennen kaikkea tropiikkiin. Viime vuosina, kuten edellisenä erityisen lämpimänä kesänä 2014 Itämeren ympäristössä havaittiin jo myös varsinaisia moskiittoja. Kesän 2018 lämpöennätysten mukana etelästä levisi Eurooppaan ja myös Suomeen viro-bakteereja, joihin kuuluu myös kolera. Suomessa tavattu alalaji aiheuttaa haavoihin tai nirhautumisiin päästessään verenmyrkytyksen.
Punkit, ja erityisesti punkin välittämä Lymen tauti, ovat olleet ilmastonmuutoksen ja infektiosairauksien yhteydessä tutkijoiden lempiaiheina jo pitkään. Näyttää kuitenkin siltä, että on epävarmaa, miten punkkien levittämät sairaudet ovat yhteydessä ilmastonmuutokseen. Punkit, jotka kantavat sairauksia, lisääntyvät pohjoisessa koko ajan, mutta tämän yhteys varsinaiseen ilmastonmuutokseen on yhä epävarma.
Vesien kautta lisääntyvät taudit ovat tekemisessä ruuan tuotannon kanssa. Kun vedet lämpiävät, taudin kantajat siirtävät myös vahingolliset patogeeninsa ihmis- ja eläinravintoon. Kolera siirtyy vedestä ja kaloista myös ihmiseen. USA:n ja jo Norjankin rannikoilta on löytynyt simpukkaeläimiä, jotka ovat tartuntalähteitä. Kahden asteen veden lämpötilan nousun Atlantin valtameressä on havaittu vaikuttavan vedessä asuvien patogeenien aiheuttamien tautiriskien kasvamiseen huomattavassa määrin (Nature, 2017).
Veteen ja maaperään liittyy myös mielenkiintoinen havainto ikijään ja -roudan sulamisesta ja sulamisen yhteydestä taudinkantajien leviämiseen. Ikirouta sulaa pohjoisessa ja etelässä. Venäjällä on jo havaittu, että ikivanhoja mikrobeja on säilynyt jään alla miljoonia vuosia. Lämpenemisen myötä roudan alta löytyneistä kuolleista poroista on siirtynyt taudinaiheuttajia eliöihin. Bakteerit ja virukset voivat tulla uudelleen toimintakelpoisiksi ja tartuttaa muinaisia vakavia sairauksia eliöihin. Antibiooteille resistentit bakteerit ovat saattaneet olla olemassa jo kauan aikaa sitten. Nyt ne tulevat uudelleen tartuntakykyisiksi maan, ilman ja veden lämmitessä. Antibiooteille resistentit mikrobit eivät olekaan uusi ilmiö eivätkä ne ole syntyneet vain antibioottien käytön myötä eli 1940-luvun jälkeen, vaan niitä on ollut olemassa jo miljoonia vuosia sitten.
Kansalaisten havahtuminen on olennaista
Mitä sitten pitäisi tehdä erityisesti ilmaston lämpenemisen ja sen myötä leviävien muiden vaikutusten, kuten rankkasateiden, tuulisuuden tai merten epävakauden taikka kuivuuden ja sen myötä leviävän maan hedelmättömyyden seurausten kanssa? WHO:n ohjelmatyö infektiotautien leviämisen estämiseksi ja tautien hoitamiseksi on yksi osa tätä kokonaisuutta. Se ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan lainsäädännöllistä työtä eri maissa, koulutuksen eri tasoilla pitäisi perehdyttää ilmastonmuutoksen ongelmiin ja ennen kaikkea ilmaston lämpiämisen estämiskeinoihin. Yrityksissä tarvitaan valistustoimintaa.
Hyvin tärkeää on kansalaisten aktiivisuuden ja valppauden herääminen. Vain laajan kansalaistoiminnan avulla on saatu aikaan aiemminkin pysyviä kansalaisten hyvinvointia parantavia vaikutuksia. Tässä on taas yksi tehtävä, joka koskettaa kaikkia, erityisesti tulevia sukupolvia, lapsiamme ja lastenlastemme elinmahdollisuuksia tällä planeetalla.
Jos uutta antibioottien veroista lääkintäkeinoa ei pian keksitä, olemme uudelleen vaaratilanteessa ilmastonmuutoksen levittäessä superbakteereja trooppisista olosuhteista myös muualle.
Kehitysmaiden auttaminen kansalaistoiminnan osalta on keskittynyt materiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin kohottamiseen. Ilmastonmuutoksen vaikutusten kohdalla on kysymys siitä, voivatko eteläisen Aasian ja Amerikan sekä Afrikan maiden asukkaat ylipäätään elää ja tulla toimeen omissa elinpiireissään. Ilmastonmuutoksen kuivuuden ja superbakteerien leviämisen taikka tulvavesien huuhtomien kaupunkien lisääntyminen vie mukanaan miljoonien ihmisten asuin- ja elinpaikat. Kun tähän liittyy antibiooteille resistenttien bakteerien kasvu ja leviäminen ilmastonmuutoksen mukana, ihmis- ja eläinkunta on taas uudelleen samantapaisen tilanteen edessä kuin ennen toista maailmansotaa, jolloin antibiootteja ei vielä ollut taltuttamassa tulehdussairauksia. Rutto, punatauti, malaria ja tuberkuloosi raivosivat ilman kunnon vastusta. Jos uutta antibioottien veroista lääkintäkeinoa ei pian keksitä, olemme uudelleen vaaratilanteessa ilmastonmuutoksen levittäessä superbakteereja trooppisista olosuhteista myös muualle.
Kansalaistoiminnan tulisikin keskittää entistä enemmän sekä informaatio- että muuta toimintaansa ilmastonmuutoksen estäviin toimiin. Ennen kaikkea kysymys on arvo- ja asennemuutoksen aikaansaamisesta sekä niissä maissa, jotka ovat välittömässä vaarassa, että myös muiden maiden asukkaitten ymmärryksessä ilmastonmuutoksen vaarallisuudesta.
Ilmastonmuutos ja sen seurausvaikutukset tulisi ottaa vakavasti huomioon myös Suomessa. Siinä on tehtävää myös päätöksentekijöille.
Entä yhteiskuntatieteilijät?
Pohjois-Euroopassa olemme jo varsin pitkään eläneet rauhallisia aikoja. Katastrofeja aiheuttavat yleensä sodat, onnettomuudet ja luonnonkatastofit. Viimeisestä sodasta on kulunut jo tovi. Synnyin itse Tampereella Pyynikin nykyisen urheilukentän laidalla sijainneessa synnytyslaitoksessa pommien vinkuessa kaupungin yllä toisessa maailmansodassa. Niinpä jouduinkin suoraan synnytyssalista kellarin pommisuojaan. Tämän jälkeiset sukupolvet ovat säästyneet tällaisilta kokemuksilta Pohjois-Euroopassa. Kaikkia koskettavia suuria onnettomuuksiakaan ei ole jouduttu kokemaan tämän jälkeen.
Luonnonkatastofit näyttävät sen sijaan olevan nyt ovella. Japanilainen entinen opiskelijani odotteli kesällä 2018 Osakan lentokentällä konetta Suomeen. Japania koetteli taas hurja myrsky. Muutamien viikkojen jälkeen saapui toinen myrskyaalto tuhoineen. Nyt meille kerrotaan, etteivät todelliset hurrikaanit ole mahdottomia myöskään Suomen kohdalla.
Yhteiskuntatieteilijät ovat menneenä rauhallisena aikana tottuneet käsittelemään suhteellisen pieniä kysymyksiä verrattuna katastrofeihin täällä pohjoisessa. Koko yhteiskunnan infrastruktuurin muuttumista toiseksi ei ole tarvinnut pohtia. Suuria ongelmia ovat soten kaltaiset itsetehdyt ongelmat, joiden luonne on hallinnollinen ja jotka sisältävät yhteiskunnan organisaatioiden vakiintuneita muotoja toisiksi muuttavia ”viilauskysymyksiä”. Ehkä nyt olisi aika ruveta varustautumaan sen varalle, että lähitulevaisuudessa edessä voi olla esimerkiksi pakollinen ihmisten suurmuutto etelästä pohjoiseen ilmaston lämpenemisen seurauksena. Perässä seuraa myös taudinaiheuttajien muutto etelästä pohjoiseen. Jos vielä maailman suurimmaksi kuolinsyyksi tulee vuoteen 2050 mennessä antibioottiresistenssi, ellei korvaavia lääketieteellisiä keinoja antibiooteille pian keksitä, yhteiskuntatieteilijöiden tutkimusaiheet muuttuvat pienistä suuriksi ihan luonnostaan. Pitäisiköhän muutoksiin alkaa varautua jo nyt tutkimusintresseissä ja tutkimuksen rahoituksen suuntaamisessa?
Lähteet:
”Valistuskamppanjassani” olen 2017-2018 kirjoittanut seuraavat artikkelit ilmastonmuutoksesta ja antibioottiresistenssistä:
Koskiaho, Briitta (2017) Superbakteerit muuttamassa elämäämme ja yhteiskuntaamme. Tieteessä tapahtuu 5/2017, 31-37.
Koskiaho, Briitta (2017) Antibioottiresistenssi – monitahoinen mutta uhkaava ongelma. Diakonian tutkimus -aikakauskirja 2/2017, 99-108.
Koskiaho, Briitta (2017) Ilmastotutkimuksen tulosten kieltäminen vaatii uutta tutkimusstrategiaa. Tampereen yliopisto. Verkkolehti Alusta! 22.12.2017.
Koskiaho, Briitta (2018) Urbaani ympäristömme tuottaa ongelmia ilmaston lämmetessä. Tieteessä tapahtuu 6/2018, ilmestyy syksyllä 2018
Koskiaho, Briitta (2018) Antibiooteille resistenttien bakteerien tuhoaminen – tulevaisuuden suuri ongelma. Futura 4 /2018, ilmestyy syksyllä 2018
Koskiaho, Briitta (2018) AMR-ongelma ja leikkaussalien uudistaminen. Artikkelikäsikirjoitus 19.9.2018
Muut lähteet:
Shi, T. ym. (1997) Characterization of Viable Bacteria from Siberian Permafrost by 16S rDNA Sequencing. Microbial Ecology, April 1997, Vol. 33, Issue 3, 169-179.
Calosi, Piero ym. (2017) Regional adaptation defines sensitivity to future ocean acidification. Nature Communication, January 2017, Vol. 8, Article number 13994 (2017).
