Jair Bolsonaro oli kansainvälisesti tuntematon ennen valintaansa Brasilian presidentiksi. Nyt hän tarvitsee kykyä neuvotella, jotta pärjää monipuoluejärjestelmässä.
Alusta kysyi kahdelta latinalaisen Amerikan tutkijalta, mitkä yhteiskunnalliset kehityskulut mahdollistivat Bolsonaron voiton.
Alfredo Saad Filho on poliittisen taloustieteen professori Lontoon yliopiston School of Oriental and African Studies-collegessa.
Muutama kuukaisi ennen vaaleja ei ollut lainkaan selvää, että Bolsonarosta tulisi oikeiston suosikkiehdokas. Bolsonaro täytti tyhjiön, joka muodostui, kun Luiz Inácio Lula da Silva ei ollut vaalikelpoinen korruptioikeudenkäynnin vuoksi. Bolsonaro ratsasti nimenomaaan korruptionvastaisuudella.
Saad Filhon mukaan Bolsonaro sai mediahuomiota myös sattuman vuoksi.
Montaa ehdokasta yritettiin ennen Bolsonaroa, mutta kukaan ei kelvannut.
– Hänellä ei ole poliittista uraa, ei sotilaallista uraa eikä uraa liike-elämässä. Hänellä on henkilökohtaisessa historiassaan lähinnä epäonnistumisia, ja nyt hän on Latinalaisen Amerikan suurimman maan presidentti ilman kunnollista hallinnollista kokemusta.
Käytännössä Bolsonaroa voi hidastaa myös hänen kokemattomuutensa ja neuvottelukyvyttömyytensä, Saad Filho sanoo. Brasiliassa on monipuoluejärjestelmä, ja Bolsonaro tarvitsee valtaa käyttääkseen kykyä neuvotella niiden kanssa.
Saad Filho pitää perustuslain rapautumista mahdollisena, mutta ei usko kuitenkaan sisällissodan mahdollisuuteen. Aseistettua oppositiota ei ole.
– Bolsonaron tilannetta voi verrata Donald Trumpiin, jonka kanssa Bolsonaro haluaa olla hyvissä väleissä, mutta Trump voi luottaa rebublikaanipuolueeseen. Bolsonaro saa tukea armeijasta, mutta armeija on jakautunut kahtia kansallismieliseen ja kansainvälisempään siipeen.
Pedro Mendez Loureiro on Latinalaisen Amerikan tutkimuksen yliopistonlehtori Cambridgen yliopistossa.
Mendez Loureiron mukaan köyhät äänestivät Jair Bolsonaroa, mutta kaikkein köyhimmät äänestivät työväenpulueen ehdokasta Fernando Haddadia.
Mendez Loureiro sanoo, että työväenpuolue syytti keskiluokkaa taloudellisista ongelmista, ei pääomia ja itse asiassa tuki paikallisia kapitalisteja investointipolitiikallaan.
Voiko Trumpia ja Bolsonaroa verrata? Mendez Loureiron mukaan heitä yhdistävät rasismi ja naisvihamielisyys sekä poliitiikan ulkopuoliseksi itsensä väittäminen.
– Bolsonaro on nationalisti, mutta hänen pyrkimyksensä liittää Brasilia Yhdysvaltailaisen pääoman kanssa ei ole kansallismielinen, kuten myöskään hänen talousliberalisminsa. Trumpilla on edes retorinen yhteys työväenluokkaan ja työväenluokkaiseen ylpeyteen, mutta Bolsonarolla ei ole tällaisia viitteitä. Bolsonaro haluaa ratkaista yhteiskunnan ongelmat kurinpidolla.
Mendez Loureiro sanoo, että Bolsonaro on muuttanut, mitä julkisessa keskustelussa voi sanoa. On syntynyt oikeutusta konservatiivisen, sosiaalisia oikeuksia poistavalle ja vähemmistövihamieliselle politiikalle.
Mendez Loureiro ei usko, että Bolsonaron keinoilla voi ratkaista Brasilian ongelmia: korruptiota ja yhteiskunnan eriarvoisuutta.
– On todennäköistä, että ihmiset voivat kääntyä Bolsonaroa vastaan, kun ongelmat eivät ratkea ja ihmisten aineellinen kärsimys jatkuu. En usko, että Bolsonaro lähtee sotilasvallankaappauksen seurauksena virastaan tai tekee sellaista itse. Hän ja hänen kabinettinsa saattaa reagoida tyytymättömyyteen entistä autoritaarisemmalla hallinolla ja laintulkinnalla. Todennäköisin skenaario on demokratian, sosiaalisten ja poliittisten oikeuksien sekä perustuslain rapautuminen.
Työväenpuolue unohti keskiluokan
Brasilian keskiluokka, eli muun muassa asiantuntija-ammateissa toimivat ihmiset äänestivät Bolsonaroa. Mendez Loureiron mukaan työväenpuolue yritti maalata keskiluokasta edistyksen jarrun, ei niinkään pääomasta.
– Keskiluokka hävisi eniten työväenpuolueen hallinnon aikana. Heidän taloudellinen tilanteensa ja käyttämänsä palvelut heikkenivät. Työväenpuolueen hallinnon aikana kaikkien köyhimpien asema parani, mutta keskiluokan ei.
Mendez Loureiron mukaan työväenpuolue halusi välttää konfliktia pääoman kanssa ja tuki siksi paikallista pääomaa. Työväenpuolue teki retoriikassaan keskiluokasta edistyksellisen politiikan vastaustajan.
