Hoivaa uhkaa markkinoistuminen: Hoitajia tarvitaan turvaamaan arvokasta vanhenemista

Tarve hyville hoitajille ei tule ainakaan vähenemään vanhoista vanhimpien määrän lisääntyessä, joten taloudellisia panostuksia ikääntyneiden hoivaan tarvitaan.

avatar
Vilhelmiina Lehto

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija GERECissä.

Vilkas keskustelu hoivakotien epäkohdista sai alkunsa, kun Valviran uutisoitiin keskeyttäneen Esperi Care:n omistaman hoivakodin toiminta asukkaiden turvallisuuteen vedoten (Yle 26.1.2019).  Tämän jälkeen julkisuudessa on käyty laajempaa keskustelua hoivakotien ongelmista ja ehdotettu erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Vanhojen ihmisten hoiva ei ole yksiselitteinen asia. Hoivassa kytkeytyvät yhteen yhteiskunnassa vallitsevat arvot, politiikat, terveyspalvelujärjestelmä, talous, johtaminen, koulutus, väestön kehitys, perheen merkitys, työelämä, ja tietysti myös vanhan ihmisen tarpeet ja toiveet. Monet ovat viime päivinä nostaneet esille tarpeen määritellä hoivakoteihin sitova hoitajamitoitus. Tätä ovat kannattaneet esimerkiksi suurin osa puolueista (Yle 31.1.2019) sekä ammattiliitot (Akavan sairaanhoitajat ja Taja 1.2.2019; Tehy 30.1.2019; SuPer 4.2.2019). Mikä on hoitajien rooli hoivakodeissa ja miksi hoitajien määrää olisi monissa paikoissa syytä lisätä?

Muutokset kohti markkinaorientoitunutta palveluiden järjestämistä ovat vaikuttaneet vanhojen ihmisten hoivatyöhön vähentäen hoitajien mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä  (Dahl, 2009; Trydegård, 2012; Vabø, 2006).  Aiempaa suurempi osa hoitajien työstä vaikuttaisi kuluvan työn kirjalliseen raportointiin sekä standardoitujen laatumittareiden täyttämiseen (Trydegård, 2012). Hoitajat ovat olleet turhautuneita, koska he eivät ole kokeneet voivansa tarjota riittävää hoivaa (Trydegård, 2012; Vabø, 2006). Samankaltainen muutos näkyy ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa.

Olen omaa väitöskirjaani varten haastatellut vanhainkotien ja tehostetun palveluasumisen hoitajia kahden suuren kunnan alueella yhteensä kahdeksassa hoivakodissa. Näiden joukossa oli sekä yksityisiä että julkisia hoivakoteja. Osa hoitajista kertoi, että he eivät erilaisten kirjallisten töiden takia voineet viettää niin paljon aikaa asukkaiden vierellä kuin olisivat halunneet (Lehto, Jolanki & Jylhä, tulossa). He kokivat syyllisyyttä siitä, että he joutuivat käyttämään paljon aikaa tietokoneella. Ei ole lainkaan yllättävää, että eettisten ongelmien ratkaiseminen on yksi vanhojen ihmisten hoitotyön keskeisimpiä ominaispiirteitä (Kiljunen, Välimäki, Kankkunen, & Partanen, 2017). Tasapainottelu erilaisten vaatimusten ja hoitajan oman käsityksen mukaisen hyvän hoivan välillä aiheuttaa moraalista stressiä. Tämä on kuultavissa myös monissa viime aikaisissa kirjoituksissa hoitajan kokemuksista (esimerkiksi HS 30.1.2019, Yle 29.1.2019a).

 Koska kotona hoidetaan yhä pidempään ja yhä heikompikuntoisia, on ihmisen toimintakyky jo merkittävästi heikentynyt hänen siirtyessään ympärivuorokautiseen pitkäaikaishoitoon.

Samaan aikaan politiikat kannustavat tukemaan kotona asumista mahdollisimman pitkään (STM 2017).  Koska kotona hoidetaan yhä pidempään ja yhä heikompikuntoisia, on ihmisen toimintakyky jo merkittävästi heikentynyt hänen siirtyessään ympärivuorokautiseen pitkäaikaishoitoon. Yhä useampi tarvitsee enemmän tukea päivittäisistä toimistaan selviytymiseksi. Näyttäisi siltä, että edes tämä ei aina toteudu. Esimerkiksi Attendon kohdalla on uutisoitu lukuisista pääasiassa henkilöstövajauksesta johtuneista hoidon laiminlyönneistä. (Yle 29.1.2019b). Pelkkä perushoidosta huolehtiminen ei ole kuitenkaan hoivakotien ainoa tehtävä. Toimintakyvyn ylläpitäminen on määritelty vanhojen ihmisten palveluiden keskeiseksi tehtäväksi (Finlex, 2012). Jos halutaan, että hoivassa mahdollistuu toimintakykyä tukeva ja ylläpitävä työ, siihen tarvitaan ammattilaisten käsipareja myös ympärivuorokautisessa hoidossa.

Vähäinen henkilökunta suhteessa hoivakodin asukkaiden tarpeisiin aiheuttaa kiirettä. Kiireessä turvaudumme helposti rutiineihin, jotka taas omalta osaltaan voivat estää ihmislähtöisen ja arvokkaan hoivan toteutumista. Jokainen hoivakodin asukas tulisi kohdata yksilönä ja vertaisena ihmisenä, jonka tavat ja toiveet ovat hoitohenkilökunnan tiedossa (McCormack, Roberts, Meyer, Morgan, & Boscart, 2012). Tällaiset asiat voivat kovan kiireen alla jäädä huomioimatta. Esimerkiksi muistisairaan kohtaaminen vaatii aikaa, aivan erityistä osaamista, ja ymmärrystä ihmisten elämänkokemuksista ja tavoista. Vaihtuvat hoitajat ja kiire saattavat johtaa muistisairaan käyttäytymisen väärintulkintaan ja sitä kautta ylilääkitsemiseen tai fyysiseen rajoittamiseen.

Parhaimmillaan hoivakoti on yhteisö, jossa viihtyvät niin työntekijät, asukkaat kuin heidän perheenjäsenensäkin. Ylhäältä päin määrätyt standardoidut työnkuvat voivat rapauttaa tätä ideologiaa. Toisaalta suuri osa työhön liittyvistä määräyksistä kuten raportoinnista ja mittaamisesta on hoidon kannalta oleellista. Tärkeää olisi, että hoitaja voisi vaikuttaa omaan työhönsä muokaten sitä esimerkiksi asukkaiden vaihtelevien tarpeiden mukaisesti. Osaava henkilökunta, henkilöstöön luottava valmentava esimiestyö, ja aikaa kohdata niin asukas, omainen kuin työkaverikin rakentavat omalta osaltaan hoivakodista hyvin toimivaa yhteisöä. Mediassa on nostettu esille tästä hyviä esimerkkejä kuten Tamperelainen Kontukoti (IL 30.1.2019). Kaikki hoivakodit siis eivät onneksi toimi markkinaehtoistuneen hoivan jalanjäljissä.

Koska hoiva on käsite, joka heijastaa monia yhteiskunnan arvoja ja käsityksiä, ei laadukkaan hoivan toteuttaminen ole yksiselitteinen asia. Hyvän hoivan järjestämiseen tarvitaan monien asioiden kuten lakien, valvonnan ja hyvän johtamisen ohella kuitenkin osaavaa henkilökuntaa. Kirjallisen työosuuden sekä asukkaiden hoivatarpeiden lisääntyminen kasvattavat tarvetta koulutetulle hoitohenkilöstölle. On selvää, että pelkkä hoitajien määrän lisääminen ei takaa laadukasta hoitoa, mutta riittävä määrä hoitajia takaa sen, että nykyiset hoitajamme jaksavat ja viihtyvät työssään ja kykenevät tukemaan arvokasta vanhuutta eettisten periaatteidensa mukaisesti. Tarve hyville hoitajille ei tule ainakaan vähenemään vanhoista vanhimpien määrän lisääntyessä, joten taloudellisia panostuksia ikääntyneiden hoivaan tarvitaan.

Lähteet:

Akavan sairaanhoitajat ja Taja 1.2.2019. Hoitajamitoituksen määrittely, esimiestyön turvaaminen ja tutkimukseen perustuva kehittämistyö otettava ikääntyneiden hoivassa vakavasti. Luettu 4.2.2019. https://www.taja.fi/uutiset/hoitajamitoituksen-maarittely-esimiestyon-turvaaminen-ja-tutkimukseen-perustuva-kehittamistyo-otettava-ikaantyneiden-hoivassa/

Dahl, H. M. (2009). New Public Management, care and struggles about recognition. Critical Social Policy, 29(4), 634–654.

Finlex (2012). Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Finlex 28.12.2012/980.

HS 30.1.2019. Hoitajat uupuvat työtaakkansa alle. Mistä hoivakodin asukas oikein maksaa, jos palveluita ei hoideta täysimääräisenä? Luettu 4.2.2019. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005982056.html

IL 30.1.2019. IL vieraili hoivakodissa, joka ei tavoittele pelkästään voittoa ja jossa voi ottaa hömpsytkin – halvaantunut pääsi viimeistä kertaa moottoripyörän kyytiin. Luettu 4.2.2019. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/efcab399-e710-49bd-bacd-9f4690fc58c9

Kiljunen, O., Välimäki, T., Kankkunen, P., & Partanen, P. (2017). Competence for older people nursing in care and nursing homes: An integrative review. International Journal of Older People Nursing, 12(3), 1–10. https://doi.org/10.1111/opn.12146

Lehto, V., Jolanki, O. & Jylhä, M. (tulossa) Standardized functional assessment in long-term care of older people: A nurses’ perspective. International Journal of Older People Nursing (Vertaisarvioitavana)

McCormack, B., Roberts, T., Meyer, J., Morgan, D., & Boscart, V. (2012). Appreciating the “person” in long-term care. International Journal of Older People Nursing, 7(4), 284–294. https://doi.org/10.1111/j.1748-3743.2012.00342.x

STM (2017). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017 – 2019. Lönnberg Print & Promo. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6.

SuPer 4.2.2019. SuPer julkaisi eduskuntavaalitavoitteensa: Hoitajamitoitus on kirjattava lakiin. Luettu 4.2.2019. https://www.superliitto.fi/viestinta/tiedotteet-ja-kannanotot/super-julkaisi-eduskuntavaalitavoitteensa-hoitajamitoitus-on-kirjattava-lakiin/

Tehy 30.1.2019. Tehy: Hoiva-alan ongelmat vaativat lainsäädännön kiristämistä.  Luettu 4.2.2019. https://www.tehy.fi/fi/mediatiedote/tehy-hoiva-alan-ongelmat-vaativat-lainsaadannon-kiristamista

Trydegård, G. (2012). Care work in changing welfare states: Nordic care workers’ experiences. European Journal of Ageing, 9, 119–129. https://doi.org/10.1007/s10433-012-0219-7

Vabø, M. (2006). Caring for people of caring for proxy consumers? European Societies, 8(3), 403–422. https://doi.org/10.1080/14616690600821990

Yle 26.1.2019. Akuutti kriisi päällä, asiakasturvallisuus vaarassa hoivakoti Ulrikassa – Kunta otti toiminnan vastuulleen. Luettu 4.2.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10615577

Yle 29.1.2019a. Tuore kysely paljastaa karun arjen Attendolla: Potilas jää kuoleman hetkellä yksin, turvallisuus vaarantuu kiireen takia, aika kuluu siivouksessa. Luettu 4.2.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10620158

Yle 29.1.2019b. Ylen selvitys: Hoivajätti Attendolla ongelmia ympäri Suomea – hoivakodeissa aliravittuja, ulkoilua harvoin ja likaisissa vaipoissa nukkumaan. Luettu 4.2.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10618334

Yle 31.1.2019. Keskustakin vaatii nyt hoitajamitoitusta lakiin, SDP riemastui: ”Eiköhän sovita asia, Petteri Orpo?” – Orpo: ”Desimaalit ovat lillukanvarsia. Luettu 4.2.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10623431