Teksti perustuu Antti Wallinin lektioon.
Lähes kahdeksan vuotta sitten, keväällä 2011, kuljeskelin päivällä ympäri kaupunkia mietiskellen pro graduni tekemistä. Ajatukseni oli haastatella asunnottomia alkoholisteja ja tarkastella heidän elämäänsä kaupungissa. Heitä ei kovin helposti löytynyt. Onneksi. Asunnottomuuden eteen on tehty Suomessa paljon töitä. Törmäsin kuitenkin toistuvasti kaupungilla kokoontuvien eläkeläismiesten ryhmiin. Kun olin useampana päivänä pyörinyt kaupungilla, huomasin, että samat miehet kokoontuivat aina samaan aikaan samoihin paikkoihin. Aloin tutkia asiaa tarkemmin. Vietin sen alkukesän eläkeläismiesten parissa, kuunnellen heidän tarinoitaan ja kysellen itsestäänselvyyksiä. Heidän seurallisesta kaupunkitilan käytöstään syntyi sittemmin pro graduni.
Hieman myöhemmin, keväällä 2013, ulkoilutin koiraani Porin Viidennessä kaupunginosassa, kun eräs kiukkuinen vanhaherra uhkasi käydä kimppuumme. Tuohtuneena tästä yhteenotosta kirjoitin Satakunnan Kansan mielipideosastolle kirjoituksen siitä, että jos kaupungissa haluaa elää, on siedettävä koiria, erilaisia ihmisiä ja muita arkisia haasteita. Kirjoitukseni tarkoitus oli kuuluttaa sitä, että minulla, eläkeläisillä tai millään muullakaan ryhmällä ei pitäisi olla erityisoikeutta määritellä kaupunkielämän pelisääntöjä. Kirjoitustani kuitenkin luettiin jokakeväisen koirankakkakeskustelun aloituksena.
Kaupungin kaduilla, puistoissa, kahviloissa, kauppakeskuksen käytävillä ja kassajonoissa kokoontuu entistä enemmän seurustelevia eläkeikäisiä ihmisiä. Tuntuu, että paikoin kaupunki muuttuu eläkeläisten tilaksi.
Näistä lähtökohdista muodostui väitöskirjani: Eläkeläisten tila: Kaupunkitilan ja eläkeläisten sosiaalisen toiminnan tarkastelua. Tutkin väestön ikääntymisen ja eläkeläisten lukumäärän kasvun vaikutuksia erilaisiin kaupunkitiloihin. Työni keskiössä on, miten eläkeläiset omalla toiminnallaan tekevät kaupunkitiloista näköisiään. Aihe on ajankohtainen ensinnäkin siksi, että väestön ikääntyminen koskettaa lähes jokaista länsimaista yhteiskuntaa. Toiseksi, kaupungistuminen jatkaa vuosikymmenestä toiseen niin sanottuna ”globaalina megatrendinä”.
Suomen väestö totisesti ikääntyy.
Isäni syntyessä vuonna 1947 Suomessa syntyi hänen lisäkseen 108 000 lasta. Lapseni syntyessä vuonna 2015 syntyvyys oli jo vähentynyt puoleen. (Tilastokeskus 2017a.) Syntyessäni itse, vuonna 1982, väestöstä 65 vuotta täyttäneitä oli joka kymmenes, nyt heitä on jo useampi kuin joka viides (Tilastokeskus 2017b). Tilastokeskus (2018) ennustaa 2070-luvulla joka kolmannen vastaantulevan suomalaisen olevan yli 65-vuotias. Väestön ikääntyminen tarkoittaa kasvavia eläkemenoja ja terveydenhoitokuluja. Kansantaloustieteilijät ovat pitkään esittäneet synkkiä ennusteita tästä julkista taloutta uhkaavasta muutoksesta. Poliittista keskustelua väestön ikääntymisestä hallitseekin talouspuhe. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, miten väestön ikääntyminen ja eläkeläisten osuuden kasvu tulee vaikuttamaan esimerkiksi kaupunkeihin.
Nyt entistä suurempi osa väestöstä elää vapaana työelämän suhteista. Heillä on enemmän aikaa viettää ystäviensä kanssa, oleskella kaupungilla, harrastaa ja tehdä vapaaehtoistöitä. Tällä on väistämättä vaikutuksia myös yhteiskunnan tilalliseen järjestymiseen. Siihen, miten ihmiset asuvat, liikkuvat ja toimivat kaupungeissa.
Suomalaisen yhteiskunnan isot murrokset osuvat pitkälti suurten ikäluokkien elämänvaiheisiin. Heidän elinaikanaan on rakennettu hyvinvointiyhteiskunta. Suomi on teollistunut, kaupungistunut ja kaupallistunut.
Sotien jälkeen Suomi oli vielä maatalousvaltainen ja köyhä maa. Raunioita korjattiin ja sodan koettelemat ihmiset ottivat takaisin menettämiään vuosia. Suuret ikäluokat syntyivät. Maa- ja metsätaloudesta siirryttiin joukolla kaupunkeihin kasvavan teollisuuden töihin. Valtaosalle suomalaisista ei kuitenkaan riittänyt kunnollisia asuntoja ja monet asuivat hyvin vaatimattomasti, nykypäivän mittareilla tarkasteltuna puutteellisissa oloissa. Valtio tuki rintamiestalojen rakentamista, mutta ne eivät riittäneet ratkaisemaan suuren muuton aiheuttamaa asuntopulaa. Suurten ikäluokkien itsenäistyessä asuntopula oli kovimmillaan. Uudet rakennustekniikat ja rakentamisen teollistuminen mahdollistivat kerrostalojen nopean rakentamisen. Valtion taholta kaupungistumista ohjattiin voimakkaasti: suuria asuinlähiöitä alettiin rakentaa kaupunkien reunamille.
Pori kasvoi myös hurjaa vauhtia ja kaupunkiin rakennettiin paljon uusia kerrostaloja. Keskelle peltoa rakennettiin Sampolan asuinalue. Sinne vuonna 1975 muuttanut haastattelemani nainen kuvaili juoksevan veden, komeroiden ja isojen huoneiden olleen suunnaton parannus etenkin lapsiperheiden elämään. Suomalaisten elinolot paranivat nopeasti ihmisten päästessä muuttamaan nykyaikaisiin kerrostaloasuntoihin. Elintaso parani jatkuvasti ja kansalla oli vahva luottamus kehitykseen. Lyhyessä ajassa Suomi teollistui, kaupungistui ja nousi köyhyydestä.
Suomesta tuli moderni hyvinvointiyhteiskunta.
Teollistumisen ja kaupungistumisen lisäksi yhteiskunnan uudistuminen edellytti monia sosiaalipoliittisia toimia. Yksi tärkeimmistä oli eläkejärjestelmä. Maatalousvaltaisessa Suomessa eläkejärjestelyt hoidettiin vielä pitkälti perheen ja suvun piirissä. Palkkatyöläisyyden lisääntyminen ja paikkaan sidottujen perhesuhteiden murentumisen myötä työuran jälkeisestä eläkkeestä muodostui entistä tärkeämpi yhteiskunnallinen kysymys. Vuonna 1961 hajanaiset eläkejärjestelyt paikattiin kattavaksi vanhuudenturvaksi. Sittemmin eläkejärjestelmää on useaan otteeseen uudistettu.
Nyt eläköityvistä suomalaisista useimmat ovat tottuneet elämään kaupungissa, kuluttamaan ja matkustamaan. Heidän siirtyessä eläkkeelle kaupungit ja tavat toimia niissä muuttuvat.
Elämisen puitteet paranivat ja suomalaiset opettelivat kaupunkimaista elämää. Elintason noustessa myös kuluttaminen lisääntyi. Kuten monissa länsimaissa oli tapahtunut jo aiemmin, myös Suomi muuttui kulutusyhteiskunnaksi. Useammalle ihmiselle tuli mahdolliseksi ostaa televisio ja auto, viettää aikaansa kaupungin kahviloissa ja ravintoloissa ja lomailla ulkomailla. Suurten ikäluokkien edustajat ovat ensimmäisiä, jotka ovat koko aikuisikänsä eläneet jatkuvasti lisääntyneen kulutuksen piirissä.
Nyt eläköityvistä suomalaisista useimmat ovat tottuneet elämään kaupungissa, kuluttamaan ja matkustamaan. Heidän siirtyessä eläkkeelle kaupungit ja tavat toimia niissä muuttuvat. Samoin muuttuvat ajatukset eläkeläisyydestä.
Eläkkeelle siirtyminen muuttaa perustavanlaatuisesti ajankäyttöä. Monet alkavat etsiä päiviinsä uutta tekemistä lähiympäristöstään. Ihmiset haluavat nähdä muita ihmisiä ja viettää aikaa toistensa seurassa. Naiset kokoontuvat kerho- ja harrastuspaikkoihin. Miehet taas kokoontuvat useammin ulkoilmapaikkohin ja kahviloihin. Nämä seuralliset tapahtumat edesauttavat myös hyvinvointia ja voivat auttaa jaksamaan kotona pidempään. Ikääntyvien lähiympäristön sosiaalinen merkitys siis korostuu.
Terveyden heiketessä monet muuttavat helppohoitoisempaan kerrostaloasuntoon. Useiden kerrostalovaltaisten alueiden asukasrakenne onkin ikääntynyt. Nämä ikääntyneet alueet taas vetävät entistä heikommin nuorempia asukkaita puoleensa. Asukasrakenteen yksipuolistuminen vaikeuttaa muun muassa lähipalveluiden turvaamista. Esteettömyyteen liittyvät huolet taas korostuvat erityisesti niiden kohdalla, joilla on vähemmän varaa tehdä valintoja asuntomarkkinoilla. Eläkeläiset kuitenkin järjestävät aktiivisesti keskenään toimintaa ja vaativat alueelleen palveluita.
Asuinalueiden paikalliskulttuurit muuttuvat niiden erilaistuessa entisestään asukkaiden iän mukaan. Asukasrakenteen käydessä yksipuoliseksi, erilaisten asukkaiden sietäminen vaikeutuu. Eräs haastattelemani eläkeläisnainen kuvaili, että käy vaikeammaksi ymmärtää nuoria, koska välissä on monta kymmentä vuotta ikää. Mutta niin se oli aiemmin nykyisten eläkeläisten kohdalla ja tulee olemaan nykyisten nuortenkin kohdalla.
Globalisaation seurauksena suhteellisesti hyvin toimeentulevat eläkeläiset voivat harkita eläkepäivien viettoaan ulkomailla. Monille on kertynyt varallisuutta ja he ovat tottuneet matkustamaan. Pidempiaikainen asuminen ulkomailla ei ole enää niin vierasta. Esimerkiksi Espanjaan on syntynyt suomalaisten ja suomalaiseläkeläisten yhdyskuntia. Lentämisestä on tullut edullista, televisio ja radio toimivat internetin välityksellä ja sukulaisiin ollaan yhteydessä Skypen, Facebookin ja Whatsappin välityksellä. Euroopan Unionin ja yhteisen valuutan ansiosta muuttamisesta on tullut helppoa. Ihmisten, tavaroiden ja informaation liikkuessa entistä nopeampaa, maiden välinen etäisyys tuntuu kutistuvan. Sosiaalisten suhteiden maantieteellinen sijainti ei ole enää niin ratkaisevassa asemassa.
Yli tuhannen suomalaisen Torreviejassa, Espanjassa, haastattelemani eläkeläismies kuvaili, että hän ei edes huomaa asuvansa Espanjassa. Arki on samanlaista kuin se olisi Suomessa, mutta ympäristö on eri. Arki Espanjassa ei yhdisty matkakatalogien esittämään romanttiseen kuvastoon, vaan kyse on kaupunkielämästä osana aktiivista suomalaisyhteisöä.
Länsimaiden eläkeläisten lukumäärän kasvu ja heidän muuttoliikkeensä on ylikansallinen kysymys. Eläkeläiset tekevät valintoja missä he haluavat elää ja monet heistä voivat hakeutua toistensa seuraan ulkomaille.
Väestön ikääntyminen ravistelee yhteiskunnan rakenteita.
Kaupunkien kasvavalla eläkeläisväestöllä on enemmän valtaa määritellä kaupungin normeja ja arvoja. Kaupunkitilojen edellytetään palvelevan paremmin vanhempia asukkaita, mutta toisaalta kaupunkien sosiaalisen elämän yksipuolistuminen ei ole toivottavaa ikääntyvienkään kannalta. Eläkeläisistä muodostuu tulevaisuudessa entistä vahvempi yhteiskunnallisesti toimiva ryhmä.
Heidän yhteiskunnallisen merkityksen nousu näkyy myös mediassa. Pikainen haku Yleisradion verkkouutisista hakusanalla ”eläkeläiset” tuotti muun muassa seuraavia otsikoita:
- Yrittäjät ja eläkeläiset ovat huolissaan Kemin teatterin jatkosta
- Satatuhatta eläkeläistä puurtaa palkkatöissä
- Eläkeläiset opettavat lankatehtaalaisille koneiden jipot
- Eläkeläisten luokkaerot kasvavat
- Eläkeläiset nauttivat edullisesta elämästä Espanjassa
- Eläkeläisten maksutonta kalastusoikeutta ollaan poistamassa
- Eläkeläiset pääsevät ilmaiseksi kuntosaleille
- Eläkeläisten päivätansseissa tanssitaan hiki paidassa
- Eläkeläisille rasisminvastaisen työn tunnustus
Nämä otsikot kuvaavat käynnissä olevaa yhteiskunnallista muutosta sekä eläkeläisiä aktiivisina toimijoina. Eläkeläiset ovat entistä keskeisemmässä asemassa myös kaupunkien kehityksessä. Nyt tärkeää on suunnitella kaupunkia, jossa kaikenikäiset voivat viihtyä ja missä on hyvä myös ikääntyä. Muita ihmisryhmiä ei pidä unohtaa, mutta muutoksen realiteetit on tunnustettava. Yhteiskunnallisten toimien tulisi johtaa kohti kaikille hyvää kaupunkia. Tarvitsemme kuitenkin jatkuvaa keskustelua siitä, millainen kaupunki se olisi, ilman että yksittäiset intressiryhmät saisivat erityisasemaa sen määrittelyyn.
Vuonna 2011 eräs eläkkeelle jäänyt hitsari kuvaili minulle eläneensä onnellisessa maailman historian vaiheessa: hän kertoi saaneensa nauttia rauhasta, työstä ja hyvinvoinnista. Tämä seikka helposti unohtuu. Maailma on muuttunut monella tavalla paremmaksi.
Lähteet
Tilastokeskus (2017a). Elävänä syntyneet sukupuolen mukaan 1751 – 2017. Tilastotietokanta.
Tilastokeskus (2017b). Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan 1970 – 2017. Tilastotietokanta.
Tilastokeskus (2018). Väestöennuste 2018: Väestö iän ja sukupuolen mukaan 2018 – 2070, Koko maa. Tilastotietokanta.
Wallin, Antti (2019). Eläkeläisten tila: Kaupunkitilan ja eläkeläisten sosiaalisen toiminnan tarkastelua. Väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto, Tampere.
