Kokemus työn liiallisesta intensivoitumisesta ei tee hyvää työn lopputulokselle.
Työelämää koettelevat työtahdin kiristyminen, useiden tehtävien suorittaminen päällekkäisesti, multitaskaus ja kasvaneet oppimisvaatimukset. Lisäksi työntekijöiltä edellytetään aiempaa enemmän itseohjautuvuutta ja itsensä johtamista. Teknologian käyttö ruokkii vaatimusten kasvua. Tämä kokonaisuus on työn intensivoitumista.
Psykologian professori Saija Maunon mukaan intensivoituminen on moniulotteinen kuormituskimppu, joka koostuu henkisistä vaatimuksista. Riski työhyvinvoinnille syntyy, kun vaatimusten täyttämiselle ei ole aikaa ja resursseja. Vaatimukset ovat usein epämääräisiä.
– Vaatimukset hallita ohjelmia ja sovelluksia, ei mahdollisuutta kysyä pomolta neuvoja perustyön tekemiseen tai keskustella digitaalisista vaatimuksista. Päätökset työssä pitää tehdä itse. Myös päätökset oman osaamisen päivittämisestä pitää tehdä itse ja uran suunnittelu jää työntekijän harteille, Mauno kuvaa intensivoitumisen ilmentymiä.
Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen konsortiohanke Työn intensifikaatio ja sen hallinta itsesäätelyn voimavarojen avulla (IJDFIN) selvittää työntekijöiden kokemaa työn intensivoitumista, sen seurauksia, ennustajia sekä intensiivisyydeltä suojaavia tekijöitä. Tutkimus toteutetaan Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen psykologian yksiköissä.
Tutkimuksen taustalla on sosiologinen näkemys, jonka mukaan elämä ja arki ovat tulleet kiireisemmiksi ja hälyisemmiksi. Tämä intensivoituminen näkyy myös työelämässä ja teknologian kehittyminen ruokkii sitä. Digitalisaatio pitää suorittaa itse, teknologian oppimiselle ei ole varattu aikaa ja työntekijän täytyy keksiä tavat muuttaa oma työnkuva teknologisten vaatimusten mukaiseksi.
– Työntekijää ei välttämättä ole kuultu digitaalisia välineitä suunniteltaessa. On vaan tilattu järjestelmä johonkin tarkoitukseen, mutta asiasta ei ole neuvoteltu työpaikalla, Mauno sanoo.
Työtahdin kiristymistä on tutkittu, mutta oppimisvaatimuksia, itseohjautuvuusvaatimuksia ja työssä omillaan oloa ei ole Maunon mukaan tutkittu paljoa.
– Johtamisopit korostavat itseohjautuvuutta, mutta sillä on kääntöpuolensa: vapaus kääntyy kuormitukseksi, kun ilmapiiri on, että kysellä ei pidä.
Hankkeen ensimmäisen vaiheen tulokset osoittavat, että tietotekniikan käyttö työssä, puutteellinen tuki johtajilta sekä työn itsenäisyys lisäsivät monella tapaa työntekijöiden kokemaa intensiivisyyttä. Lisäksi hyvin aloitteelliset ja työssään proaktiiviset työntekijät kokivat työnsä erityisen intensiiviseksi. Työtahdin kiristyminen ja useiden tehtävien suorittaminen päällekkäisesti lisäsivät työuupumusriskiä. Kokemus työn liiallisesta intensivoitumisesta ei tee hyvää työn lopputulokselle.
– Alustavat analyysit näyttävät, että multitaskaus ja työtahdin kiristyminen ovat vahvasti yhteydessä siihen, että työntekijä kokee tuottavuutensa huonommaksi. Kovin montaa henkisesti vaativaa tehtävää ei voi tehdä tehokkaasti, Mauno sanoo.
Kohtuulliset oppimisvaatimukset taas lisäsivät työnimua, mutta vähäiset ja liialliset oppimisvaatimukset koettiin raskaina. Työelämän jatkuvia oppimisvaatimuksia on tutkittu vasta vähän henkisinä vaatimuksina. Ei ole selkeää, koska vaatimuksia on liikaa.
Työntekijät arvostavat vapaaehtoista ja kohtuullista oppimista. Siis mahdollisuutta oppia uutta ja työnkuvaa, joka ei vain jatkuvasti toista samoja tehtäviä. Ongelma muodostuu, kun oppimisvaatimukset tulevat perustyön päälle, eivätkä tue perustyön tekemistä ainakaan heti.
Maunon mukaan työntekijät arvostavat vapaaehtoista ja kohtuullista oppimista. Siis mahdollisuutta oppia uutta ja työnkuvaa, joka ei vain jatkuvasti toista samoja tehtäviä. Ongelma muodostuu, kun oppimisvaatimukset tulevat perustyön päälle, eivätkä tue perustyön tekemistä ainakaan heti.
Mitä asialle voi tehdä?
Mauno neuvoo ottamaan asian esille kehityskeskusteluissa ja kahvihuoneen lisäksi puhumaan ongelmista yhteisöllisesti, koska ilmiö on todellinen. Ongelmia voi olla monenlaisissa työyhteisöissä, mutta ne voivat ratketa, kun esimerkiksi teknologioiden oppimiselle annetaan aikaa. Intensivoitumisen pitäisi olla esillä työhyvinvoinikartoituksissa, ja siitä kysyminen on alkanut Maunon mukaan yleistyä.
Tutkimustulokset on julkaistu artikkeleissa:
Mauno, S., Kubicek, B., Minkkinen, J., & Korunka, C. (2019). Antecedents of intensified job demands: evidence from Austria. Employee Relations: The International Journal, https://doi.org/10.1108/ER-04-2018-0094
Mauno, S., Minkkinen, J., Tsupari, H., Huhtala, M. and Feldt, T. (2019). Do Older Employees Suffer More from Work Intensification and Other Intensified Job Demands? Evidence from Upper White-Collar Workers. Scandinavian Journal of Work and Organizational Psychology, 4(1), p.3. DOI: http://doi.org/10.16993/sjwop.60
