Kotoutumisen alussa oleva maahanmuuttaja saa Hervannan Kototorilta vastauksia yhdeltä luukulta omalla kielellään. Samaa kieltä puhuva yhteisöneuvoja auttaa lomakkeiden ja työnhaun kanssa. Paikalle voi tulla kahville tapaamaan tuttuja kahvilaan, jota maahanmuuttajat pitävät itse. Yhteisö muodostaa myös turvallisuusmekanismin.
– Tämä on sitä rinnalla kulkemista, jota paljon mainostetaan, sanoo sosiaalityön yliopistonlehtori Anna Metteri.
Kototori sijaitsee Hervannan vapaa-aikakeskuksessa. Sosiaalialan ammattilaiset tarjoavat asiakkaille elämänhallinnan tukea ja palveluohjausta. Paikalla päivystävät vaihdellen myös Kelan asiantuntija ja Hervannan terveyskeskuksen maahanmuuttajien sairaanhoitaja ilman ajanvarausta. Mukana on alueen asukkaita, seurakunnan työntekijöitä, kokemusasiantuntijoita ja vapaaehtoisia.
Yhden paikan periaate helpottaa maahanmuuttajan elämää Kelan, TE-toimiston, asumisen tai muiden arkeen liittyvien asioiden kanssa. Näin hänelle jää voimavaroja tehdä byrokratian ja velvollisuuksien päälle muuta.
Keskeistä on, että maahanmuuttajat saavat apua suomen kielen oppimiseen ja tukea työllistymiseen: Kototorin tarkoitus on edistää uusien tulijoiden sosiaalista toimintakykyä. Se tarkoittaa uskalluksen luomista, viranomaisjärjestelmän opettelua, lomakkeiden täyttämistä, töiden etsimistä.
Hervannan Kototori sai ammattiliitto Talentian Hyvä käytäntö -palkinnon. Kototori on osa Teko-kotouttamishanketta. TEKO-hanketta koordinoi Tampereen evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä ja muita toteuttajia ovat Tampereen kaupunki, Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Kantava ajatus on, että maahanmuuttaja toimii itsensä ja yhteisönsä hyväksi.
Kototorilla omakielistä neuvontaa saa darin, persian, somalin ja arabian kielillä. Omakielinen neuvonta on helpompi hyväksyä ja ottaa vastaan. Se ei tule yläpuolelta.
Uuden maan järjestelmää, byrokratiaa, kulttuuria ja tapoja on vaikea ymmärtää. Omakielinen neuvonta helpottaa huomattavasti kokonaisuuden ymmärtämistä ja vastaanottamista. Teko-hankkeessa on kehitetty myös muun muassa kielimuurin ylittävää kuvallista viestintää.
Ahmed Mesaedy on yksi Kototorin yhteisöneuvojista. Irakista pakolaisena 2015 Suomeen tullut Mesaedy on ammatiltaan juristi ja työskentelee Kototorilla yhteisöneuvojana ja kokemusasiantuntijana. Mesaedy tekee Tampereen ammattikorkeakoulun avoimella puolella sosionomin opintoja. Hän tuli Teko-hankkeeseen harjoittelijaksi vuoden 2018 kesällä. Silloin hän osasi muutaman sanan suomea, jota hän on opiskellut ja puhuu jo hyvin ja pystyy toimimaan tulkkina.
Pakolaisena tulleista hyvin harva voi jatkaa ammattiaan maassa, johon saapuu. Korkeakoulutettu Mesaedy suhtautuu ammatti-identiteettinsä muutokseen tyynesti. Hän sanoo olleensa Irakissa taitava lakimies, ja nyt hänen kokemuksensa yhteiskunnasta ja sen byrokratiasta auttaa häntä uudessa työssään. Uusi tehtävä on auttaa muita.
– Toimin siltana maahanmuuttajien ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Kun maahanmuuttaja kokee, että joku suomalaisessa viranomaisorganisaatiossa ymmärtää hänen kieltään, taustaansa ja kulttuuriansa, se luo turvallisuuden tunnetta. Kun maahanmuuttaja näkee, että on mahdollista olla virkamies Suomessa, kokemus rohkaisee haluamaan osaksi yhteiskuntaa.
Mesaedyn tyypillinen päivä koostuu auttamisesta lomakkeiden täyttämisessä. On Kelan papereita, sähkösopimuksia, työhakemuksia. Maahanmuuttajille on alussa helpompaa edistää suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumistaan ensin omalla kielellään. Turhien virheiden ja väärinkäsitysten määrä ja siten turhautumisen riski vähenee.
Maahanmuuttajien tulomaiden järjestelmät ovat hyvin erilaisia. Suomalaisen verkkopankin käyttäminen, asunnon hakeminen ja sähköisen asioinnin sisäistäminen vie aikaa.
Apu on tarpeen, koska maahanmuuttajien tulomaiden järjestelmät ovat hyvin erilaisia. Suomalaisen verkkopankin käyttäminen, asunnon hakeminen ja sähköisen asioinnin sisäistäminen vie aikaa. Esimerkiksi työvoimatoimistoja ei monessa maassa ole. Työt välittyvät myös maahanmuuttajapiireissä epävirallisia reittejä, mutta työvoimaviranomaiset ovat Meseadyn mielestä hyvä esimerkki erosta Suomen ja esimerkiksi hänen kotimaansa Irakin välillä. Maahanmuuttaja tarvitsee vertaisapua ja moniammatillista tukea, jotta hän saa yhteiskunnan syrjästä kiinni.
Mesaedy sanoo, että Kototorin lisäksi tarvittaisiin vertaisapuun perustuva puhelinpalvelu.
– Tärkeintä on mahdollisimman matala kynnys ja tietojen saatavuuus.
Eniten Meseadya harmittaa, kun maahanmuuttajia katsotaan yhtenä pakettina. Hänen mukaansa korkeakoulutetut kokeva usein, että Suomen järjestelmä ei helpota elämää. Esimerkiksi suomen kielen opiskelu kouluttamattomien kanssa voi olla turhauttavaa, koska tarpeet ja motivaatiot ovat erilaisia. Moni maahanmuuttaja päätyy pienyrittäjäksi, koska valinnanvaraa eikä muita esimerkkejä ole.
– TE- toimisto ei anna riittävästi mahdollisuuksia aktiivisille ihmisille. Heitä pitäisi tukea pääsemään tavoitteisiinsa. Mutta en halua kiinnittää huomiota negatiiviseen. Minua sosiaalityö ja suomalainen yhteiskunta on auttanut paljon, Mesaedy sanoo.
Hankepohjaisuus tekee sosiaalityön kehittämisestä hankalaa, sanoo sosiaalityön yliopistonlehtori Anna Metteri. Metterin mukaan suomalainen hankekulttuuri on tähän asti jättänyt hankkeen tulokset usein käyttämättä. Kototorin mallia aiotaan kokeilla seuraavaksi mahdollisesti Tesoman hyvinvointikeskuksessa.
– Tarvitaan tilaa luoda uutta työkulttuuria. Sosiaalityöntekijät ovat hyvin kuormittuneita, ja kuormituksen kokemus vähenee, kun ihminen saa sopivasti tilaa kehittämiselle ja määräysvaltaa työhönsä.
Toimistoja keskitettiin kaupunkeihin, markkinoistaminen lisäsi palveluntarjoajien vaihtumista. Managerialistinen suuntaus sulki matalan kynnyksen paikkoja ja aluetoimistoja 1990-luvulta alkaen.
1990-luvulta alkaen on kehitetty Metterin mukaan managerialismin mukaista byrokratiaa. Toimistoja keskitettiin kaupunkeihin, markkinoistaminen lisäsi palveluntarjoajien vaihtumista. Managerialistinen suuntaus sulki matalan kynnyksen paikkoja ja aluetoimistoja 1990-luvulta alkaen.
Sosiaalityöllä on pitkä historia nimenomaan yhteisösosiaalityössä, mutta matalan kynnyksen lähityö väheni keskittämisen ja 1990-luvun laman leikkausten takia. Alueperustainen työ oli ihmisläheistä ja asiakkaat tunnettiin. Nuorille luotujen yhden luukun Ohjaamoiden ja Kototorin kaltaiset kohtaamispaikat pitäisi Anna Metterin mukaan vakiinnuttaa normaaliksi toiminnaksi.
– Ei ihmisen tarvitse tietää sitä byrokratiaa vaan hän menee sinne paikkaan, jossa hänet kohdataan kokonaisena, arvostetaan ja kunnioitetaan ja hän saa avun, jonka tarvitsee.
Se että ihminen ei tule kohdatuksi ja kuulluksi on iso ongelma byrokraattisissa järjestelmissä. Metterin mukaan on hyvin tärkeää, että ihmisille annetaan aikaa oppia itse. Kiireisessä byrokratiassa on passivoitumisen riski. Maahanmuuttotyössä on usein aiemmin ajateltu, että on nopeampi tehdä ihmisten puolesta. Silloin osaaminen ei siirry ihmiselle itselleen. Yhteisöneuvonnassa osaaminen siirtyy tiedon pyytäjälle. Metterin mukaan myös kantasuomalaiset hyötyisivät yhteisöneuvonnasta. Sitä voisi hyödyntää esimerkiksi Kela-asioinnissa.
Miten maahanmuutto on vaikuttanut sosiaalityöhön viimeisen parinkymmenen vuoden aikana?
Tietokoneet eivät ole tuttuja kaikille maahanmuuttajille ja kielimuuri on iso. Omakielinen neuvonta on toiminut Metterin mukaan erittäin hyvin ongelman ratkaisijana.
– Globaalinäkökulma on tullut jäädäkseen. Perustimme Globaali sosiaalityö ry:n vuonna 2002. Silloin jotkut sosiaalityön opettajatkin vastustivat ajatusta ja sanoivat, että meillä on vain tämä kansallinen sosiaalipolitiikka. Nyt kukaan ei enää kyseenalaista ajatusta, sanoo sosiaalityön yliopistonlehtori Anna Metteri.
– Globaalinäkökulma on tullut jäädäkseen. Perustimme Globaali sosiaalityö ry:n vuonna 2002 . Silloin jotkut sosiaalityön opettajatkin vastustivat ajatusta ja sanoivat, että meillä on vain tämä kansallinen sosiaalipolitiikka. Nyt kukaan ei enää kyseenalaista ajatusta.
Turvapaikanhakijoiden arkisen selviytymisen asiat jäävät usein nimenomaan sosiaalityön vastuulle. Sosiaalityön pitää Metterin mukaan ihmisoikeusnäkökulmasta ottaa esimerkiksi paperittomien tilanne vakavasti.
– Sosiaalityö on ihmisoikeusammatti, jossa on kansainväliset eettiset lähtökohdat. Koska poliitikoilla on vahvasti eriäviä näkemyksiä siitä, miten maahanmuuttajien asiat pitäisi hoitaa, on sosiaalityö joutunut ottamaan myös asianajajan roolia ihmisoikeusasioissa, joiden turvaaminen kuuluisi poliitikoille kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti.
Ihmiskauppa, lasten hyväksikäyttö ja prostituutio liittyvät globaaliin pakkomuuttoon ja paperittomuuteen. Oma kysymyksensä ovat ihmiset, jotka eivät voi palata lähtömaahansa. Esimerkiksi Irak ei ota kaikkia vastaan. Anna Metteri sanoo, että yhteisö on paras turvallisuusmekanismi.
– Ei ihmisiä voi jättää umpikujaan. Eikö miellä nähdä sisäministeriössä uhkana, jos jätetään tuhansia ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle? Jos radikalisoitumista halutaan ehkäistä, sosiaalityö palvelee siinä ihmisiä ja yhteiskuntaa. Voimaantumisen kannalta on olennaista, että ihminen saa merkityksellisen tehtävän. Ihmiset ovat tulleet kaukaa tänne, ja tyhjänpanttina oleminen on heille raskasta.
