Viimeisen kymmenen vuoden aikana 55-64-vuotiaiden työllisyysaste on ollut nousussa. Tämä on tietysti hyvä uutinen työurien pidentämisen kannalta. Se kertoo myös siitä, että ikääntyneet työntekijät ovat yhä kelpaavaa työvoimaa, joka haluaa olla töissä.
Todellisuus ei ole tässäkään asiassa yksioikoinen ja kaikkien kuusikymppisten tilanne ei ole niin ruusuinen kuin tilastoista voisi päätellä. Työllisyysaste on hyvä niillä, jotka jo ovat töissä, mutta entä jos saa potkut 55-vuotiaana? Silloin uudelleen työllistyminen on useimmiten vaikeaa, lähes mahdotonta. Yt-neuvotteluissa 50+ työntekijöiden työpaikka on useammin uhattuna kuin nuorempien. Erilaiset työurien pidentämiseen tähtäävät mallit ajavat lähellä kuuttakymmentä olevia aktiiviseen työnhakuun tai uudelleenkouluttautumiseen. Ammatinvaihdoskaan ei aina auta työllistymään. Hoitoalaa lukuun ottamatta vastavalmistunut 58-vuotias ei ole houkutteleva työntekijä työnantajan silmissä.
Toisaalta ajatus ansaituista eläkepäivistä vielä hyväkuntoisena on ollut vahva kulttuurinen malli. Nyt eläkeikä tuntuu jatkuvasti karkaavan kauemmas. Tämän päivän 55-vuotiaan elämää leimaakin dilemma: pääsenkö koskaan eläkkeelle ja toisaalta, jos saan nyt potkut, palkkaako minua enää kukaan. Työuran loppu työttömyyden ja pätkätöiden kurimuksessa heikentää myös eläkettä ja elämänlaatua eläkevuosina.
Miksi ikääntyneet työntekijät eivät ole yhtä haluttua työvoimaa kuin alle 40-vuotiaat? Saattaa olla, että heidän ajatellaan olevan hitaampia ja tehottomampia työntekijöitä kuin nuoremmat. Tutkimuksissa on kuitenkin 50-60 –vuotiaat todettu yhtä tehokkaiksi ja tuottaviksi työntekijöiksi kuin nuoremmatkin. Tuottavuus ei ole kiinni työntekijöiden iästä, vaan siitä miten työt on järjestetty. On runsaasti tutkimusnäyttöä siitä, että ikääntyneillä työntekijöillä on yleensä hyvä oppimismotivaatio ja heidän sitoutuneisuutensa työhön on korkeampi kuin nuoremmilla. Uuden tutkimuksen mukaan ikääntymisellä ei ole merkitseviä vaikutuksia ihmisen kykyyn suoriutua työssään ainakin 60 ikävuoteen asti.
Vaikka fyysinen toimintakyky laskee iän myötä, henkinen ja sosiaalinen toimintakyky pysyy riittävän hyvänä koko työuran ajan, kunhan ihminen pysyy terveenä. Fyysisen toimintakyvyn heikkenemisellä on yleensä merkitystä vain fyysisesti raskaissa töissä.
Vanhenemiseen liitetään usein kaikenlainen sairastelu. Siksi monille saattaakin tulla yllätyksenä tieto, että tutkimusten mukaan vanhempien työntekijöiden keskuudessa on nuoria enemmän sellaisia, joilla ei ole lainkaan sairauspoissaoloja. Myös lyhyitä poissaoloja heillä on nuoria vähemmän. Lyhyet sairauspoissaolot ovat juuri niitä, jotka aiheuttavat järjestelyjä ja venymistä työpaikoilla.
Mikä onkaan tärkeämpi taito nykyisessä tiedon tulvassa kuin osata keskittyä olennaiseen? Kokemusperäisen älykkyyden kasvaessa iän myötä, on varttuneempi työntekijä vahvoilla. Kun iän ja kokemuksen myötä tiedon valikointi ja yhdistely järkeviksi kokonaisuuksiksi tehostuu, paikkaa se hyvin mahdollista tahdin hidastumista. Elämän- ja työkokemuksen myötä vahvistuvat strateginen ajattelu, asioiden suhteellisuuden ymmärtäminen, (hyvä) elämänhallinta sekä kyky pohdiskella, perustella ja tehdä arvovalintoja. Kun ikääntyvän työntekijän ei ole tarpeen korostaa omaa suoritusta, voi hän olla todellinen työyhteisöä tukeva voimavara. Tietotaidon säilymisen ja siirtymisen, kuten työyhteisön rikkaudenkin kannalta on hyvä, jos työpaikalla on kaikenikäisiä.
Vaikka työurat ovat pidentyneet loppupäästä viime vuosina, on seniorityöntekijöiden uudelleen palkkaaminen yli 50- vuotiaana vielä melko harvinaista. On selvää, että palkkaamalla ikääntyneen työntekijän työnantajalla on erinomaiset mahdollisuudet saada sitoutunut, työnantajalle uskollinen, harkitseva, läsnäoleva työntekijä, joka osaa nähdä työssä olennaisen ja tehdä sen huolella.
Lisää aiheesta:
Maczulskij Terhi, Työllisyyskehityksen ikäpolarisaatio , Palkansaajien tutkimuslaitos, luettu 13.6.2019.
Axel Börsch-Supan, Matthias Weiss. Productivity and age: Evidence from work teams at the assembly line. The Journal of the Economics of Ageing 7 (2016) 30–42
Fleuren BPI, van Amelsvoort LGPM, de Grip A, Zijlstra FRH, Kant I. Time takes us all? A two-wave observational study of age and time effects on sustainable employability. Scand J Work Environ Health – online first. doi:10.5271/sjweh.3741
Ageing and productivity, WHO, luettu 13.6.2019.
Ilmarinen Juhani, Pitkää työuraa! , Työterveyslaitos, 2006.
