Teksti perustuu Marja Pakarisen väitöstilaisuudessa 14. 6. 2019 pitämään lektioon. Väitöskirjaan voi tutustua täällä.
Väitöskirjassani tutkin ammattiin opiskelevien nuorten seksuaalikäyttäytymistä ja siihen liittyviä tietoja ja asenteita. Ajatus väitöstutkimuksen tekemisestä heräsi vuosia sitten, kun julkisuudessa käytiin keskustelua maksuttomien kondomien jakamisesta nuorille. Tuolloin Helsingissä oli ehdotettu kokeilua ilmaisten kondomien jakelusta nuorille, mutta kokeilu ei saanut kannatusta, koska kondomien jakelulla ei uskottu olevan vaikutusta nuorten kondomin käyttöön tai seksitautien ehkäisyyn. Tästä keskustelusta sai alkunsa kiinnostus lähteä selvittämään tutkimuksen keinoin, mikä merkitys seksuaaliterveysinterventiolla voi olla nuorten seksuaaliterveydelle.
Nuoruus on ajanjakso, jonka aikana ihmisessä tapahtuu merkittäviä biologisia, fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia. Nuoruusiän muutokset vaikuttavat myös seksuaalisuuden kehitykseen. Murrosvaihetta elävälle nuorelle seksuaalisuus on tärkeä voimavara, mutta samalla nuoren seksuaaliterveys on haavoittuvainen. Aivojen rakenteessa tapahtuvat muutokset lisäävät nuorten riskinottoa, voimistavat tunnereaktioita sekä heikentävät nuoren kykyä arvioida tai ennakoida tekojen seurauksia. Biologiset tekijät, kuten limakalvojen muutokset ja vielä kehittymätön immuunipuolustus, taas altistavat nuoren herkemmin seksitautitartunnoille ja niiden jälkitaudeille, kuten tulehduksille. Seksuaali-identiteetti muotoutuu ja itsetuntemus kehittyy nuoruudessa. Nuorten seksuaaliterveyden edistämiseen panostaminen onkin sijoitus, jolla on myönteisiä vaikutuksia pitkälle ihmisten elämään.
Seksuaaliterveys on erottamaton osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia ja siten merkittävä osa kansanterveyttä. Seksuaaliterveyden käsite on varsin nuori, se yleistyi käyttöön vasta 1990-luvulla. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee seksuaaliterveyden laajasti seksuaalisuuteen liittyväksi fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi. Seksuaaliterveys sisältää myös positiivisen ja kunnioittavan lähestymistavan seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin samoin kuin mahdollisuuden tyydyttäviin ja turvallisiin seksikokemuksiin vapaana painostuksesta, syrjinnästä ja väkivallasta.
Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee nuorten seksuaaliterveydelle tiettyjä indikaattoreita, kuten esim. seksitautien määrän, seksin aloittaneiden määrän ja kondomia käyttävien määrän. Sosiaalisina ja yhteiskunnallisina indikaattoreina pidetään pakollista seksuaaliopetusta koulussa, nuorten terveyspalvelujen saatavuutta, tiedon määrää ja terveyspalveluiden käyttämistä. Suomalaisten nuorten seksuaaliterveys on monien edellä mainittujen indikaattoreiden perusteella hyvä. Esimerkiksi alle 20-vuotiailla todettujen klamydiatartuntojen määrä on Suomessa vähentynyt viime vuosien aikana ja alle 20-vuotiaiden raskaudenkeskeytysten ja synnytysten määrä on vähentynyt.
Seksuaaliterveydessä, kuten väestön terveydessä muutenkin, näkyvät sosioekonomiset erot. Nuorten ongelmien kasautuminen, eriarvoisuuden lisääntyminen ja syrjäytyminen ovat riskejä myös seksuaaliterveyden kannalta.
Hyvästä kehityssuunnasta huolimatta meillä on edelleen myös haasteita. Seurantatiedot osoittavat, että nuorten tiedot seksuaaliterveydestä ovat heikentyneet 2000-luvulla. Parhaiten nuoret tietävät sukukypsyyden saavuttamisesta ja kondomin tehokkuudesta raskauden ja seksitautien ehkäisemisessä. Heikointa tieto on seksitaudeista. Viime aikoina esillä ovat olleet myös seksuaalinen häirintä ja väkivalta, jotka ovat yleisiä nuorten arjessa. Ammattiin opiskelevista pojista kahdeksan prosenttia ja tytöistä joka kolmas on kokenut seksuaalista häirintää. Toistuvien klamydiatartuntojen eli samalla henkilöllä toistuvasti todettujen klamydiainfektioiden määrä on noussut ja tippuritartunnat ovat lisääntyneet viime vuosina etenkin nuorilla naisilla. Klamydia on nuorten tauti; 80 prosenttia kaikista klamydiatartunnoista todetaan alle 29-vuotiailla. Hoitamattomat infektiot ja niiden jälkitaudit ovat merkittävä terveysongelma ja niiden vaikutukset seksuaaliterveyteen voivat olla vakavia ja pitkäaikaisia. Seksuaaliterveydessä, kuten väestön terveydessä muutenkin, näkyvät sosioekonomiset erot. Nuorten ongelmien kasautuminen, eriarvoisuuden lisääntyminen ja syrjäytyminen ovat riskejä myös seksuaaliterveyden kannalta. Heikkoon seksuaaliterveyteen ovat yhteydessä muun muassa huoltajilta tai muilta aikuisilta saatavan tuen puute, psyykkinen pahoinvointi, alkoholin käyttö ja heikko sosiaalinen tukiverkosto.
Väitöskirjani ”Ammattiin opiskelevien nuorten seksuaalikäyttäytyminen ja siihen liittyvät tiedot ja asenteet ennen seksuaaliterveysinterventiota ja sen jälkeen” tarkoitus oli kuvata ja selittää ammattiin opiskelevien nuorten seksuaalikäyttäytymistä ja siihen liittyviä tietoja ja asenteita ennen seksuaaliterveysinterventiota ja sen jälkeen. Lisäksi tarkoitus oli kuvata, miten ammattiin opiskelevat nuoret arvioivat oppilaitoksissa toteutettua seksuaaliterveysinterventiota. Väitöstutkimuksessani asetelmana käytettiin interventio- ja kontrolliryhmää, joihin molempiin satunnaistettiin neljä ammatillista oppilaitosta. Tutkimuksessa kehitettiin lisäksi kyselylomake ja mittarit nuorten seksuaalikäyttäytymisen ja siihen liittyvien tietojen ja asenteiden mittaamiseen. Tutkimuksessa toteutettiin seksuaaliterveysinterventio neljässä interventioryhmään kuuluneessa ammatillisessa oppilaitoksessa. Interventio kesti 11 viikkoa ja se sisälsi oppitunnin seksuaaliterveydestä sekä kirjallisten materiaalien ja ilmaisten kondomien jakelua oppilaitoksissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 705 ammattiin opiskelevaa nuorta.
Tutkimuksen kohderyhmäksi määriteltiin ammattiin opiskelevat 15-19-vuotiaat nuoret. Suomalaisia ammattiin opiskelevia nuoria on tutkittu varsin vähän seksuaaliterveyden ja seksuaalikäyttäytymisen näkökulmista. Aikaisempi tutkimustieto perustuu pääosin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyyn, jossa mukana on ollut joitakin seksuaaliterveyttä koskevia kysymyksiä. Tulosten perusteella ammattiin opiskelevat poikkeavat lukiossa opiskelevista ikätovereistaan seksuaaliterveyden ja -käyttäytymisen suhteen. Esimerkiksi lukiolaisista ensimmäisen vuoden opiskelijoista noin kolmannes on ollut yhdynnässä, kun vastaavasti ensimmäisen vuoden ammattiin opiskelevista yhdynnän on kokenut yli puolet. Ammattiin opiskelevien poikien seksuaalikäyttäytymiseen liittyvät tiedot ovat heikot ja ammattiin opiskelevilla tytöillä kondomin käyttö on vähäistä ja he kohtaavat lukiolaisia ikätovereitaan enemmän seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.
Vaikka nuorten seksuaalikäyttäytyminen on aktiivista, kondomin käyttö on edelleen epäsäännöllistä ja seksitautitesteissä käyminen vähäistä. Tutkimukseen osallistuneista tytöistä 38 prosenttia oli käynyt testeissä. Pojista testeissä oli käynyt vain yhdeksän prosenttia. Seksitautitesteissä käyminen oli tutkimusmuuttujista ainoa, jossa ilmeni eroja ennen interventiota ja intervention jälkeen tehdyissä mittauksissa. Interventioryhmässä seksitautitesteissä käyminen oli tilastollisesti merkitsevästi yleisempää intervention jälkeen kuin ennen interventiota. Vastaavaa eroa ei ollut kontrolliryhmässä. Vaikka tulosten perusteella ei voida vetää suoria johtopäätöksiä intervention vaikutuksista testauskäyttäytymiseen, antaa se rohkaisevia viitteitä siitä, että testeistä puhumista ja niihin rohkaisemista kannattaa tehdä osana seksuaalikasvatusta. Seksitautien varhainen toteaminen ja myös kumppaneiden hoitaminen tarvittaessa ovat keskeinen osa seksuaaliterveyden edistämistä. Testaamisessa on hyvä huomioida myös suuseksin ja anaaliyhdyntöjen yleisyys. Seksitautitestit on otettava oikeasta paikasta, esimerkiksi suun limakalvolta, jotta diagnoosi voidaan tehdä oikein.
Nuorten seksuaalikäyttäytymiseen liittyvät tiedot olivat tulosten perusteella heikot. Tytöistä 15 prosentilla ja pojista 36 prosentilla oli erittäin heikot tiedot seksitaudeista ja niiltä suojautumisesta. Heikoimmin tiedettiin vastaus kysymykseen seksitautien oireettomuudesta. Vain yksi neljästä tiesi, että kaikki seksitaudit voivat olla oireettomia. Myös hiv-infektion tartuntatavat olivat suurelle osalle nuoria tuntemattomia: alle puolet (47 prosenttia) nuorista tiesi, ettei hiv tartu suutelemalla ja 56 prosenttia tiesi, ettei hiv voi tarttua wc-istuimen reunalta. Oikeat ja ajantasaiset tiedot ovat tärkeä, jotta nuori voi tehdä tietoisia päätöksiä seksuaaliterveyteen liittyen. Nuorten tietojen lisäämiseksi tulisikin kehittää uusia keinoja. Vaikka hiv-infektio on Suomessa varsin harvinainen, ei sitä voida tänäkään päivänä unohtaa seksuaalikasvatuksessa. Tieto ja puhuminen auttavat suojautumaan, mutta myös vähentävät seksitauteihin liittyviä stigmoja ja turhia pelkoja.
Tutkimuksessa nuoret arvioivat intervention eri osa-alueiden toteutumista oppilaitoksissa. Interventioon osallistuvien itsearviointi on tärkeä, mutta usein vähemmälle huomiolle jäävä osa intervention kehittämistä. Itsearvioinnin tietoa voidaan käyttää tulosten tulkitsemisessa ja selittämisessä sekä intervention toimivuuden arvioinnissa. Tässä tutkimuksessa nuorten arvio intervention eri osa-alueista oli myönteinen ja eniten uutta nuoret arvioivat oppineensa seksitaudeista, seksuaalisuudesta ja turvallisemmasta seksistä. Suurin osa nuorista koki ilmaisten kondomien jakelun oppilaitoksissa olevan hyödyllistä.
Interventioiden ja toimenpiteiden ohella suuri merkitys on nuoria kohtaavien aikuisten myönteisillä asenteilla, moninaisuuden kunnioittamisella ja luvan antamisella puhua seksuaalisuudesta.
Vasta julkaistuun hallitusohjelmaan on tavoitteeksi kirjattu maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen kokeiluluontoisesti alle 25-vuotiaille nuorille. Nuorten seksuaaliterveyden edistämiseen liittyvät aiheet pysyvät ajankohtaisina vuodesta toiseen. Ja miksi eivät pysyisi: Jokainen uusi sukupolvi tarvitsee tiedot, taidot ja välineitä seksuaaliterveyteen liittyen. Seksuaalikasvatus on panostus nuorten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa toteutettu interventio oli varsin lyhyt, mutta se sai myönteisen vastaanoton nuorten parissa. Interventioon osallistuneet oppilaitokset kertoivat, että nuoret olivat käyneet kyselemässä kondomeja pitkään tutkimuksen päättymisen jälkeenkin. Interventioiden ja toimenpiteiden ohella suuri merkitys on nuoria kohtaavien aikuisten myönteisillä asenteilla, moninaisuuden kunnioittamisella ja luvan antamisella puhua seksuaalisuudesta. Nuorten seksuaalikäyttäytyminen ei ole riski vaan voimavara. Seksuaalisuus on luonnollinen ja myönteinen ihmisyyden osa ja jokaisella on oikeus turvalliseen, hyvää mieltä ja hyvinvointia tuottavaan seksuaalisuuteen.
Lisätietoja:
