Esoteria ja henkisyys liittyvät keskeisesti suomalaisen sivistyneistön ja poliittisen eliitin historiaan. Historian professori Pirjo Markkolan mukaan erilaisilla henkisillä liikkeillä oli paljon vaikutusta 1900-luvun aatteellisella kentällä. Sivistyneistön naiset harjoittivat spiritismiä ja esimerkiksi itseoppineena työväenjohtajana ja valtionkirkon kriitikkona tunnettu Hilja Pärssinen harrasti esoteerista kirjallisuutta.
– Ehkä nämä voivat nykyään näyttäytyä noloinakin, että ihmiset ovat kaikenmoista uskoneet, mutta heillä on ollut siihen syynsä, ja on kiinnostavaa katsoa kokonaisuutta, Markkola sanoo.
Tampereen yliopistolla järjestään 30.-31. elokuuta 2019 vapaamuurariuden historiaa käsittelevä Edges of Freemasonry II: Lived Esotericism and the Western Modernity -konferenssi. Konferenssin järjestävät yhteiskuntatieteiden tiedekunta, historian oppiaine ja Minerva-loosi. Historian oppiaineessa moni tutkii esoteerisia liikkeitä.
– Haluan sanoa, että minä en ole vapaamuurarijärjestöjen jäsen, sanoo historian yliopistonlehtori Marko Nenonen, yksi konferenssin järjestäjistä.
Vapaamuurarien historiaa on kirjoitettu kahdella tavalla: on myyttinen vapaamuurarihistoria, johon osa vapaamuuraritutkijoista nojaa. Myöhemmin on syntynyt kriittisen historiankirjoituksen traditio, kertoo Marko Nenonen.
– Meillä on ollut kuvitelma yhteiskunnan rationalisoitumisesta. Kuvitelma on pitkälti perustunut siihen, että modernin ajan on katsottu olevan vailla näitä ilmiöitä, jotka katoavat ja häviävät, Nenonen sanoo.
Markkola katsoo, että esimerkiksi uuspakanallisuus, noitauskonnot, 1990-luvulla suosittu wiccalaisuus ja muut uususkonnolliset liikkeet ovat osa spiritualismin ja henkisyyden moninaista perinnettä. Henkisyyden moninaisuus ei ole kadonnut eikä sen merkitys ole poistunut kulttuurista tai yhteiskuntaelämästä.
– Toisen maailmansodankin jälkeen on ollut ilmeistä, että uususkonnot ovat lisääntyneet. Tämä vaikuttaa käsitykseemme modernista ja sekularisaatiosta, Markkola sanoo.
Vapaamuurarit verkostoituvat jo ennen globalisaatiota
Vapaamuurarien läsnäolo länsimaisessa modernissa historiassa haastaa tarinan rationaalisesta modernista.
Marko Nenonen kertoo, että vapaamuurijärjestöjä alkoi syntyä 1600-1700-lukujen vaihteessa. Keskusjärjestö Lontoon suurloosi perustettiin 1717.
Vapaamuurariliike on päivittynyt ajan mukana ja selvinnyt erilaista aikakausista. Vapaamuurarit ovat yksi vanhimmista, suurimmista ja kansainvälisimmistä henkisistä liikkeistä. Lontoossa alkunsa saaneen vapaamuuriliikkeen jäseniksi pääsevät vain miehet. Myös sekä naisille ja miehille avointa yhteisvapaamuurariutta on olemassa. Vapaamuurariutta luodaan ja ylläpidetään symboliikalla ja rituaaleilla
Vastoin kuin voisi kuvitella, vapaamuurareista on saatavilla myös tavanomaisia historiantutkimuksen käyttämiä lähdeaineistoja. Tutkijat eivät ole mystisten dokumenttien ja huhujen varassa. Arkistoaineistoa on, ja se on ollut osittain julkista vuosikymmeniä.
– Mutta tätä ei yleisesti tiedetä, Marko Nenonen sanoo.
Vapaamuurariudessa on keskeistä, että jäsen uskoo johonkin korkeampaan voimaan.
Vapaamuurariudessa on keskeistä, että jäsen uskoo johonkin korkeampaan voimaan. Liike ei ole teologisesti dogmaattinen, ja jäseneltä ei kysytä, mikä voima tarkemmin on.
Vapaamuurarit toivat esoteerisen kulttuurin nykyaikaan, mikä puuttuu myöhempänä aikana keksityiltä järjestöiltä. Antroposofisilla ja teosofisella liikkeillä ei juurikaan ole yhteyttä tähän klassiseen esoteriaan, jota vapaamuurarit edustavat, Marko Nenonen kertoo.
Esimerkiksi Englannin kuninkaallista tiedeakatemiaa, Royal Science Academya on epäilty vapaamuurarikerhoksi.
– Nämä kaikkein spekulatiivisimmat jutut kannattaa sivuuttaa vapaamuurareista keskusteltaessa, koska ne sotkevat kokonaisuuden. Jos organisaatiossa on jäsenenä pari vapaamuuraria, se ei tee organisaatiosta vapaamuurariorganisaatiota, sanoo Nenonen.
Suljettu seura, ei salaseura
Nenonen ja Markkola sanovatkin, että vapaamuurarit eivät ole oikea salaseura, koska vapaamuurarien olemassaolo on ollut aina tunnettu asia. Salaseura on suljettu, ja sillä ei ole minkäänlaista julkisuutta.
He eivät pidä salaseurana toimimista mitenkään erikoisena, kun sen asettaa asiayhteyteensä. Salaseurat olivat 1700-luvulla hyvin tyypillinen järjestäytymismuoto. Ruotsin valtakunnassa salaseuraksi järjestäytyminen oli ainoa vaihtoehto, koska muu oli kiellettyä. Mystisyyden verho on säilynyt, koska vapaamuurarit jatkoivat salaseuraperinnettä, vaikka tarve sille poistui.
Vapaamuurarit aloittivat julkisena mutta suljettuna seurana, ja eivät ottaneet jäseneksi ketä vain. Suljettu seura on tarkempi ja parempi kuvaus, etenkin kun vapaamuurarien historia otetaan huomioon.
Konferenssi on tavallisuudesta poikkeavasta yhteistyökumppanista huolimatta tavanomainen kansainvälinen konferenssi, josta kulut laitetaan puoliksi, Markkola kertoo.
– Vapaamuurarius on yksi kansainvälisimmistä ilmiöistä, ja se on levinnyt yleisesti tunnettujen verkostoteorioiden mukaan jo ennen globalisaatiota, Nenonen sanoo.
Vapaamuurarit olivatkin olemassa jo ennen globalisaatiota. Ei tiedetä, miten vapaamuurarius on levinnyt pääomien ja liiketoiminnan kansainvälistymisen mukana. Nenonen toivoisi, että aihetta tutkittaisiin tulevaisuudessa.
Nykyajan näkökulmasta perinteet ja esoteria ovat ajan hukkaamista, ja silti eliitti harrastaa niitä.
Minkä takia vapaamuurarit herättävät yhä niin paljon kiinnostusta, vaikka on olemassa paljon eliitin salamyhkäisiltä kuulostavia verkostoja, kuten rahakkaiden klubeja, eliittiyliopistojen veljeskuntia ja hyväntekeväisyysorganisaatioita?
– Jos haluaa uskoa salaliittoteorioihin, vapaamuurarit ovat helppo maali. Vapaamuurarit sopivat hyvin salaliittolaisuuden stereotypioihin, koska heidät tunnetaan salaperäisinä tyyppeinä mutta heistä ei tiedetä. Vapaamuurarien vastaisia kampanjoita on myös poliittisista syistä järjestetty eri maissa Nenonen sanoo.
Nykyajan näkökulmasta perinteet ja esoteria ovat ajan hukkaamista, ja silti eliitti harrastaa niitä.
– Vapaamuurariudessa on kiinnostavaa, että sen leviämistä ei ilmeisesti voi selittää samalla tavalla kuin Coca-Colan leviämistä. On erikoista, että vapaamuurarit sitoutuvat tarkkoihin ja ritualistisiin henkisen kehityksen ohjelmiin ja yliluonnollisuuteen sekä historiallisesti kuviteltuihin ja tosiin perinteisiin, Nenonen sanoo.
