Digitalisaatio, tekoäly, automaatio ja robotisaatio mullistavat työelämää ja yhteiskuntaa. Ammattitaitovaatimukset ovat myös monella alalla muuttuneet.
Alati muuttuvassa työelämässä perustaitojen merkitys on kasvanut ja jatkuva ammatillisen osaamisen kehittämistarve on lisääntynyt. Tiedon käsittely ja tiedon luominen ovat keskeisessä roolissa myös muissa kuin asiantuntijatehtävissä. Ammattialat ja työtehtävät, joissa ei aiemmin ole edellytetty juurikaan lukemista, kirjoittamista, digitaitoja tai uuden oppimista, sisältävät niitä nykyisin yhä enenevässä määrin. Eräs kuljetusalan esimiestehtävissä toimiva kuvasi tilannetta heidän alallaan näin:
”Tosi aktiivisesti pitäis kuljettajankin sitten kyetä seuraamaan, oleen kiinnostunut, ja just poimiin sieltä olennaista ja tärkeetä tietoo. Ja kyseenalaistaan ne vanhat, että olisko tähän tullu joku muutos. Ja vähän niinkun ittekin varmistaa aikatauluista…Että kyllä se tieto on jossain olemassa, mutta kyllä se vaatii siltä kuskiltakin sitä innokkuutta vähän ottaa selvää asioista, ja lukee niitä tauluja ja ymmärtää niitä.” –Haastateltu esimies-
Uudenlaisten osaamisvaatimusten vuoksi aikuisten oppimiseen liittyvät vaikeudet ovat tulleet aiempaa näkyvämmiksi myös työelämässä. Niistä on alettu puhua aiempaa enemmän.
Tämä alustus käsittelee perustaitoihin liittyviä oppimisvaikeuksia työelämässä sekä niiden dialogista puheeksi ottamista Oppimisvaikeuksista työpaikan osaamisvalmiuksiin -hankkeessa opitun valossa. Tähän ESR -rahoitteiseen kehittämishankkeeseen osallistui yrityksiä (8) palvelu-, elintarvike- sekä auto- ja kuljetusalalta.
Suomessa on 600 000 työikäistä, joiden perustaidot eivät riitä
”Jo koulussa osasin väistää oppimisvelvoitteet ja korvasin opiskelun hyvällä muistilla. Samaa olen toistanut läpi elämän, jokainen uusi ammatti on edellyttänyt oppimista, mutta miten pääset uuteen ammattiin, jos ei ole ammattitaitoa? Minä olen aina salannut ammattitaidottomuuteni ja vasta työn kautta oppinut sen vaatimukset.” -Haastateltu työntekijä-
Suorittavan työn ammateissakin pitää jatkuvasti päivittää ydinosaamista, tutustua erilaisiin kirjallisiin materiaaleihin, kirjoittaa palautteita, käyttää vieraita kieliä sekä ottaa haltuun tietoteknisiä järjestelmiä. OECD:n kansainvälisen aikuistutkimuksen mukaan (OECD 2016). Suomessa on 600 000 työikäistä, joilla perustaidot eivät ole riittäviä. Heillä voi olla puutteita luku-, kirjoitus-, numero-, ongelmanratkaisu- ja/tai kommunikaatio- ja tietotekniikkataidoissa. Perustaidot rakentavat perustan työnteolle, uuden oppimiselle, täysivaltaiselle osallistumiselle sekä vaikuttamiselle.
Oppimisvaikeuksien yleisyydestä suomalaisilla on esitetty erilaisia arvioita, ja diagnosoitujen määrä vaihtelee peräti 5-20% välillä.
Heikot perustaidot ovat voineet rapistua käyttämättömyyttään, tai niiden taustalla voi osan kohdalla olla esimerkiksi erilaiset oppimiseen liittyvät vaikeudet (Nurmi 2018). Oppimisvaikeuksien yleisyydestä suomalaisilla on esitetty erilaisia arvioita, ja diagnosoitujen määrä vaihtelee peräti 5-20% välillä. Kaikkien aikuisten kohdalla etenkään, vaikeutta ei ole välttämättä diagnosoitu. Erilaisten Oppijoiden liiton (EOL) arvion mukaan väestöstä peräti 20-25%:lla jonkinasteisia vaikeuksia lukemisessa, kirjoittamisessa, luetun ymmärtämisessä keskittymisessä tai hahmottamisessa.
OPPI-VA -hankkeen yrityksissä kerättiin kysely (n=111), jonka tulosten mukaan päivittäin tai lähes päivittäin työssään kertoi lukevansa (raportit, ohjeet, tiedotteet) 61% vastaajista ja 71% kirjoittavansa jotakin. Kansainvälistymisen vuoksi myös kielitaitovaatimukset ovat lisääntyneet. Vieraita kieliä päivittäin tai lähes päivittäin käytti työssään 30% vastanneista. Töiden aiheuttama kognitiivinen kuorma on kasvanut jatkuvasti lisääntyvän tiedon ja monimutkaistuvan tiedonkäsittelytarpeen vuoksi.
Lähes kaikentyyppiset työtehtävät edellyttävät perustaitojen monipuolista käyttöä ja jatkuvaa uuden oppimista. Peräti 70% hankkeen kyselyyn vastanneista työntekijöistä kertoi työn sisältävän keskittymistä vaativia tehtäviä päivittäin tai lähes päivittäin. Kyselyyn vastanneista 67% kertoi oppivansa työssään uusia sisältöjä joko päivittäin, lähes päivittäin tai vähintään muutaman kerran kuussa.
Oppimisvaikeudet tunnetaan huonosti työelämässä
”Mutta toi minkä sanoit noista oppimisvaikeuksista, niin se on meillä ja varmaan muillakin organisaatioilla uskoisin vaikeimmin ja huonommin hoidettu kuin jaksamiseen liittyvät asiat.” -Haastateltu esimies-
Tutkijat ja asiantuntijat, kansallisesti ja kansainvälisesti, alkoivat kiinnittää huomiota aikuisten oppimisvaikeuksiin vasta 1980-luvulla. Lasten ja nuorten oppimisvaikeuksista on puhuttu ja niitä on tutkittu jo pidempään ja aiemmin oppimisvaikeuksien ajateltiin poistuvan ajan kuluessa. Nykyisin tiedetään, että oppimisvaikeuden säilyvät läpi elämän. Ne voivat vaikeuttaa opiskelua ja työllistymistä sekä muodostaa riskin psyykkiselle hyvinvoinnille (Aro, Eklund, Eloranta, Närhi, Korhonen & Ahonen 2018). Ihmiset, joilla on oppimisvaikeuksia, hakeutuvat tutkimuksen mukaan yleensä muita useammin sellaisille aloille, joissa ei tarvitse lukea ja kirjoittaa (Taylor & Walter 2003).
Vaikka puhe aiheesta onkin lisääntynyt, tiedetään monilla työpaikoilla oppimisvaikeuksista kuitenkin toistaiseksi varsin vähän. Tutkimusta oppimisvaikeuksista työelämässä on tehty vähäisesti.
Vuosina 2013-2015 toteutetun Nordplus –hankkeen pohjoismaisen selvityksen mukaan suomalaisilla työpaikoilla tiedostettiin ilmiön olemassaolo, mutta ei tiedetty, onko oppimiseen liittyviä haasteita omalla työpaikalla. Näin ollen selvityksessä mukana olleilla työpaikoilla ei myöskään ollut riittävästi tietoa eikä käytäntöjä oppimisvaikeuksien kanssa painiskelevien työntekijöiden tueksi. (Puumalainen, Laisola-Nuotio & Ala-Kauhaluoma 2014.) Yksilöt eivät välttämättä diagnosoineet itsellään oppimisvaikeutta, sillä vaikeuksia ei välttämättä osata nimetä juuri lukivaikeudeksi tai tarkkaavuushäiriöksi.
Oppimisvaikeuksissa on kyse perustaitoihin liittyvistä vaikeuksista, joita aiemmin on kutsuttu myös oppimishäiriöiksi. Henkilölle, jolla on oppimisvaikeuksia, tekstin lukeminen (dysleksia) ja tuottaminen (dyskrafia) voi olla hidasta, hankalaa tai virheellistä, matemaattiset tehtävät voivat tuottaa vaikeuksia (dyskalkulia), keskittyminen voi herpaantua herkästi ja toiminta olla impulssiivista (ADHD) tai asioiden hahmottaminen voi olla hankalaa. Myös vieraiden kielten oppiminen ja käyttäminen voi tuottaa vaikeuksia. Yksilöllä voi olla pulmia näistä vain yhdellä osa-alueella, tai useammalla samanaikaisesti.
Oppimisvaikeuksissa on kyse erityisestä ongelmasta, jolla ei ole yhteyttä älykkyyteen. Oppimisvaikeuksien ilmenemismuodot voivat vaihdella iän ja oppimishaasteiden mukaan. Vaikka oppimisvaikeuksien tiedetään olevan ainakin osittain perinnöllisiä, ne voivat johtua monesta eri geenitekijästä, ja siksi ilmetä samassakin perheessä monella eri tavalla. Vaikeuksien taustalla olevat syyt tunnetaan edelleen heikosti (Ahonen& Haapasalo 2008.) Oppimisvaikeuksiin vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi silmien kohdistuksen vaikeudet, tai vaikeudet erottaa vokaalit ja konsonantit kuulon avulla riittävän selvästi tai kirjainten muodot selkeästi (Huotilainen 2017). Yksi kyselyymme vastannut työntekijä kirjoitti omasta vaikeudestaan näin:
”Lukiossa minulla todettiin vaikea lukihäiriö mutta mielestäni tietokoneella työskentely on sitä helpottanut. Aikataulujen hahmottamisessa huomaan vielä välillä hankaluuksia, uppoudun asioihin liian pitkäksi aikaa.” -Avovastauksen kirjoittanut työntekijä-
Hankala tyyppi voi kärsiä oppimisvaikeuksista
Oppimisvaikeuksien ja perustaitojen puutteiden seuraukset voivat näkyä työyhteisöissä esimerkiksi osallistumattomuutena, ylimitoitettuna muutosvastaisuutena, välttämis- ja puolustuskäyttäytymisenä, väsymisenä ja sairauslomina. Vähäiset perustaidot, vaikeudet uuden oppimisessa ja heikko usko omiin kykyihin, saavat ihmisen suojautumaan erilaisten muutostarpeiden edessä. Yksilöillä voi olla pitkälle kehitettyjä vaikeuksien peittämis- ja hallintastrategioita. Osalla vaikeudet voivat johtaa syrjäytymiseen työelämästä tai työuupumukseen (Haapasalo 2010). Koska työpaikoilla on valitettavan vähän tietoa oppimiseen liittyvistä vaikeuksista ja niiden aiheuttamista haasteista, saatetaan vaikeuksien oireilu ja niiden kanssa kamppailu usein tulkita niin sanotun hankalan persoonan käyttäytymiseksi.
OPPI-VA -hankkeen kyselyssä (n=111) jokaiselta kyselyyn vastanneelta työpaikalta löytyi muutamia henkilöitä (10-15%), jotka tunnistivat itsellään vaikeuksia lukemisessa, kirjoittamisessa tai hahmottamisessa. Vierasperäiset kielet ja sanat (24%), keskittyminen (20%) ja hahmottaminen (21%) tuottivat myös vaikeuksia osalle vastaajista. Tietoteknisten laitteiden tai välineiden käytön oppiminen aiheuttivat hankaluuksia viidesosalle vastanneista (20%).
Työsopimuslaki ja yhdenvertaisuuslaki asettavat työnantajalle velvollisuuden käsitellä kaikkia työntekijöitä ja työnhakijoita tasapuolisesti niin työhönotossa, työolojen ja työetujen järjestämisessä kuin työuralla etenemisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että lain mukaan työnantajilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta arvioimalla sen toteutumista sekä kehittämällä työoloja ja toimintatapoja sellaisiksi, että yhdenvertaisuus toteutuu työpaikan arjessa.
Voimavaroja kuluu virheiden peittelyyn, ja vaikeaksi koettuja työtehtäviä saatetaan vältellä.
Oppimisvaikeuksien salaaminen voi kuormittaa työntekijää sekä kuluttaa voimavaroja. Voimavaroja kuluu virheiden peittelyyn, ja vaikeaksi koettuja työtehtäviä saatetaan vältellä. Oppimisvaikeudet voivat näin alentaa ammatillista itseluottamusta, työn hallinnan tunnetta ja työhyvinvointia, sekä siten laskea työn tuottavuutta. Vaikeudet voivat aiheuttaa myös työturvallisuusriskejä.
Vaikeista asioista täytyy osata puhua
”Jos sulla on työntekijä jolla on oppimishäiriö mut hän ei sitä kerro, niin miten esimies vois sen asian niinkun kysästä loukkaamatta henkilöä?” –Haastateltu esimies-
Perustaitojen puutteet ja oppimiseen liittyvät vaikeudet ovat usein arkaluontoiseksi koettuja aiheita, ja siitä syystä myös vaiettuja. Tämän päivän itseohjautuvuutta ja itsensä johtamista korostavassa työelämässä kynnys avun ja tuen pyytämiselle voi kasvaa suureksi. Itseohjautuvuus voidaan rinnastaa itsekseen pärjäämiseksi. Osoitukseksi itseohjautuvuudesta voi ajatella myös työnteon sujuvuutta edistävän avun ja tuen pyytäminen tarvittaessa. OPPI-VA -hankkeen yrityskyselyyn vastanneet kertoivat, että heidän kohdallaan vaikeuksista tiesivät yleisemmin esimies (30%) tai työkaveri/t (25%). Vastanneista 14%:n mukaan heidän vaikeuksistaan ei tiennyt kukaan.
Vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen liittyy usein pelkoja, ennakkoluuloja ja häpeää.
Vaikeaksi koettujen aiheiden käsittelyssä korostuvat dialoginen yhteistoiminta sekä työyhteisöjen vuorovaikutussuhteiden luottamuksellisuus. Vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Se vaatii rohkeutta ja luottamusta – sekä itseen että toisiin. On voitava luottaa siihen, ettei keskusteluissa esille tuotuja asioita tulla käyttämään ”aseena” esimerkiksi työjärjestelyissä tai työtä koskevissa muutoksissa. Vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen liittyy usein pelkoja, ennakkoluuloja ja häpeää. Saatetaan pelätä leimautumista tai sitä, että tilanne kääntyy ennemmin tai myöhemmin itseä vastaan.
Esimiehet usein kokevat yhdeksi suurimmaksi haasteekseen esimiestyössä juuri vaikeiden asioiden puheeksi ottamisen ja käsittelyn (Syvänen, Tikkamäki, Loppela, Tappura, Kasvio, & Toikko 2015). Dialoginen vuorovaikutustapa ja dialogitaidot ovat keskeisessä roolissa, etenkin haastavien asioiden puheeksi ottamistilanteissa. Vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa tulisi kannatella dialogin toimintaperiaatteita: suoraa puhetta, kuuntelemista, kunnioittamista ja odottamista.
Työntekoon ja oppimiseen liittyvistä vaikeuksista keskusteltiin OPPI-VA-hankkeen kyselyn mukaan useimmin kehityskeskusteluissa (49%). Kehityskeskustelut ovatkin tärkeä dialogisen kohtaamisen tila, mahdollisuus etenkin vaikeiden asioiden puheeksi ottamiselle. Edellyttäen toki, että keskusteluun osallistuvien vuorovaikutussuhde on luottamuksellinen. Myös kahvipöytäkeskusteluissa (39%) ja perehdytyskeskusteluissa (32%) asioita otetaan kyselyn mukaan puheeksi. Osan vastaajista mukaan (19%) vaikeuksista ei puhuta työpaikalla lainkaan.
Oppimisvaikeuksiin liittyy usein tietämättömyyden aiheuttamia ennakkoluuloja. Siksi uuden oppiminen, omien ennakkoluulojen kyseenalaistaminen ja avoin kuunteleminen ovat tärkeitä. Puheeksi ottamista ja avointa kuuntelemista voi ja kannattaa opetella. Avoimilla kysymyksillä voi varmistua ymmärryksen oikeellisuudesta sekä antaa osapuolille mahdollisuus oman äänensä käyttämiseen. Omien tulkintojensa ja puheenvuorojensa kanssa odottaminen sekä hiljaa oleminen ovat aidon kuuntelemisen tehokkaimpia keinoja.
Tietämättömyyttä oppimisvaikeuksista ja niitä koskevia vääriä ennakkoluuloja on tunnistettavissa työelämässä yllättävän paljon. OPPI-VA -hankkeeseen mukaan lähteneitä yrityksiä yhdisti alkuvaiheessa tietämättömyys oppimisvaikeuksista, mutta lisääntyneen ymmärryksen myötä halu oppia vaikeuksista ja niitä helpottavista keinoista lisää.
Oppimisvaikeuksien tueksi on olemassa monia keinoja. Ensin tarvitaan kuitenkin tietoa oppimisvaikeuksista ja erilaisista keinoista. Tietoa voidaan lisätä puhumalla oppimisvaikeuksista ja niihin liittyvistä kokemuksista avoimesti. Tieto puolestaan lisää ymmärrystä sekä halukkuutta etsiä tilanteisiin sopivia ratkaisuja ja keinoja. Avaintekijöitä ovat avoimuus ja luottamus. Työpaikoilla kannattaisikin pysähtyä arvioimaan, kuinka avoin ja luottamuksellinen keskustelu- ja toimintakulttuuri siellä on. Voidaanko ottaa puheeksi myös oppimisvaikeudet? Entä mitä puheeksi ottamisesta seuraa?
Lisätietoja oppimisvaikeuksista ja hyötysovelluksista työelämässä löytyy osoitteesta tyosujuvaksi.fi.
Kirjallisuus
Ahonen T. & Haapasalo S. (2008) Oppimisvaikeudet. Teoksessa: Rissanen P, Kallanranta T & Suikkanen A (toim.) Kuntoutus, 2.p. Duodecim, s. 489-506.
Aro, T., Eklund, K., Eloranta, A-K., Närhi, V., Korhonen, E. Ahonen, T. (2018) Associations Between Childhood Learning Disabilities and Adult-Age Mental Health Problems, Lack of Education, and Unemployment. Journal of Learning Disabilities. Online: https://doi.org/10.1177%2F0022219418775118
Haapasalo, S. (2010) Lukijalle. Teoksessa: Korkeamäki, J. Aikuisten oppimisvaikeudet. Näkökulmia selviytymiseen. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 83/2010.
Huotilainen, M. (2017) Tunnetko aivosi – ja pitäisikö aivot tuntea? LukSitko 1/2017. http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/wp-content/uploads/2011/11/LukSitko-1-17-NETTI.pdf . Luettu 10.12.2018.
http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi. Luettu 30.11.2018.
https://oppimisvaikeus.fi/tietoa. Luettu 16.11.2018.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/oppimisvaikeuksien-tunnistaminen-ja-tukeminen/). Luettu 5.12.2018.
Nurmi, M. (2018) ”Ei taida tulla mitään, kato kun en oo noita kynämiehiä.” Teknologiateollisuuden työntekijöiden kirjoitustaidot ja kirjoittamiseen liittyvä kyvykkyysajattelu. Kielikukko 3/2018. http://finnishreadingassociation.blogspot.com/p/blog-page_2459.html. Luettu 3.12.2018
OECD (2016). Skills Matter: Further Results from the Survey of Adult Skills, OECD Skills Studies, OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/9789264258051-en. Luettu: 3.12.2018.
Puumalainen J., Laisola-Nuotio A., Ala-Kauhaluoma, M. (2014) Oppimisvaikeudet työpaikoilla. Raportti kartoituksesta ja sen tuloksista. Nordplus Aikuiskoulutushanke. Helsinki: Työväen Sivistysliitto.
Syvänen, S., Tikkamäki, K., Loppela, K., Tappura, S., Kasvio, A. & Toikko, T. (2015) Dialoginen johtaminen – avain tuloksellisuuteen, työelämän laatuun ja innovatiivisuuteen. Tampere: Tampere University Press.
Taylor, K. & Walter, J. (2003) Occupation choices of adults with and without symptoms of dyslexia. Dyslexia 9, 177-185.
