Ymmärrys tasa-arvon toteutumisesta yksilöiden välisissä arkisissa käytännöissä vaatii tarkastelua pintaa syvemmältä, koska yhteiskunnalliset ja sosiaaliset muutokset ja pysyvyydet kietoutuvat yksilöiden elämään moninaisin ja ristiriitaisinkin tavoin. Jaetut käsitykset hyvästä elämästä, sosiaaliset odotukset sekä näihin liittyvät sosiaalipoliittiset päätökset vaikuttavat eri tavoin erilaisissa talouksissa ja elämäntilanteissa elävien ihmisten arkeen.
Monet perheisiin ja parisuhteisiin liittyvät normit näyttävät pysyvän yllättävän muuttumattomina, vaikka yhteiskunta moninaistuu. Yksilöiden toiminnan ja kokemusmaailman olosuhteet muotoutuvat affektiivisissa ja ruumiillisissa prosesseissa, joiden osia perhe- ja parisuhdenormit ovat. Affektiteorioiden mukaan normit materialisoituvat yksilöiden välisissä suhteissa, jolloin ne ovat ruumiillisia, eivätkä pelkästään kielellisesti ymmärrettäviä.
Sinkkuutta ja perheettömyyttä pidetään edelleen poikkeuksena ja etenkin nuoreen aikuisuuteen liittyvänä välitilana.
Suomessa esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki on pysyvästi muuttanut parisuhteen virallista yhteiskunnallista määritelmää ja lisännyt sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvää tasa-arvoa. Silti parisuhteen vahva status aikuisen ihmisen elämänmuotona ei ole asettunut kyseenalaiseksi – pikemmin päinvastoin. Sinkkuutta ja perheettömyyttä pidetään edelleen poikkeuksena ja etenkin nuoreen aikuisuuteen liittyvänä välitilana. Sinkkuutta ja yksin asumista on käsitelty viime aikoina jonkin verran myös valtakunnallisessa mediassa. Huomiota on herättänyt esimerkiksi tieto, että 40 prosenttia kaikista suomalaisista kotitalouksista on yhden henkilön asuttamia. Usein sinkkuudesta ja yksin asumisesta puhutaan virheellisesti toistensa synonyymeina, mikä kertonee siitä, että yhteiskunnallinen keskustelu näistä aiheista on vielä vähäistä. Keskustelua sinkkuuden ymmärtämisestä aikaisempaa laajemmilla tavoilla on kuitenkin myös käyty. Intiimin eriarvoisuuden tutkimus tarkastelee esimerkiksi juuri tämänkaltaisia ilmiöitä: miten yhteiskunnallinen valta toimii ja materialisoituu yksilöiden intiimeissä suhteissa ja elämänvalinnoissa.
Affektiivinen eriarvoisuus on yhteiskunnallinen kysymys
Intiimisuhteiden ymmärtäminen nykymaailmassa haastaa myös uusien tutkimusmenetelmien, käsitteiden ja tutkimusaiheiden kehittämiseen. Perhe- ja parisuhdenormit olivat esillä Tampereen yliopistossa 18.–19. 11. 2019 järjestetyssä kansainvälisessä Affective Intimacies –seminaarissa. Seminaari oli Suomen Akatemian rahoittaman monitieteisen tutkimusprojektin Vain me kaksi? Affektiivinen eriarvoisuus intiimisuhteissa (2015– 2019, projektinumero 287983) päätöstapahtuma, jonka pääpuhujiksi oli kutsuttu intiimiä kansalaisuutta ja parisuhdenormeja tutkinut professori Sasha Roseneil (UCL, Iso-Britannia) ja sinkkuutta tutkinut Kinneret Lahad (Tel Aviv University, Israel). Keynote-puheenvuorot käsittelivät perhe-elämään ja parisuhteisiin liittyviä sosiaalisia normeja. Roseneil on tutkinut pitkään lähisuhteiden yhteiskunnallisia muutoksia ja kehittänyt uranuurtavalla tavalla psykososiaalista teoriaa. Lahad on yksi sinkkuustutkimuksen kärkinimiä ja hän rakentaa näkökulmaansa erityisesti ajallisuuden tutkimuksen kautta. Tapahtuman yhteydessä järjestetyssä työpajassa käsiteltiin lisäksi erilaisia intiimiyden ja affektiivisuuden teemoja, moninaisesta yhteisöllisyydestä digitaalisen ajan ilmiöihin ja erilaisissa lähisuhteissa muotoutuviin tasa-arvon ongelmakohtiin.
Intiimiydellä viitataan arkipuheessa usein yksityisiin ja henkilökohtaisiin asioihin. Affektiteoriat auttavat tavoittamaan tutkimuksessa intiimiyden suhteisuuksia; intiimiyden sosiaalista ja materiaalista rakentumista yksilöiden ja muun maailman suhteissa. Yhteiskunnallisesti hyväksytyt elämäntyylit ovat moninaistuneet ja tiukat sääntelyt esimerkiksi avioliiton, seksin, perheen ja sukupuoliroolien suhteen ovat muuttuneet viime vuosikymmenten kuluessa etenkin länsimaissa. Intiimiydestä on tämän kehityksen myötä tullut keskeinen käsite ihmissuhteiden, itseymmärryksen ja poliittisen henkilökohtaisuuden tutkimuksen kentällä, koska intiimiyden käsitteen kautta tutkimus ei rajaudu vain tiettyjen lähisuhteiden institutionalisoituihin muotoihin. Intiimiys liittyy omaehtoisen ja itsenäisen minuuden rakentumiseen jännitteisesti toisen läheisyyden kautta. Näin muotoutuvat luottamuksen ja kuulumisen tunteet ovat sidoksissa myös haavoittuvuuteen ja valtaan. (Jurva, 2018)
Seminaarin järjestäneessä tutkimusprojektissa on kehitetty affektiivisen eriarvoisuuden käsitettä, jonka avulla tarkastellaan yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja intiimiyden jännitteiden moninaisia suhteita. Projektin keskeisimmät tulokset on koottu toimitettuun teokseen Affective Inequalities in Intimate Relationships. Intiimiyttä tarkasteleva rikas ja laaja-alainen feministinen tutkimuskeskustelu eri näkökulmineen ja teorioineen valaisee henkilökohtaisen poliittisuutta tässä ajassa, jossa intiimiyden kokemusten moninaisuus ja tasa-arvon ristiriidat liittyvät moniin liikkeessä oleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä tasa-arvo vahvistuu eri tavoin eri yhteiskunnan osa-alueilla ja myös populistiset vastareaktiot tasa-arvoon ovat lisääntymässä. Samanaikaisesti yhteiskunta digitalisoituu ja intiimit sekä poliittiset kamppailut ruumiillistuvat uusilla tavoilla esimerkiksi erilaisten sovellusten ja some-keskustelujen kautta.
Psykososiaalisen tutkimuksen juuret ovat syvällä feminismin historiassa
Miksi intiimiyteen ja henkilökohtaiseen elämänkulkuun liittyviä ajattelutapoja on niin vaikea haastaa silloinkin, kun periaatteessa osaisimme kritisoida niitä? Professori Sasha Roseneil on kehittänyt psykososiaalista näkökulmaa intiimiyden yhteiskunnalliseen tarkasteluun ja hänen tutkimuksensa esittää, miten psykososiaalisen tutkimuksen kautta voimme laajentaa ymmärrystämme sosiaalisten normien toiminnasta (Roseneil 2006). Hän mainitsi esitelmässään, että psykososiaalisten näkökulmien myötä voimme oppia myös oleman itsellemme armollisia: yhteiskunnallisilla normeilla on niin suuri psykologinen voima, että on aivan ymmärrettävää, että ne vetävät meitä puoleensa silloinkin, kun pyrimme vastustamaan niitä.
Roseneil näkee psykososiaalisen tutkimuksen juurten olevan pitkällä feminismin historiassa. Hän uskoo feminismin olleen aina tavalla tai toisella psykososiaalista. Naisten intiimien kokemusten ymmärtäminen sosiaalisten suhteiden, patriarkaatin ja kapitalismin kautta oli psykososiaalista käytäntöä – ennen kuin kukaan puhui psykososiaalisuuden käsitteestä.
– Toisen aallon feminismi käsitteli naisen kokemusta ja subjektiviteettia ja niiden suhdetta elettyihin sosiaalisiin olosuhteisiin. Sosiaalitieteiden institutionalisoituminen 1800-luvulta lähtien johti sosiologian ja psykologian eriytymiseen yliopistoissa, jolloin psykologia alkoi painottua neurotieteisiin ja sosiologia tehdä eroa psyykkisestä. Feministit pyrkivät tuomaan näitä yhteen – he eivät olleet ainoita asialla, mutta naisten kokemusten tutkimisessa on aina ollut kysymyksiä, joihin sosiologinen tai psykologinen tutkimus ei yksinään riitä, Roseneil sanoo.
Roseneil johti 2010-luvun taitteessa toteutettua FEMCIT – Gendered Citizenship in Multicultural Europe – the impact of contemporary women’s movements –projektia, jossa toteutettiin laajaa eurooppalaista intiimin kansalaisuuden tutkimusta. Projekti kartoitti yksilöiden neuvottelua sosiaalisten normien ja lähiympäristön odotusten sekä henkilökohtaisten toiveiden ja halujen välillä, erilaisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Parisuhdenormit nousivat vahvasti esille tutkimuksessa: esimerkiksi heteroseksuaalisuus, romanttinen rakkaus ja yksiavioisuus ovat sellaisia kulttuurisia arvoja, joihin miltei jokainen peilaa elämäänsä riippumatta siitä, jakaako näitä arvoja henkilökohtaisessa elämässään vai ei. On kuitenkin tärkeää huomata, että intiimiyden tutkimuksen avulla on mahdollista ymmärtää muutakin kuin normien uusiutumista – yksilöiden toiminta on myös muutosta luovaa.
Tämän takia jotkin suuret yhteiskunnalliset tasa-arvoa edistävät muutokset näyttävät tapahtuvan lainsäädännön tasolla toisinaan hyvin nopeastikin.
– Muistan keskustelun eräässä tutkimusryhmässä, jossa olin mukana 1990-luvun loppupuolella. Arvelin, että samaa sukupuolta olevien avioliitto tulisi mahdolliseksi pian. Jotkin feministiset perhetutkijat olivat sitä mieltä, ettei se ole mahdollista. Mutta ennustukseni kävi toteen – Britanniassa lakimuutos meni kaiken lisäksi läpi ilman suurtakaan julkista keskustelua tai kohua asiasta, Roseneil kertoo.
Konservatismin ja populismin nousun keskelläkin tapahtuu jatkuvasti monenlaista liikettä – ei pelkästään huonoon suuntaan.
Myös Irlanti on kiinnostava tapaus: vielä pari vuotta sitten moni ei olisi uskonut, että Irlannissa voisi olla avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva pääministeri sekä laillinen oikeus aborttiin, Sasha Roseneil sanoo.
– Myös Irlanti on kiinnostava tapaus: vielä pari vuotta sitten moni ei olisi uskonut, että Irlannissa voisi olla avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluva pääministeri sekä laillinen oikeus aborttiin. Uskon, että suuret yhteiskunnalliset intiimin kansalaisuuden muutokset tapahtuvat kaikkein jouhevimmin silloin, kun muutos on jo tapahtunut ihmisten jokapäiväisessä arkisessa todellisuudessa ja käytännöissä, Roseneil sanoo.
Sinkkuus ja aika
Kinneret Lahad käsitteli puheessaan sinkkuutta ja ajallisuuden suhdetta intiimiin elämää. Intiimiyden ja yhteiskunnan jännitteiset suhteet käyvät ilmi Lahadin sinkkunaisiin liittyvien puhetapojen ja yksinelävien naisten aseman tutkimuksesta. Ajallisuuden näkökulma on silmiä avaava: ”biologisen kellon” metaforille voi hymähdellä, mutta Lahadin tutkimukseen perehtymisen jälkeen ymmärtää, miten läpitunkevasti ajallisuuden eri teemat ovat läsnä melkein kaikessa siinä, miten naisen perheettömyydestä tai parisuhteettomuudesta puhutaan.
Yli kolmekymmenvuotias nainen voi olla äitinä ja perheellisenä nuori, mutta yksinelävänä sinkkuna niin vanha, että kuolemakin jo vilahtelee nurkan takana.
Ajallisuuden toistumista voi havainnollistaa vaikkapa seuraavilla sinkkunaisiin liittyvillä kysymyksillä ja ajattelutavoilla: Miksi nainen on edelleen ilman parisuhdetta? Hän ei ole löytänyt vielä ”sitä oikeaa”, hän odottaa. Hän ei kerennyt siihen viimeiseen junaan. Nainen hukkaa aikaansa väärään mieheen tai olemalla liian valikoiva. Ja kaiken aikaa biologinen kello tikittää. Jopa muuten niin vältelty puheenaihe, kuolema, asettuu luontevasti sinkkuuspuheeseen, kun sinkkuus liitetään riskiin ”kuolla yksin”. Puhetavoissa aika sekä venyy että tiivistyy samalla, kun nainen sekä vanhenee että nuortuu perhestatuksensa myötä. Yli kolmekymmenvuotias nainen voi olla äitinä ja perheellisenä nuori, mutta yksinelävänä sinkkuna niin vanha, että kuolemakin jo vilahtelee nurkan takana. (Lahad 2017.)
”Nuoruus” ”aikuisikä” tai ”vanhuus” eivät ole koskaan merkinneet kaikille samoja asioita, ja niiden merkitykset muuttuvat myös yksilön kokemuksessa. Harvan elämä todellisuudessa täysin noudattelee normatiivisen elämänkulun tavallisia tarinoita.
Joidenkin kulttuuristen ymmärrysten voima uusiutua ja säilyä toisia ajattelutapoja sitkeämmin muuttuvassa yhteiskunnassa on yksi yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kiinnostavimmista kysymyksistä. Intiimiyttä käsittelevän tutkimuksen avulla voi nähdä, miten sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät normit ja vakiintuneet ajattelutavat suhteutuvat yksilöiden elämään ja elettyyn ruumiilliseen kokemukseen.
Intiimiyden tarkastelu esimerkiksi affektiivisuuden, psykososiaalisen ambivalenssin ja luonnollistuneiden ajallisuuskäsitysten kautta valottaa intiimiin elämään kuuluvien henkilökohtaisten asioiden yhteiskunnallisuutta, joita arkielämässä voi olla vaikea tunnistaa ja lähteä haastamaan. Roseneilin tutkimus osoittaa, että voimme ymmärtää ja purkaa yhteiskunnallisia valtasuhteita yksilön henkilökohtaiseen elämään kohdistuvalla psykososiaalisella tarkastelulla. Lahad esittää, että ajan venyvyyden ja moniulotteisuuden ymmärtäminen sisältää potentiaalia binaaristen ajattelutapojen ja normatiivisen elämänkulun haastamiselle. ”Nuoruus” ”aikuisikä” tai ”vanhuus” eivät ole koskaan merkinneet kaikille samoja asioita, ja niiden merkitykset muuttuvat myös yksilön kokemuksessa. Harvan elämä todellisuudessa täysin noudattelee normatiivisen elämänkulun tavallisia tarinoita.
Yhteiskunnallinen epätasa-arvo materialisoituu lähisuhteissa. Intiimit kokemukset voivat muodostua paradoksaalisesti yksilön toimintaa ja hyvinvointia rajoittaviksi juuri niiden ihmissuhteiden kautta, jotka luovat yksilölle edellytyksiä rakentaa minuuttaan ja tuntea itsensä tärkeäksi. Intiimisuhteissa tapahtuva yksilön suhtautuminen toisiin ihmisiin ja muuhun maailmaan on kuitenkin myös aktiivista normien kanssa neuvottelua, niiden ylittämistä ja muutoksen luomista. Siksi intiimisuhteiden ja sukupuoli- ja parisuhdenormien tarkastelu on erityisen kiinnostavaa: voimme analysoida normien itsepintaista uusiutumista ja nähdä, miten monella tapaa yksilöt neuvottelevat yhteiskunnallisten oletusten kanssa ja rikkovat sekä ylittävät niitä. Pienet arkiset teot voivat luoda pohjaa merkittävillekin yhteiskunnallisille muutoksille, joiden vauhti joskus yllättää asiantuntijankin.
Parisuhdenormatiivisuudesta ja sinkkuudesta on luvassa lisää kansainvälisten tutkijoiden puheenvuoroja Tampereella joulukuun puolivälissä, kun The Research Network of Singlehood Studies aloittaa toimintansa 16. -17. 12. 2019. Ohjelma on löytyy The Research Network of Singlehood Studies –tutkimusverkoston verkkosivuilta.
Lähteitä
Jurva, Raisa (2018) Independence and vulnerability: Affective orientations in imagining futurities for heterosexual relationships. Teoksessa Juvonen, Tuula & Kolehmainen, Marjo: Affective inequalities in intimate relationships. London: Routledge.
Juvonen, Tuula & Kolehmainen, Marjo (2018) Affective inequalities in intimate relationships. London: Routledge.
Lahad, Kinneret (2017) A table for one: A critical reading of singlehood, gender and time. Manchester: Manchester University Press.
Roseneil, Sasha (2006) The ambivalences of Angel’s ‘arrangement’: a psychosocial lens on the contemporary condition of personal life. The Sociological Review, 54(4), 847-869.
FEMCIT http://wpms.computing.uni.no/femcit/
