Joulu – kuusijuhla, hanukka, vuoden loppu – juhlan aika on myös loma-aikaa ympäri maailman. Kun pohjoismaissa juhlistetaan perhepiirissä valoa pimeyden jälkeen lyhyen loman aikana, on eteläisessä Afrikassakin aika tavata perhettä ja nauttia tauosta, auringosta ja lämmöstä. Joulun aikaan eteläisen Afrikan siirtotyöläiset, ihmiset, jotka asuvat ja käyvät töissä suurissa kaupungeissa, matkustavat satojen kilometrien päähän kotikyliinsä ja -kaupunkeihinsa, joskus valtionrajojen ylitse.
Siirtotyöläiset ovat usein yhteisöjen vähäosaisimpien joukossa. Kuten tiedetään, vähäosaisuus kasautuu yhteiskunnan haavoittuvaisimpien niskaan. Karu esimerkki siitä on neljän globaalin ongelman yhteentörmäys: köyhyyden, epävirallisen työn, maahanmuuton ja globaalin terveysturvan. Tämän artikkelin aiheena on tuberkuloosi yli rajojen.
Tuberkuloosi on maailman tappavin tartuntatauti. Sitä on esiintynyt satoja vuosia, ja se tappaa noin puolitoista miljoonaa ihmistä vuosittain, suurimman osan heistä matalan ja keskivertotulotason maissa kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Sairastuneita on vuosittain noin kymmenen miljoonaa1. Vaikka tehokasta hoitoa on ollut saatavilla vuosikymmeniä, sairauden vastaiselta taistelulta uupuu varoja ja tuberkuloosi on julistettu hätätilaksi. Tuberkuloosia vastaan käytetään aina vain enemmän rahavaroja, mutta yhä tarvittaisiin noin kaksi miljardia dollaria enemmän2. Tämä on silti vain yksi syy siihen, ettei tuberkuloosia ole vielä nujerrettu. Muita syitä ovat huonosti organisoidut terveydenhuoltojärjestelmät, mukaan lukien niukka ja katkonainen lääkkeiden saatavuus, taudin kyky vastustaa lääkkeitä ja potilaiden haluttomuus jatkaa lääkitystä ohjeiden mukaisesti sivuoireiden, sairaus- ja terveysuskomusten tai muiden prioriteettien vuoksi. Mukaan lukien köyhyyden.
Vaikka terveydenhuolto-ongelmat ovat politiikan ongelmia ja avain tuberkuloosin päihittämiseen, sosiaaliset ja potilaskohtaiset ongelmat ovat tärkeitä syitä siihen, ettei tuberkuloosiepidemiaa ole nitistetty. Potilaat saattavat lopettaa hoidon kesken3, koska tuberkuloosihoito on hyvin pitkäkestoista – noin puolen vuoden antibioottikuuri, mikäli lääkkeet tepsivät tautiin, tai yli yhdeksän kuukautta, mikäli potilaalla on taudin lääkkeitä vastustava muoto.
Kumpikin hoito saattaa aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia, ja paraneminen kasvattaa ruokahalua ja yleistä terveydentilaa. Tuberkuloosipotilaat voivat aluksi hyvin huonosti, ja hoidon suorittaminen loppuun vaikeutuu, kun he alkavat voida paremmin. Koska köyhyys altistaa tuberkuloosille huonon ravinnon ja elinolojen takia, potilaat saattavat jättää terveydenhuoltoajat väliin töiden takia. Monet heistä ovat perheensä elättäjiä. Potilaiden kokema taloudellinen paine on valtava ja sen ratkaiseminen on tärkeä osatekijä epidemian kukistamisessa. Hoidon suorat ja epäsuorat kustannukset voivat olla katastrofaalisia, jopa yli 20 prosenttia kotitalouden vuosituloista, mikä syöksee perheen syvemmälle köyhyyteen. Se voi myös johtaa hoidon lopettamiseen kesken kaiken tai muihin huonoihin lopputuloksiin.
Näin päästään epidemiatason tartuntataudin ja köyhyyden sekä epävirallisen työn leikkauspisteeseen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lähes 80 prosenttia4 väestöstä tekee epävirallisia töitä. Työ voi olla satunnaista, tai siihen ryhdytään ilman työsopimusta ja lain turvaa.
Näillä ihmisillä on hyvin heikko sosiaaliturva, ja kuten usein on matalan tulotason ympäristössä, heillä ei ole sairausvakuutusta kompensoimaan menetettyjä tuloja. Sen lisäksi, että he voivat joutua jättämään hoitotapaamiset väliin tehdäkseen töitä, tuberkuloosi myös leimaa sairastajansa. Jos erehtyy kertomaan työtovereille tai työnantajalle diagnoosistaan, vaarantaa samalla työpaikkansa. Matalan tulotason ympäristöissä tuberkuloosipotilasta saatetaan syrjiä työpaikalla, joten he kenties jättävät kertomatta siitä.
Tuberkuloosi liittyy siis köyhyyteen ja epäviralliseen työhön – mutta entä maahanmuuttoon? Miten nämä ongelmat punoutuvat yhteen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa? Ja mitä tekemistä tällä on joulunajan kanssa?
Saharan eteläpuolista Afrikkaa pidetään usein yhtenä könttinä, jossa näköalat ja taloustilanteet ovat samankaltaisia. Lyhyesti: ”Matkustan Afrikkaan”, kuten Hollywood-tähtien kuulee usein sanovan. Vastoin odotuksia Afrikka on paljon suurempi kuin mitä vääristyneet karttamme näyttävät5. Lisäksi maanosa on eloisa, monimuotoinen etnisyydessään, kulttuureissaan ja valtiontalouksissaan, ja kolonisaatio – ja sen loppu – on jättänyt erilaisia jälkiä eri paikkoihin.
Haluamme kertoa Mosambikista ja Etelä-Afrikasta. Mosambik, Portugalin entinen siirtomaa, on merenrantavaltio Afrikan kaakkoisrannikolla. Etelä-Afrikka, kuten sen nimi vihjaa, sijaitsee aivan maanosan eteläkärjessä.
Mosambik lasketaan matalan tulotason valtioksi, jolle taloudellinen apu ulkopuolelta on keskeinen tulonlähde, kun taas Etelä-Afrikka on ylemmän tai keskivertoisen tulotason valtio. Mosambik itsenäistyi Portugalista vuonna 1975 ja sitä seurannut sisällissota jatkui vuoteen 1992. Etelä-Afrikka itsenäistyi Iso-Britanniasta vuonna 1934, mutta kärsi epäoikeudenmukaisesta, valkoihoisia suosivasta Apartheid-järjestelmästä vuoteen 1994.
Kumpikin valtio kärsii WHO:n mukaan suuren tuberkuloositaakan alla, ja kummassakin valtiossa on paljon ihmisiä, joilla on sekä tuberkuloosi että HIV. Tautien esiintyminen yhdessä leimaa tuberkuloosipotilaita yhä pahemmin, sillä heillä oletetaan olevan lisäksi HIV.
Mosambikilla ja Etelä-Afrikalla on yhteinen raja lähellä Intian valtamerta. Durbanista, suuresta eteläafrikkalaisesta satamakaupungista, on vain viiden tunnin töyssyinen ajomatka Maputoon, Mosambikin pääkaupunkiin. Koska Mosambikilla ja Etelä-Afrikalla on tämä (huokoinen) raja, köyhät mosambikilaiset muuttavat töiden ja mahdollisuuksien perässä muihin maihin, kuten juuri Etelä-Afrikkaan, joka on Afrikan taloudellinen voimanpesä. Heillä ei usein ole virallisia asiapapereita ja siitä syystä he monesti päätyvät epävirallisiin töihin. Koska näistä töistä maksetaan vähän, työntekijöiden elinolot ovat huonot. Huonot elinolot, mukaan lukien ahtaus ja köyhyys voivat altistaa tuberkuloositartunnalle.
Kun siirtotyöläinen saa tuberkuloosin, alkaa yskiä, ja lopulta tulee hyvin sairaaksi ja kohtaa ongelmia hoitoonpääsyssä, hän saattaa lähteä kotiin Mosambikiin päästäkseen hoitoon. Hän saattaa lykätä sitä niin pitkään kuin mahdollista, sillä jonkun pitää tuoda ruoka pöytään. Häneltä on myös saatettu pyytää kansallisia henkilöpapereita, kun hän on pyrkinyt hoitoon. Potilas saattaa pelätä, että hänet tunnistetaan mosambikilaiseksi ja syrjitään sen vuoksi, tai hän voi osata huonosti englantia tai muita eteläafrikkalaisia kieliä. Hän voi myös pelätä paljastuvansa laittomaksi työntekijäksi. Siispä hän menee kotiin ja ilmoittautuu tuberkuloosin hoito-ohjelmaan lähellä omaa kotikyläänsä tai -kaupunkiaan.
Kun potilaalla on takana muutama, kenties kaksi tai kolme, kuukautta hoitoa kotonaan, hän voi alkaa voida paremmin. Yskä ja kuume ovat laantuneet ja potilas tuntee olevansa tarpeeksi vahva tekemään töitä. Jonkun perheessä pitää tienata rahaa, eikä muita vaihtoehtoja ole, joten elättäjän on mentävä takaisin töihin. Koska taloudellinen tilanne Mosambikissa on heikko, ja Etelä-Afrikassa on mahdollisuus parempiin tienesteihin, hän palaa Etelä-Afrikkaan. Ja jättää hoidon kesken.
Tässä kohtaa köyhyys, epävirallinen työ ja maahanmuutto törmäävät tuhoisin seurauksin. Tuberkuloosihoidon lopettaminen liian aikaisin voi johtaa sairauden uusiutumiseen, jolloin se vaatii kehittyneempiä lääkkeitä ja pitkäaikaisempaa hoitoa. Se voi myös vaikuttaa lääkkeiden vastustuskykyyn ja johtaa tuberkuloosiin, joka vastustaa lääkitystä tehokkaasti ja jonka hoito on vaikeampaa ja huomattavasti kalliimpaa. Potilaat tartuttavat hoitamatonta sairauttaan muihin ja tuberkuloosi pääsee valloilleen – tai pysyy valloillaan. Vaikka sairaus on tuhoisa yhteisöille, terveydenhoitojärjestelmille ja valtioille, on se kaikkein tuhoisin potilaalle ja tämän perheelle. Tässä vaiheessa siirtotyöntekijä mahdollisesti palaa kotiin kuolemaan. Monet viivyttelevät hoitoon hakeutumista niin pitkään, että heidän pelastamisensa on vaikeaa.
Juuri joulun aikaan Mosambikilla on hyvä mahdollisuus yrittää pysäyttää tuberkuloosin leviäminen. Se on mahdollisesti saatu tai aktivoitunut siirtotyön aikana Etelä-Afrikassa. Maan terveydenhoitoelin järjestää seulonnan passintarkastuksen ohessa Etelä-Afrikan ja Mosambikin rajalla joulun aikaan. Matkustajat tutkitaan heti passin leimaamisen jälkeen ja tulokset lähetetään heidän kotiklinikoilleen. Toivottavasti he aloittavat hoidot.
Viitteet:
1 https://www.who.int/tb/publications/global_report/en/
2 https://www.nature.com/articles/d41586-018-07708-z
3 https://www.who.int/bulletin/volumes/85/5/06-035568/en/
4 https://www.ilo.org/africa/whats-new/WCMS_377286/lang–en/index.htm
5 https://blazepress.com/2014/07/50-incredible-maps-will-change-see-world/
Kuva: Max Pixel
